Viallinen, mutta hengissä

Muutama viikko sitten sain työterveyslääkäriltäni tuomion: loppuiäksi voittunut. Kilpirauhaseni harrastaa vajaatoimintaa ja vaatii elinikäisen lääkityksen. Syntymästä saakka vaivanneiden allergoiden kanssa olen tottunut elämään, koska ne eivät vaadi kuin satunnaista lääkitsemistä. Lisäksi allergia on erinomainen syy kieltäytyä esim. epäilyttävistä ruuista, mitä maailmalla tulee vastaan. Silmälasien tarvetta, kuulon heikkenemistä ja aknen seurauksena tuhoutunutta ihoa sen sijaan en ole voinut vuosien saatossa hyväksyä, vaikka nekään eivät vaadi lääkitystä.


Kun työterveysjumalani pari vuotta sitten alkoi tyrkyttää kolesterolilääkitystä, kieltäydyin siitä jyrkästi. Mieluummin kuolen sydänkohtaukseen, kuin syön loppuikäni lääkettä. Ajatus elinikäisestä lääkityksestä, jota ei saa lopettaa, ennen mahdollista lastenhankintaa tuntuu karmivalta ja jopa vaaralliselta. Eikä näköjään mennyt kauankaan, kun olen taas elinikäisen lääkityksen edessä.


Tällä kertaa valitsen lääkkeen. Mutta miten ihmeessä pystyy perfektionisti elämään itsensä kanssa näin ilmeisen ja vakavan vian kanssa? Jollain tasolla perinnöllisestä viasta on kyse, koska tätä on äitini suvussa esiintynyt. Jos olisin yhtään vastuullinen, en koskaan hankkisi lapsia, koska minulla on niin surkeat geenit. Oikeastaan minulla ei pitäisi itselläkään olla oikeutta elää, koska en pysty tuottamaan maailmaan kahta valioyksilöjälkeläistä, kuten jokaisen kunnon kansalaisen pitäisi. Kamalaa joutua ajattelemaan, että on niin viallinen, ettei ole oikeutta elää.


Periaatteista ei kuitenkaan sovi luopua vain sen takia, että löytää oman lehmänsä ojasta. On vain opittava elämään häpeän ja syyllisyyden kanssa jotenkin. Ensimmäinen viikko tuomion jälkeen kului hyvin synkissä merkeissä. Tyyliini kuuluu piehtaroida epätoivossa ja tuskassa, minkä jälkeen pienikin mielialan nousu tuntuu tavallista paremmalta. Mieliala koheni heti, kun aloin tuumailla, että sopivan rauhallinen ja asiallinen lähestymistapa on paljon lähempänä täydellistä lähestymistapaa kuin itseviha ja itsensä toistuva paiskaaminen mutakuoppaan (varsinkin kun tuo toinen polvi on jo ihan tarpeeksi kipeä ilman kompurointeja). Auttoihan asiassa toki sekin, että jo tämä pieni harjoitteluannos lääkettä poisti vain kolmessa päivässä yhden oireistani.


Olen koko talven palellut töissä niin paljon, että olen käyttänyt hanskoja tai peräti usb-lämmitteisiä hanskoja, istunut välillä kaulaliinaan kääriytyneenä ja joskus jopa toppatakki päällä sisätiloissa, joissa kollegan lämpömittarin mukaan on noin 25 astetta lämmintä. Kaikki muut valittivat kuumuudesta, vaativat ilmastoinnin tehostamista, ja minä hytisin aamusta iltaan. Oli ihmeellinen tunne tulla aamulla töihin ja huomata, että ilma oli poikkeuksellisen lämmin ja tunkkainen, vaikka mikään toimistossa ei ollut muuttunut. Viikonlopun jäljiltä paikka sattuu vielä olemaan parhaimmillaan maanantaina. Se oli valaistumisen hetki. "Ei ihme, että kaikki valittavat kuumuudesta. Tännehän läkähtyy!"


Palelu olikin yksi oireistani, jota en vain ymmärtänyt oireeksi. Muutenkin oirekimppuni on ollut niin laaja ja oireita alkanut esiintyä jo yli vuosi sitten yksi kerrallaan, että niitä on ollut vaikea yhdistää saman asian aiheuttamaksi. Loppujen lopuksi olenkin nyt helpottunut siitä, että kaikelle on löytynyt selitys. Jonkin verran olen huolissani siitä, että sekopäistä ahdistuneisuutta kesti vain niin vähän aikaa, kun muut kilpirauhaskertomustaan kirjoittaneet ihmiset ovat kertoneet ajatukseen totuttelun vieneen useampia kuukausia tai jopa vuoden. Uusi romahdus vielä tiedossa?


Nyt minulla olisi sopiva tilaisuus aloittaa ihan oikeasti uusi elämä. Ja hyvä syy myös. Aikaisemmin olen kyllä aloittanut uuden elämän jo kymmeniä kertoja, mutta jokaisen elämän pituus on vaihdellut muutamsta tunnista muutamaan kuukauteen. Mikään ei ole vielä järkyttänyt minua tarpeeksi, jotta olisin saanut aikaan pysyvän muutoksen. Nyt on kuitenkin sopivasti sunnuntai, jääkaapista on mässätty kaikki vähänkään herkullinen tai herkun raaka-aineeksi sopiva ruoka pois, joten huomenna on hyvä päivä syntyä uudelleen. Säätiedotus tosin lupaa kunnon sadepäivää, joten tiedä tuleeko sellaisesta lähtökohdasta yhtään parempi elämä kuin mitä tämä vanha on...