Hyvinvointia edistämässä

Olen kaivanut Valkeen korvavalolaitteen taas esiin pöytälaatikon perältä. Herääminen jopa 8 tunnin yöunien jälkeen on ollut mahdottoman vaikeaa, ja illalla on torkuttanut jo kuuden aikaan tai viimeistään hämärän laskiessa. Alakuloisuuden määräkin on ollut kasvussa. Hämärää on aamulla ja illalla, ja jatkuva sadekeli ei paranna tilannetta yhtään. Pahin on tietysti työpaikka, koska siellä ei ole tarjolla säteen sädettä päivänvaloa yli kahdeksaan tuntiin.

Huomennahan sitä sitten saa tietää lisää siitä onko syypää kuitenkin yhä kilpirauhanen vaiko vain luonnoton valottomuus. Vähän on kyllä ennakkotuntuma, että vaivojen kanssa on menty, jos ei ihan lähtöruutuun, niin ainakin 6 askelta taaksepäin vankilakortin kera. Pelottaa. Tympäännyttää.

Olen testaillut muutamana aamuna myös selkäjoogakirjan lyhyttä aamu-liikesarjaa. En ole lukenut kirjaa kuin sen ensimmäisen pätkän verran, mutta liikesarja on jo muutaman koeaamun jälkeen todettava oikein antoisaksi. Viehän se sen kymmenisen minuuttia, mutta sen verran joutuu kuitenkin odottamaan aamiaista lääkkeen nappaamisen jälkeen. Liian vaikeitakaan ei tarvitse yrittää heti aamusta, ei mitään päällä seisontaa, vaan ihan rauhallisen lempeitä liikkeitä.

Ihan positiivisesti on pakko suhtautua siihen selkäjoogaan. Lukioaikana liukastuin juostessani talvella bussipysäkille. Selkä kipeytyi todella pahasti pitkäksi aikaa. Koululääkäri totesi, ettei voi tehdä mitään, koska minulla ei ollut henkilökohtaista sairaus- tai tapaturmavakuutusta. (Mitä ne koulujen paljon puhutut vakuutukset mahtavat olla..?) Ei edes kipugeeliä tai särkylääkettä osannut suositella. Sattumalta sängyssä pyöriessäni keksin hyvän kiertovenytyksen, joka osui juuri kipeään kohtaan alaselässä. Liike ja venytys tuntui tekevän hyvää, jatkoin sen tekemistä päivittäin, ja lopulta selkäkipu oli kokonaan tiessään. Sittemmin paljastui, että venytys on olevinaan jooga-asento. Sisäinen pieni joogini siellä ideoi tietämättä mistään mitään.

Työhyvinvointia (yleensä jonkinasteinen pahoinvointi riivaa töissä varsinkin iltapäivisin) yritän parantaa lipittämällä vähemmän automaatin suklaakahvia ja ottamalla teetä sen sijaan. Suosikkiteeni on Rooibos-appelsiini. Tavallinenkin rooibos on hyvää. Sen sijaan suklaa-arominen rooibos on kamalaa. Rooibos-teen väitetään myös auttavan mm. iho-ongelmiin. Kaikki apu kelpaa, kun on näin epätoivoinen!

Kuinkahan monta ja minkä kokoista kupillista sitä pitäisi juoda päivässä, että jonkinlaisen vaikutuksen voisi huomata? Pitäisikin saada joltain viranomaiselta määräys kuppimäärästä ja kuppikoosta tämän asian suhteen. Turhaan ne laskevat montako viipaletta ja minkälaista leipää pitää syödä, kun on tärkempiä asioita vielä ilman lukuarvoja.