Syksyn glitterein asuste

Hyvä tumma-asuinen Suomen jalankulkukansa, on tullut aika pukeutua jälleen heijastimiin! On alkamassa kausi, jolloin on pimeää vähintään aamulla ja illalla ja välillä myös päivällä. Tämä  aika tunnetaan myös hyvin kosteana, ei vain juomatapojen vaan myös sääolojen puolesta. Jos et ole vähään aikaan ajellut autossa kuskin paikalla synkkänä ja myrskyisenä yönä, olet luultavasti ehtinyt unohtaa miten surkea näkyvyys on, kun märät tiet kiiluvat ja katuvalot häikäisevät kilpaa vastaantulevien autojen ajovalojen kanssa.

Hyvälle, virkeälle, kirkassilmäisellekin kuskille sattuu joskus vahinkoja, vaikka tilannenopeuskin olisi järkevä. Tilastollisestihan 5 % kuljettajista on loistavia, ja loput 95 % on keskimääräistä parempia kuljettajia. Moniko 95 prosentin joukkoon itsensä arvioiva kuljettaja on väärässä? Liikenteessä pörrää jos jonkinlaista kortitonta kuskia. Korttikin kertoo vain sen, että kuljettaja on riittävän hyvä voidakseen harjoitella ajamista ilman opettajaa.

Heijastimen käytön kanssa tuntuu olevan vähän samanlaisia ongelmia kuin pyöräilykypärän. Ei oikein tunnu luontevalta käyttää sellaista, ennemminkin vähän nololta. Kaikenlaisia tekosyitä keksitään. Heijastimissa on sentään päästy niin pitkälle, että niitä löytyy melkein joka makuun. On kovia, pehmeitä, hihaan tai lahkeeseen kietaistavia, värikkäitä, värittömiä, muodokkaita... Pehmeät eivät kuulemma ole kaikkein parhaimpia heijastimia, mutta parempi se on huonon heijastimen kanssa loikkia oikoteitä tien yli epäsuojatien kohdalta kuin ettei olisi heijastinta lainkaan! Suojatie ja hyvä valaistuskaan eivät takaa, että näyt erinomaisesti tarpeeksi kauas huonolla kelillä. Se on valitettavasti sinun pääsi, joka on paljon konkreettisemmin pölkyllä, kuin kuljettajan, jos jotain tapahtuu.

Laita edes lapsellesi heijastin, jos et omasta päästäsi niin välitä. Kyllä hirvitti nähdä viime talvena aamuruuhkan aikaan polvenkorkuinen, tummansiniseen huppu-asuun puettu poika odottamassa tienylitysvuoroa ison puskan takana kohdassa, jossa on jopa suojatie, mutta ei valoa pojan puolella tietä. Pojalla ei ollut heijastinta. Tiedä olisiko niin pientä poikaa ollut edes syytä päästää liikenteeseen yksin... Hankkikaa edes sellaiset vaatteet, joihin on valmiiksi ommeltu heijastinraitoja! Niistä on lapsen paljon vaikeampi oikutellen kieltäytyä, eikä niitä ei niin vaan revitä irti heti, kun silmä välttää.

Teen kyllä kaikkeni ollakseni varovainen ja kevyelle liikenteelle huomaavainen kuljettaja (varsinkin, jos kevyt liikenne muodostuu komeista miehistä ja on sadekeli), mutta varmuutta tässä maailmassa ei ole mistään. Käytä heijastinta, niin säästymme turhilta säikähdyksiltä ja yllätyksiltä kumpikin.