Shopiti-shop

Facebook-lakossa on ihanaa ainakin vielä toistaiseksi. Eilen oli kuntosalipäivä, ja ponnistelin huippusuorituksiin uuden vesipullon ja paidan voimin. Crosstrainerilla pääsin ihan uusiin leveleihin ja porskutin menemään kuin pieni sika. Painoja pääsin parissa laitteessa lisäämään aiemmasta ja olo oli loistava koko treenin ajan. Mitä nyt parin sähläävän akrobaattipojan säntäilyt kävivät hermoon, mutta kaikkein eniten risoi typerä Radio Rock, jonka olivat laittaneet soimaan. Tietysti vielä täysille... Kovaääninen möykkäsi siinä aerobisten laitteiden vieressä, joten crossilla polkiessa tuumin lähinnä sitä mistä voisin saada ampuma-aseen radion tappamista varten. Eipä silti ole pitkään aikaan ollut niin hyvä olo kuin salin jälkeen, joten painelin itsevarmana vielä ostoksille sen jälkeen. Kuvittelin olevani rikas, kaunis ja kuuluisa, mutta pukeutuneeni ryysyihin saadakseni kulkea rauhassa paparazzeilta.

Sain vihdoinkin useampana päivänä metsästämäni pienen vedenvihreän aalto-maljan, ja siitä se sitten lähti. Löysin useampia kivoja t-paitoja. Mustaa huppariakin olin metsästänyt jo pitkään, kun en raskinut Stockan 120 €:n Peak Performancea ostaa (saattaa kyllä olla, että jossain vaiheessa sorrun vielä siihenkin). Hupparikin löytyi, ja vielä niin halvalla, että se varmaan hajoaa ensimmäisessä pesussa. Hajoaa, kutistuu ja haalistuu... En ymmärrä mikä siinä on, että halpisvaatteeseen on väkisin tehtävä jotain sellaista mistä näkee, että sen arvo on nolla. Muuten ihan siisti vaate tämäkin huppari, mutta vetoketjuun oli sitten pitänyt ommella sellainen vetämistä helpottava suikale, mutta niin huonosti, että langat vain sojottelivat ympäriinsä siitä. Onneksi sen voi leikata pois, ja näyttää heti muutaman euron arvokkaammalta kuin nolla.

Olen nyt löytänyt myös uuden salaisuuden onnistuneeseen shoppailuun: yhtäkään vaatetta ei pidä kokeilla kaupassa. Aina, jos sovittaa jotain, näkee heti miten kammottavalta vatsa näyttää kyseisessä vaatekapistuksessa. Tosiasiassahan vika ei suinkaan ole vaatteessa vaan siinä pönöttävässä vatsassa. Kun kuitenkin jotain on joka päivä puettava päälle, on jotain myös joskus onnistuttava ostamaan. Uudet kriteerini vaatteen ostamiselle ovatkin: a) näyttää kohtuullisen kivalta, b) on varmasti niin suuri, että sen on yksinkertaisesti pakko mahtua päälle, c) väri on musta tai muuten tumma ja d) ei ole Stadiumin oman merkin urheilusukka (on muuten huonoimmat sukat mitä olen koskaan jalkaani kiskonut).

Huomasin samalla ostosreissulla, että mustia vaatteita tuntuu olevan aivan mahdoton saada. En tiedä onko kyse vuodenaika-asiasta vai onko musta vain niin out, mutta pelkkiä värillisiä retkuja on tarjolla. Olen vakaasti sitä mieltä, että lihavan ihmisen on pukeuduttava mustaan, oli kesä miten kuumimmillaan tahansa. Jos musta ei satu sopimaan lainkaan ihonväriin, niin sitten muuhun tummaan, mutta värilliset vaatteet pitäisi unohtaa eikä sellaisia saisi edes tarjota suurissa kokonumeroissa.

Toinen havainto on, että kaupoista ei löydy minkään sortin pitkähihaisia puseroita. Eikä yksikään vaate ole normaalipaksuisesta kankaasta. Töissä on niin kylmä ilmastointi, ettei siellä kesähepeneissä istuta, vaikka miten olisi muuten kiva sellaisia ostella. Ilmastointien yleistyttyä kovasti, luulisi, että kylmän ilman vaatteitakin olisi tarjolla. Eikä sekään ole mikään takuujuttu, että Suomessa olisi lämmin kesällä... Liian ohuesta materiaalista tehdyt vaatteet ovat yhtä lailla kylmiä, vaikka niissä olisi pitkät hihat. Lisäksi niistä tuppaa näkymään läpi ihan liikaa. Jostain syystä en halua esitellä paljaita läskejä enkä mummorintsikoita sen enempää töissä kuin vapaa-ajallakaan. Toppavaatteosasto tarjolle myös kesäksi!