Kirstun pohja ei enää häämötä vaan sitä peittää enää muutama hassu euron kolikko. Taas kävi näin, että putken auettua sille ei näkynytkään loppua. Ensin piti ostaa ihan vain pari vaatetta syksyksi H&M:ltä. Sitten piti ostaa sporttikassi ja pari muuta tavaraa Netanttilasta. Kun viimeisellä mökkireissulla oli kylmä ja tuulinen lauantai, lähdimme viettämään Lappeenrantapäivää - ts. 2 h ostoksia Kekäleellä. Kekäle on vaarallinen paikka. Se kun sattuu olemaan maailman paras vaatekauppa minun makuani seuraten. Sinnekin jäi sitten muutama satanen, kun villiinnyin ostamaan neuleliivin, nahkahanskat ja talvitakin. Hups.
Viime aikoina on tullut myös juostua minigolffaamassa, keilailemassa, kahviloissa, ravintoloissa. Eikä vain Kreetalla vaan sen jälkeen täällä Suomessakin. Sitten parin päivän sisään tuli laskuja mm. vakuutusyhtiöltä ja internetoperaattorilta. Maksuun oli laitettava myös ensi kuun vuokra ja autolainan lyhennys. Jostain syystä bensatankkikin tyhjeni juuri eilen. Sinnekin meni taas 70 euroa. Onneksi en sortunut ostamaan mitään uudesta MPH Fashion Outletista, koska muuten en tällä viikolla söisi kuin riisikakkuja, koska niitä sattuu löytymään kaapista valmiiksi...
Syömisen puolellakin meni ihan överiksi. Sunnuntaina iski kinuskikastikehimo, joten kipitin äärimmäisestä väsymyksestä huolimatta vähän ennen kaupan sulkeutumista ostamaan kermaa. Keittelin kastikkeet 1 dl:stä kermaa ja eilen sen toisen dl:n. Sipsejä on tullut napsittua joka toinen aamu kourallinen aamupalan lisäksi, kun on muka jäänyt nälkä paahtoleipien jälkeen. Tänään tein kurinpalautuksen ja keittelin kaurapuuron.
Nyt on lopetettava myös hillitön, villi ostaminen ja nautittava ilmaisista tai halvoista asioista, esim. eilen kirjastosta saamastani Hindi Zahran levystä. Ihanaa fiilistelymusiikkia koti-iltoihin. Työpaikan kuntosali on ilmainen. Ihana sinkkivesi lienee syytä vaihtaa tylsään hanaveteen. Sämpylöitä täytyy alkaa leipoa taas itse, niin ei tarvitse ostella kalliita kaupan leipiä. DVD-ostosten sijaan tyydyn katsomaan telkkarista tulevia ohjelmia tai vanhoja levyjä. Jos nyt oikein kovasti skarppaan, saan ehkä säästettyä joululahjoja ja -kortteja varten hieman rahaa. Enkä muuten ole sitä tyyppiä, että antaisin joulukorttien sijaan vuohen jonnekin. Haluan antaa molemmat. Jokin säästökikka on siis vielä keksittävä lisää...
tiistai 23. elokuuta 2011
perjantai 19. elokuuta 2011
Ei kiitos
"Ei kiitos." sanoo Anna-Leena Härkösen kirjan päähenkilön mies vaimon vongatessa seksiä. Kirjasta kohistiin paljon silloin muutama vuosi sitten, kun se ilmestyi. Sen piti edustaa uutta näkökulmaa ja käsitellä tabu-aihetta. Päädyin nyt lopulta sen lukemaan ja petyin. Nymfomaani-päähenkilö skitsahtelee ja kiroilee, pilkkaa mielessään miestään jatkuvasti. Mies pelaa tietokonepelejä ja tekee töitä. Kirjasta jäi puuttumaan se mullistava näkökulma. Ei käynyt mitenkään järkevästi ilmi mitään siihen haluttomuuteen liittyen. Mies selitteli olevansa väsynyt. Lopussa annettiin ymmärtää, että kyseessä oli jotain masennukseen viittaavaa.
Oliko se mies nyt sitten edes haluton? En ainakaan ole eläissäni lukenut yhtä pornoa kirjaa. Seksiä oli enemmän kuin koko mun pienessä elämässä. Myönnettäköön, että nainen kyllä lopuksi ehti käydä pari kertaa vieraissakin, kun oli niin turhautunt. Miehen tahti olisi ollut kerran kuussa ja nainen onnistui kellistämään ukkonsa ainakin parin viikon välein. Hyvinhän niillä siis meni! Sitäpaitsi ilmankin tottuu olemaan yllättävän helposti. Yhdessä asiassa tunnen samaistumista kirjan sisältöön: ilman jääminen vaikuttaa itsetuntoon, naiseuden tuntoon ja muihin vastaaviin tuntohin, koska naisparka kokee olevansa kelvoton ja kelpaamaton (=vanha haaska/luuska).
Onneksi kirja oli helppolukuinen, lähes mielenkiintoinen ja oli hauskaa lukea pariskunnan Santorinin matkasta, joka muistutti maisemiltaan ja kulkukissoiltaan omaa Kreetan reissua. Haluamaani valaistumista en kokenut. Toiveeksi jääkin, että joku kirjoittaa kirjalle jatko-osan, jonka päähenkilönä toimisi se "haluton" mies. Hänen näkökulmansa kiinnostaa minua enemmän kuin raivokkaan naisen hulluuskohtaukset.
Oliko se mies nyt sitten edes haluton? En ainakaan ole eläissäni lukenut yhtä pornoa kirjaa. Seksiä oli enemmän kuin koko mun pienessä elämässä. Myönnettäköön, että nainen kyllä lopuksi ehti käydä pari kertaa vieraissakin, kun oli niin turhautunt. Miehen tahti olisi ollut kerran kuussa ja nainen onnistui kellistämään ukkonsa ainakin parin viikon välein. Hyvinhän niillä siis meni! Sitäpaitsi ilmankin tottuu olemaan yllättävän helposti. Yhdessä asiassa tunnen samaistumista kirjan sisältöön: ilman jääminen vaikuttaa itsetuntoon, naiseuden tuntoon ja muihin vastaaviin tuntohin, koska naisparka kokee olevansa kelvoton ja kelpaamaton (=vanha haaska/luuska).
Onneksi kirja oli helppolukuinen, lähes mielenkiintoinen ja oli hauskaa lukea pariskunnan Santorinin matkasta, joka muistutti maisemiltaan ja kulkukissoiltaan omaa Kreetan reissua. Haluamaani valaistumista en kokenut. Toiveeksi jääkin, että joku kirjoittaa kirjalle jatko-osan, jonka päähenkilönä toimisi se "haluton" mies. Hänen näkökulmansa kiinnostaa minua enemmän kuin raivokkaan naisen hulluuskohtaukset.
torstai 18. elokuuta 2011
Lomaltapaluustressi
Lueskelin lomaltapaluustressistä Iltalehdestä. Pidän kyllä ilmiötä ihan todellisena ainakin omalla kohdallani. Viime vuonna kesti kuukausia kesäloman jälkeen ennen kuin aloin olla niin turtunut, että töissä alkoi taas jotenkin viihtyä. Iltalehden artikkelin mukaan olen jonkinlainen luonnonoikku. Lomaltapaluustressin syitä selitellään artikkelissa seuraavasti: "Lomaltapaluuseen liittyvät oireet johtuvat elämänrytmin muutoksesta. Lomalla nukutaan pidempään, syödään epäsäännöllisemmin, käytetään enemmän alkoholia ja usein myös liikutaan vähemmän."
Näinkö se tosiaan on useimpien osalta? Minä ainakin lomalla nukun tarpeeksi ja silloin kun pitääkin - yöllä. Jaksan herätä ilman herätyskelloja hyvissä ajoin aamulla. Jaksan tehdä terveellistä ruokaa säännöllisesti. Alkoholia en käytä juurikaan, koska kesällä pystyy rentoutumaan muutenkin. Alkoholiannoksenhan tarvitsee vain silloin, kun tulee uupumuksesta tärisevänä kotiin, eikä pysty irtautumaan tai nukkumaan työajatusten riivatessa. Liikuntaakin harrastan kesällä koko vuoden edestä, koska kerrankin on sekä aikaa että energiaa! Lomalla voi elää juuri sillä tavalla kuin unelmoi. Sääli vain, että niitä terveellisiä asioita ei voi harrastaa varastoon.
Lopulta loma loppuu. Palaan töihin. En syö lounaita enkä jaksa tehdä töiden jälkeen ruokaa useimpina päivinä. Syön vain leipiä tai jotain muuta yhtä helppoa. Pitkän päivän jälkeen ei tule mieleenkään, että yrittäisi jotain liikuntaa harrastaa. Tänäkin vuonna olen jo viikon työskentelyn jälkeen ihan rappiolla. Liikuntaa olen jaksanut vielä harrastaa, mutta syömisestä ei ole tullut pariin päivään mitään. Puolet kynsilakasta on lähtenyt, enkä ole jaksanut jämiä poistaa taikka lakata kynsiä uudelleen. Yritin olla itselleni lempeä ja herätä puoli tuntia aiemmin, että ehtisin keittää puuroa, pedata sängyn, meikata ja heräillä kaikessa rauhassa ennen töihinlähtöä. Tänään nukuin taas 20 minuuttia kauemmin, joten ehdin kyllä pedata sängyn viimeisen päälle, mutta puurot jäivät tekemättä ja meikkaaminenkin sai unohtua. Muiden ongelmahan se on, jos tulen väsyneenä ja ärtyisänä töihin.
Kynsistä ja meikkaamisesta pystyy aivan suoraan näkemään kuinka väsyksissä olen. Ärsyttää ihan, kun ne ovat niin selkeitä asioita, että jokunen työkaverikin havahtuu ihmettelemään ääneen kuinka olen niin surkeajamaisen näköinen tai kuinka olenkaan kokenut ihmeparantumisen satunnaisesti jonkin stressijakson päätteeksi. Täytyy vielä tänään koittaa laittaa ne kynnet kuntoon ja yrittää edes tämä viikko vetää kunnialla loppuun.
Näinkö se tosiaan on useimpien osalta? Minä ainakin lomalla nukun tarpeeksi ja silloin kun pitääkin - yöllä. Jaksan herätä ilman herätyskelloja hyvissä ajoin aamulla. Jaksan tehdä terveellistä ruokaa säännöllisesti. Alkoholia en käytä juurikaan, koska kesällä pystyy rentoutumaan muutenkin. Alkoholiannoksenhan tarvitsee vain silloin, kun tulee uupumuksesta tärisevänä kotiin, eikä pysty irtautumaan tai nukkumaan työajatusten riivatessa. Liikuntaakin harrastan kesällä koko vuoden edestä, koska kerrankin on sekä aikaa että energiaa! Lomalla voi elää juuri sillä tavalla kuin unelmoi. Sääli vain, että niitä terveellisiä asioita ei voi harrastaa varastoon.
Lopulta loma loppuu. Palaan töihin. En syö lounaita enkä jaksa tehdä töiden jälkeen ruokaa useimpina päivinä. Syön vain leipiä tai jotain muuta yhtä helppoa. Pitkän päivän jälkeen ei tule mieleenkään, että yrittäisi jotain liikuntaa harrastaa. Tänäkin vuonna olen jo viikon työskentelyn jälkeen ihan rappiolla. Liikuntaa olen jaksanut vielä harrastaa, mutta syömisestä ei ole tullut pariin päivään mitään. Puolet kynsilakasta on lähtenyt, enkä ole jaksanut jämiä poistaa taikka lakata kynsiä uudelleen. Yritin olla itselleni lempeä ja herätä puoli tuntia aiemmin, että ehtisin keittää puuroa, pedata sängyn, meikata ja heräillä kaikessa rauhassa ennen töihinlähtöä. Tänään nukuin taas 20 minuuttia kauemmin, joten ehdin kyllä pedata sängyn viimeisen päälle, mutta puurot jäivät tekemättä ja meikkaaminenkin sai unohtua. Muiden ongelmahan se on, jos tulen väsyneenä ja ärtyisänä töihin.
Kynsistä ja meikkaamisesta pystyy aivan suoraan näkemään kuinka väsyksissä olen. Ärsyttää ihan, kun ne ovat niin selkeitä asioita, että jokunen työkaverikin havahtuu ihmettelemään ääneen kuinka olen niin surkeajamaisen näköinen tai kuinka olenkaan kokenut ihmeparantumisen satunnaisesti jonkin stressijakson päätteeksi. Täytyy vielä tänään koittaa laittaa ne kynnet kuntoon ja yrittää edes tämä viikko vetää kunnialla loppuun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)