Tiistaitreffit

Sovin äitini kanssa, että käymme joka tiistai hänen toimistotalonsa kuntosalilla. Kun on jotain sopinut, ei ole niin helppoa todeta vain olevansa väsynyt (tai oikeammin laiska), ja jäädä kotiin. Ikävämpi juttu vain, että epäterve kilpailuviettini estää harrastamasta urheilua muiden kuin vanhempien tai mummon kanssa. Jos käy ilmi, kuten yleensä käy, etten olekaan jossain lajissa paras, luovutan kokonaan enkä edes halua yrittää. Pelkkää suorittamisen iloa ei ole olemassakaan. Tänään oli se ensimmäinen tiistai.

Lopetin kuntosalilla käymisen virallisesti (irtisanoin sopimuksen) noin vuosi sitten, koska en ollut kipeän polven takia käynyt useampaan kuukauteen salilla. Yhteensä taukoa on siis tullut noin 1,5 vuotta. Kuntosali on ennenkin ollut on-off-harrastus, mutta koskaan aikaisemmin ei ole aloittaminen tauon jälkeen ollut näin vaikeaa ja raskasta. Reidet olivat jo valmiiksi aivan loppu kahdesta peräkkäisestä pyöräilypäivästä. Olin kumpanakin päivänä ajanut vain 10 km lenkin, mutta parhaat mehut olivat silti kuluneet niihin.

Olin 15 minuutin (5 kävelyä - 5 hölkkää - 5 kävelyä) juoksumattoilusta aivan pyörryksissä monta minuuttia. Jostain syystä käsivarsien liikuttaminen suoraan oli kevyilläkin vastuksilla aivan mahdotonta. Puhumattakaan jonkun tietyn vartalon asennon pitämisestä vatsalihasten avulla. Mitkä vatsalihakset? Vasta maaliskuussa tuli treenattua vatsoja oikein urakalla, mutta silti tuntui ettei aivoista ole minkäänlaista yhteyttä niihin. Kyllä siellä sai tunnin kulumaan ihan mukavasti ja jälkeenpäin oli ihmeen kevyt olo. Ensi tiistain on silti pakko mennä reilusti paremmin tai en kehtaa enää mennä sinne nättien pikkupoikien keskelle.

Sitten muutama havainto: Rainbown turkkilainen jugurtti on paljon parempaa jugurtti-hunaja-jälkiruuan tekemiseen kuin partanaamaisen purkin jugurtti (olkoon miten tahansa luomua). Reilun kaupan kukkaishunaja on parhaiten sopiva hunaja samaiseen jälkiruokaan. Aurajuustolevite on pahaa. Sen koostumus on inhottavan jauhoinen ja maku vain etäisesti sinihomeinen. Prosciutto maistui juuri siltä kuin olin etukäteen kuvitellut - nam. Taffelin tavalliset juustosuikerot ovat sittenkin parempia kuin cheese ballssit. Niillä on myös mukavaa opiskella puikoilla syömistä.