Labrapäivä

Tyroksiini-lääkityksen aloituksesta on nyt kulunut 6 viikkoa. Työterveyslääkärin piti laittaa lähete labraan veriarvojen seurantaa varten ja kehotti käymään 6 viikon kuluttua taas testattavana. Viimeksi labrassa käydessäni sain kuulla, että minulla oli odottamassa lähete verikokeeseen liittyen kolesterolin seurantaan. Niinpä sitten olin syömättä 10-12 tuntia ja menin aamulla labraan. Lähete löytyi kyllä kolesterolia varten, mutta ei kilpirauhasarvoja varten. Lääkäri oli ilmeisesti unohtanut koko lähetteen, kun oli muutenkin niin pihalla silloin edellisellä vastaanotolla. Ei tässä paljon kunniaa sada lääkärille, johon on muutenkin ollut alusta saakka luottamus heikoilla.

Sitä toista verikoetta otettaessa ehdin selittää hoitajalle tilanteen. Hoitaja onneksi oli palvelualtis ja otti toisenkin putken verta kilpirauhaskoetta varten, ja sanoi kysyvänsä lähetteen lääkäriltä jälkikäteen. Vähän huolettaa mahtaako hoitsukaan muistaa viedä asiaa eteenpäin, vai onko sitten taas parin viikon kuluttua uudestaan kipitettävä labraan. Onneksi en ole tippaakaan piikkikammoinen. Verikoe on suorastaan suosikkikokeeni niiden joukosta mitä lääkäri on minulle koskaan määrännyt. Pidän myös hammaslääkäreistä kovasti, eikä minulla ole mitään erityistä gynekologejakaan vastaan.

Lääkäriajan sain vasta toukokuun alkuun. Harmillisen hitaasti etenee kaikki. Tämä on ollut muutenkin harmillinen viikko, koska olen (todennäköisesti) ollut flunssassa. Tätä flunssaa on odotettu ja toivottu jo puolen vuoden ajan, koska pieni sairausloma ei olisi ollut yhtään pahitteeksi rankan talven aikana. Nyt kilpirauhasuutisen jälkeen en vain enää ole varma mitkä tuntemukset johtuvat kilpirauhasesta ja mikä on tavallista flunssaa. Olo on ollut aamuisin kuin jyrän alle jääneellä. Kurkku on ollut kipeä, mutta kipu kadonnut aamun ensimmäisen tunnin sisään. Kuumeilua on nyt ollut päivälläkin eikä vain illalla, mutta sehän on jo ihan normaalia.

Kuume ei muutenkaan tunnu olevan peruste sairauslomalle. Kurkussa ei ole mitään esiteltävää, koska se on kunnossa päivällä. Yleinen huonovointisuus ja väsymys on ollut päällä jo ties miten pitkään eikä sekään ole peruste sairauslomalle. Turha siis pyrkiä lääkärille, kun ei ole ole näyttää videota jyrän alle jäämisestä - ei ole todisteita siitä, että olisin sairas. On vain ollut pakko sinnitellä töissä tulehduskipulääkkeillä.

Iltaisin olo on ollut joko kamala tai vähemmän kamala, mutta ei kuitenkaan hyvä. Olen täysin kyllästynyt olemaan potilas, joten olen kuumeessa ja kivuissa yrittänyt vielä käydä pyöräilemässä, kuntosalilla ja sauvakävelemässä. Olkoon vaan jopa potentiaalisesti vaarallista, mutta kun on tunne, että jotain pitää voida tehdä oman kuntoutumisen edistämiseksi.

Ja sitten ihmetyttää mikä pysäköimisessä on niin kamalan vaikeaa, kun parkkiruutunaapurini ei millään onnistu tähtäämään omaan ruutuunsa. Tai siis herra kyllä onnistuu, mutta joka ainoa kerta, kun rouva on ollut ajamassa... Hänen autonsa toisella puolella on jopa tyhjä ruutu, mutta sille puolelle jää silti kaikki tila! Pieni auto vielä sekin. Luulisi, että sitä oppisi kurvaamaan oikein, kun kuukausitolkulla pysäköi samaan ruutuun, mutta ei. Olisi kiva voida itse peruuttaa ruutuun, niin olisi helppo lähteä, mutta jos autoni on toisinpäin, ajaa naapurin täti autonsa vielä lähemmäs ja tekee autoon pääsemisestä lähes mahdotonta. Jonkun olisi pitänyt jo lapsena puuttua tämän naisen ongelmiin, koska hän ei varmastikaan ole osannut edes värittää viivojen sisäpuolelle.