Lahjontaa ja kiristystä

Jumbon Prisma tuotti tänään pettymyksen. Sieltä ei löytynytkään sitä Sonyn digikameraa, jota olin etukäteen tutkaillut netistä. Vanha digikamerani on vuodelta 2003, joten päätin palkita itseni tämän päivän kävelylenkistä uudella kameralla. Kävelylenkki ei kylläkään sujunut palkitsemisen arvoisesti, koska lenkkiin kului 38 minuuttia, vaikka normaalisti siihen on mennyt korkeintaan 30. En itse asiassa ole käyvellyt sitä ns. puolikasta lenkkiä vuosikausiin, kun on ollut tapana tehdä täysi lenkki. Nyt ei vaan voimia ollut tarpeeksi siihen. Kunto on siis ihan pakkasella, vaikka lämpötilat ovatkin plussalla. Tuntui kuin olisin vasta opetellut kävelemään ja vieläpä apupyörien kanssa. Mutta kyllä se vanha kamera silti on nolo. Kaikki aina naureskelevat, että olen pihistänyt sen tekniikan museosta. Hyvin se kyllä toimii, mutta hämärässä se ei tahdo ottaa kuvaa ennen kuin neljännellä tai viidennellä yrityksellä. Tarkentaakin hyvin, mutta ei vaan räpsy käy.

Masisteltuani aikani kauppareissun jälkeen (ja syötyäni vähän hullujen päivien focacciaa ja pitsaa) tulin jälleen siihen tulokseen, ettei lenkkeilyä sovi jättää yhden pettymyksen takia. On hyvin vaikea ryhtyä huippu-urheilijaksi ennen 30-vuotispäivää, jos ei edes lenkille suostu lähtemään. Pitää siis vain kehittää uusi palkintajärjestelmä.

Viimeksi päätin, etten saa ostaa yhtäkään vaatetta ennen kuin tavoitepaino on saavutettu, ja että annan itselleni 500 euron ostosreissun, kun se on saavutettu. En kyllä ole ostanut yhtäkään vaatetta ties miten moneen kuukauteen, mutta ei ole ostosreissuakaan tiedossa, kun lihoin jo takaisin laihtumani 6 kiloa. Sitä ennen suunnittelin ostavani muutaman kilon välein jotain koruja ja lopullisen tavoitteen saavuttamisen palkkiona oli kultainen filigraanisormus. Eipä ole yhtäkään niistä koruista tullut hankittua.

Lueskelin aikani kuluksi tänään joululahjaksi saamaani samppanja-kirjaa. Uusin lahjonta- ja kiristysohjelma perustuu siihen, että kamera on ostettava (mikäli se jostain löytyy), mutta sillä on käytävä kuvaamassa monta kertaa viikossa Vantaanjoen tulvimistilanne tietyssä kohtaa lenkkipolkua. (Siellä voi melkein uittaa varpaitaan vedessä penkillä istuen.) Sen jälkeen kutakin laihdutettua kiloa kohti saan ostaa Pentikin Vanilja-kuohuviinilasin (http://www.pentik.com/Images/1LAS0027VA1.jpg). 6 kilon jälkeen on lasisetti koossa. Seuraavalla kilolla voi ostaa juoman, jolla lasit koeajetaan. Sen sijaan lopuille kiloille en vielä ole keksinyt sopivaa palkintoa. Vaihtoehtoisesti voisin ostaa lasin vasta jokaisen laihdutun 2 kilon jälkeen. Täytyy vielä vähän kehitellä tätä ideaa.