Joen seikkailuja katsomassa

Tänään olisi kameralle ollut tarvetta. Joki oli noussut jo kävelypolulle ja esti jo muutamia arkajalkoja kulkemasta. Minä sauvoineni pääsin kohtuullisen kivuttomasti raivaamaan tieni jonkin suuren puskan läpi. Urhea tarzanmainen olo tuli siitä. Uimaan ei kuulemma kannata jokeen pyrkiä, kun saattaa olla öljyä levinnyt jo tännekin (ensi käden tietoa kaverilta, joka oli tänään ollut johtamassa öljyntorjuntatouhuja joella). Penkit olivat jääneet hienosti joen vangiksi, joten varpaiden uittaminen penkillä istuen olisi ollut lapsen leikkiä jopa lapselle. Kenties vauvan jalat eivät olisi ihan ylettäneet veteen saakka. Onneksi olin takaraivossani aavistanut asian, ja ottanut kännykän mukaan, vaikka yleensä en puhelimia lenkille kanniskele.

  

Muutenkin kävely rullasi jo vähän paremmin, vaikka aikaa kuluikin samat 38 min. Tietysti on muistettava, että kuvatessa meni muutama minuutti pysähdyksissä. Asiassa varmaan auttaa se, että jalkapohjat alkavat olla taas kunnossa. Firma järjesti torstaina tilikauden avajaiset, joihin päätin mennä korollisissa saappaissa. Ilmeisesti kilpirauhanen vaikuttaa jalkapohjissa saakka, koska illan päätteeksi päkiät olivat niin kipeät, että pystyin hädin tuskin kävelemään. Kyllä päkiät aina kipeytyvät vähän, kun pitkän tauon jälkeen käyttää korkoja, mutta tämä kipumäärä oli jotain aivan uutta. Kipu jatkui vaikka otin kengät pois kotona ja häiritsi jopa nukkumista. Seuraavana päivänäkin kävely oli vaivalloista ja vaikka hieroin jalkapohjia kokonaisen Suomisen Olli-elokuvan ajan, ei tilanne parantunut paljonkaan. Hulluja nuo naiset, kun käyttävät korkoja!

Jalkapohjien kipu vain jatkui pitkin lauantaita ja pelotti miten käy keilailu niin heikossa kunnossa. Se kuitenkin sujui ihan mukavasti. Jalkapohjat kestivät, mutta muuten huomasi, että on taas kroppa ihan hukassa. Heittojen liikeradat olivat mitä sattuu, mutta silti keilasin vahingossa oman ennätykseni :D Pääsin yli sadan (113) ensimmäistä kertaa elämässäni. Yleensä olen saanut vain 60-75 väliltä pisteitä. Hauska laji se joka tapauksessa on vaikka olo oli älyttömän hömelö. Joku oli kuvaillut keilailua sanomalla sitä hauskimmaksi asiaksi mitä voi tehdä housut jalassa. Vaikka pisteet ovat surkeita, ja yleensä en kestä tehdä mitään missä en voi olla loistava, niin keilailu on sellainen laji, että se saattaisi vaikka olla myös hauskinta mitä voi tehdä ilman housuja. Jos siis saisi ja kehtaisi joskus kokeilla keilailla ilman housuja...

Takaisin asiaan... Kameran metsästys jatkui tänään Kannelmäen Prismassa. Sieltä löytyi hyllystä yksi kappale pinkkejä kameroita, mutta kun mallikappaleet olivat siellä näkyvillä, tulin siihen tulokseen, että haluan vihreän. Myyjäparka oli jäänyt yksinään hoitamaan koko isoa osastoa ja sillä oli täysi kaaos käsissä, mutta silti jaksoi auttaa ystävällisesti ja jopa hymyn kera. Kyseessä on ilmeisesti jokin uusi malli, jota todennäköisesti löytyisi varastosta vastaanottamattomana ja hyllystä parin päivän kuluttua lisää. Täytyy käydä huomenna Tikkurilan Prismassa, kun sattuu olemaan sille suunnalle asiaa, mutta jos sitä ei sielläkään ole, palaan Kannelmäkeen seurailemaan tilannetta. Onneksi Kannelmäen pystyy jotenkuten sijoittamaan kotimatkan varrelle ilman liiempiä koukkauksia.