Lomaltapaluustressi

Lueskelin lomaltapaluustressistä Iltalehdestä. Pidän kyllä ilmiötä ihan todellisena ainakin omalla kohdallani. Viime vuonna kesti kuukausia kesäloman jälkeen ennen kuin aloin olla niin turtunut, että töissä alkoi taas jotenkin viihtyä. Iltalehden artikkelin mukaan olen jonkinlainen luonnonoikku. Lomaltapaluustressin syitä selitellään artikkelissa seuraavasti: "Lomaltapaluuseen liittyvät oireet johtuvat elämänrytmin muutoksesta. Lomalla nukutaan pidempään, syödään epäsäännöllisemmin, käytetään enemmän alkoholia ja usein myös liikutaan vähemmän."

Näinkö se tosiaan on useimpien osalta? Minä ainakin lomalla nukun tarpeeksi ja silloin kun pitääkin - yöllä. Jaksan herätä ilman herätyskelloja hyvissä ajoin aamulla. Jaksan tehdä terveellistä ruokaa säännöllisesti. Alkoholia en käytä juurikaan, koska kesällä pystyy rentoutumaan muutenkin. Alkoholiannoksenhan tarvitsee vain silloin, kun tulee uupumuksesta tärisevänä kotiin, eikä pysty irtautumaan tai nukkumaan työajatusten riivatessa. Liikuntaakin harrastan kesällä koko vuoden edestä, koska kerrankin on sekä aikaa että energiaa! Lomalla voi elää juuri sillä tavalla kuin unelmoi. Sääli vain, että niitä terveellisiä asioita ei voi harrastaa varastoon.

Lopulta loma loppuu. Palaan töihin. En syö lounaita enkä jaksa tehdä töiden jälkeen ruokaa useimpina päivinä. Syön vain leipiä tai jotain muuta yhtä helppoa. Pitkän päivän jälkeen ei tule mieleenkään, että yrittäisi jotain liikuntaa harrastaa. Tänäkin vuonna olen jo viikon työskentelyn jälkeen ihan rappiolla. Liikuntaa olen jaksanut vielä harrastaa, mutta syömisestä ei ole tullut pariin päivään mitään. Puolet kynsilakasta on lähtenyt, enkä ole jaksanut jämiä poistaa taikka lakata kynsiä uudelleen. Yritin olla itselleni lempeä ja herätä puoli tuntia aiemmin, että ehtisin keittää puuroa, pedata sängyn, meikata ja heräillä kaikessa rauhassa ennen töihinlähtöä. Tänään nukuin taas 20 minuuttia kauemmin, joten ehdin kyllä pedata sängyn viimeisen päälle, mutta puurot jäivät tekemättä ja meikkaaminenkin sai unohtua. Muiden ongelmahan se on, jos tulen väsyneenä ja ärtyisänä töihin.

Kynsistä ja meikkaamisesta pystyy aivan suoraan näkemään kuinka väsyksissä olen. Ärsyttää ihan, kun ne ovat niin selkeitä asioita, että jokunen työkaverikin havahtuu ihmettelemään ääneen kuinka olen niin surkeajamaisen näköinen tai kuinka olenkaan kokenut ihmeparantumisen satunnaisesti jonkin stressijakson päätteeksi. Täytyy vielä tänään koittaa laittaa ne kynnet kuntoon ja yrittää edes tämä viikko vetää kunnialla loppuun.