Labroja

Koko maailma on varmaan pidättänyt henkeään ja menettänyt yöunensa odotellessaan minkälaiset tulokset viime viikon labrasta tuli. Päin pyllyähän ne sitten oli. S-TSH oli lähtenyt taas nousuun, ja oli 6,8 (edellinen 5,3), kun hyväksyttävä arvo olisi 0,3 - 4,5 välillä. Ei siis ihme, että olen ollut väsynyt, kylmissäni ja tavallista masentuneempi. Tyroksiiniannos meni taas tuplaksi eli nyt se on sitten 0,1 mg / pv. Siinä on kuulemma vähän yliannostustakin, mutta tervesydäminen nuori ihminen kestää sen kyllä. Ei tarvitse sitten niin nopeasti laittaa uudestaan seurantaan, kun 0,1 mg on luultavasti lähellä oikeaa lopullista annostusta.

Viikonloppukin meni ihan pieleen. Ajoin vahingossa Kouvolan apteekin liittymän ohi, ja jouduin käymään Lappeenrannassa apteekissa. Aina kun jokin suunnitelma menee pieleen pienestikin, se kertautuu dominotyyppisesti parin seuraavan päivän ajan. Mökillä en uskaltanut heti perjantaina mennä uimaan, koska vesi oli vain 14,5 -asteista. Menin vasta lauantaina aamu-uimaan. Mieli oli jotenkin apea jo siitä lääkärikäynnistä lähtien, vaikka vähän ilahduttikin, että sain vihdoin käsille voidetta.

Istuskelin suulaamassa ja lukemassa kirjaa laiturilla, kun en muutakaan keksinyt. Kuikka lipui ohi kiljahdellen satunnaisin väliajoin. Harvoin uskaltavat tämän lajin tiput tulla niin lähelle, ainakaan meidän mökillä. Haravoin 1,5 tuntia ja sain selkäni niin kipeäksi, että oli vaikeaa olla miten päin tahansa loppuillan aikana. Olin tästä pienestä aktiviteetista niin väsynyt, että otin 1,5 h torkut hyvitykseksi. Tiedä sitten tekikö se jatkuva järveen pulahtelukaan hyvää selkäfileille. Mutta vesi oli sentään päivän aurinkojen jälkeen jo 15 -asteinen.

Nti Etsivää på svenska, ettei tulisi luettua liian nopeasti kirjaa loppuun.

Saunominen jäi turhan myöhäiseen, ja sielläkin olin väsynyt ja masentunut.  Saunassa pääsin taas lähelle luontoa, koska eräs neitoperhosyksilö oli päättänyt asettua saunaan ilmeisesti talviunille. Lämpö herätteli sen kai sitten, ja se tuli lotraamaan pesuvatini viereen. Tiedä kuinka paljon olinkaan sen päälle loiskutellut ennen kuin huomasin reppanan. Yritin pelastaa sitä kauhomalla sitä kahdella kauhalla, mutta se lehahti karkuun.

Saunan jälkeen tuumailin, että näinkö se on asiat oikein, kun perheen lapsi on masentunut ja uupunut, ja tahtoo vain nukkumaan, kun taas äiti risteilee jossain ja isukki lähetteäee kännykällä jotain keikkakuvia kitaraa soittavasta Erjasta(?).

Vihdoin on se aika, että yöt ovat tarpeeksi kylmät tuottamaan aamusumua, ja vesi vielä tarpeeksi lämmintä.

Aamulla löysin neitoperhosen kiinnittyneenä tiukasti saunan oven pieleen. Oli ressu ihan kohmeessa, kun ulkona oli vain 4 astetta. Nyt kauhominen onnistui ja kuskasin pikkuisen lämmittelemään rannan penkille aurinkoon. Pienen vapisemisen, lämmittelyn ja siipien levittelyn jälkeen se lähtikin tiehensä. En taaskaan tajunnut noutaa kameraa ennen kuin oli liian myöhäistä.

Viikonlopun aikana ei ruokakaan maistunut. Sain syötyä pussillisen sipsejä, juustodipin ja puolikkaan kauralimpun. Juotua tuli noin 2 litraa sinkkivettä. Eipähän ollut paljon tiskattavaa lähtiessä.

Sunnuntaina tulivat vielä Sulonkin porukat mökilleen. Sulo hyppelehti pian tarkistamaan maat ja mannut ja kävi tervehtimässä meikäläistäkin laiturilla. Kyllä on hassu koira, kun on niin säikky. Hypähteli kaikkea nuuskiessaan säikähtäneenä taaksepäin, vaikka mikään ei olisi liikahtanutkaan. Ja sitten se vasta loikkasi, kun vähän liikautti kättä ojentaakseen sen haisteltavaksi. Myöhemmin törmättiin Sulon kanssa toisiimme mökin kulmalla. Annoin Sulolle viipaleen lauantaimakkaraa, jota en itse jaksanut syödä, mutta harmitti heittää pakettia roskiinkaan sen yhden siivun kanssa. Katosi aika älyttömän nopeasti se makkara. Sen jälkeen Sulo antoi vähän rapsuttaakin itseään. Kyllä se on sitten nätti elukka.

sulkku-Sulo

Sulo jäi viikonlopun parhaaksi saaliiksi, koska mikään muu ei oikein ilahduttanut. Paluumatkalla poikkesin Imatralle käydäkseni Suomalaisessa kirjakaupassa. Ajattelin, että täytyyhän jopa pikkupaikkakunnalla kirjakaupan olla auki edes 12-15 sunnuntaisin, ja lähdin vähän tavallista aikaisemmin mökiltä. Sitten kävi ilmi, että kirjakauppa ei ole lainkaan auki sunnuntaisin. Käsittämätöntä! Ja mikä pettymys kaikkien muiden pettymysten sarjaan! Siitä suuttuneena ja tuskastuneena päätin jättää pitämättä tauon jossain puolimatkassa, ja ajoin yhtä soittoa kotiin saakka.

Saattaa olla sakotkin tulossa, vaikka mielestäni ajoin täysin nopeusrajoitusten mukaisesti. Sen verran epäilyttävästi välähti kuitenkin yksi kamerapömpeli, joskin toivon silti, että se olisi vain ollut auringon tepposia.