Mikä endorfiinihuuma?

Tein tänään kirjastovarauksen Naisen treenikirjasta (http://www.otava.fi/kirjat/tieto/2011/fi_FI/naisen_treenikirja/). Kenelläkään tutulla ei ollut mitään mielipidettä sen hyödyllisyydestä, joten en halua rynnätä suoraan ostoksille vilkaisematta minkä tyyppisestä teoksesta on kyse. Kirjan pitäisi tarjota kunto-ohjeiden lisäksi vinkkejä motivaation hankkimiseksi ja ylläpitämiseksi, minkä suhteen minulla on suuria odotuksia. Olen lukenut palstatolkulla eri lehtien motivaatiovinkkejä, mutta en ole löytänyt niistä sellaista mikä olisi minua auttanut; "Kuvittele mielessäsi miltä näyttäisit ihannepainossasi.", "Palkitse itsesi hemmotteluhoidolla, kun olet jaksanut urheilla ahkerasti viikon", "Käy väkisin ulkoilemassa päivittäin. Pian et halua enää luopua siitä."

Paljon urheilevat tutut kehuvat endorfiinihuuman mahtavuutta, kunhan vaan pari viikkoa jaksaa jotain lajia harrastaa ahkerasti. Vaikka olenkin joskus kokenut urheilusuorituksen sujuvan mahtavasti ja jälkeenpäin olo on ollut energinen eikä uupunut, en kuitenkaan puhuisi mistään huumasta, jota olisi pakko päästä pian kokemaan uudelleen. Vajaateholla toimiva kilpirauhanen heikentää mielihyvähormonien (ainakin noradrenaliini ja dopamiini) erittymistä, mikä vaikuttanee osaltaan asiaan. Mielihyvän kokeminen vaikeutuu ja stressin purkautuminen vaikeutuu. Hormonitilanteen korjaaminen tuskin kuitenkaan ratkaisee koko ongelmaa, koska terveetkin ihmiset kärsivät motivaatio-ongelmista.

Kuntoni on joka tapauksessa talven aikana päässyt putoamaan nollaan. Kuntosali oli pakko lopettaa noin vuosi sitten, koska polveni kipeytyi, eikä lääkäri löytänyt siihen mitään syytä eikä myöskään lääkettä. Lihakset alkoivat kipeytyä treenistä pidempiaikaisesti eivätkä ne palautuneet sen enempää venyttelystä kuin hieronnastakaan. Hassuja havaintoja (näin jälkiviisaana) on tullut tehtyä. Esimerkiksi hiusten peseminen on todella rasittavaa. On vain ihan ylivoimaisen raskasta pitää käsiä ylhäällä niin kauan kuin hiusten pesu vaatii - ei siis kovin montaa minuuttia. Kevyen Flamingo Spa-kelluttelun aikana jopa pyörrytti hetkittäin. Tiskaaminen on täytynyt tehdä pätkissä, koska en yksinkertaisesti ole jaksanut olla tolpillani niin pitkää aikaa yhtäjaksoisesti. Olen tietysti naamoinut laiskuuteni ja uupumukseni tarpeeseen käydä tarkistamassa onko Facebookissa jotain uutta tai onko joku ehkä lähettänyt tekstiviestin ilman, että olen kuullut sitä. Kumarrellessa on täytynyt ottaa tukea pöydistä ja kyykistymistä olen myös vältellyt. Luulin vain tulleeni vanhaksi ja kauhistelin missä kunnossa mahdankaan olla eläkkeellä (työterveyslääkärinihän tosin päätti jo vuosia sitten, että kuolen nelikymppisenä), kun jo 29-vuotiaana tunnen itseni 7-kymppiseksi.

Kaikkea ei kuitenkaan ole menetetty vielä. Olenhan koko talven tepastellut ympäriinsä hienoissa Reebokin EasyTone-tossuissani, joten pepa on pysynyt huippukuosissa (*köh*). Into päästä tekemään jotain tuolla ulkona on kova kaikesta huolimatta. Aamu on päivän paras hetki, kun saa ottaa taas uuden annoksen lääkettä. Elän kaikki päivät aina seuraavan aamun odotuksessa. Herätyskellon ääni on saanut vihdoinkin positiivisen merkityksen.