Päivän touhuja

Työsähköpostiini alkoi viime viikolla tipahdella englanninkielisiä ilmoituksia siitä, että postilaatikkoni on liian täynnä. Viikonlopun aikana viestejä tuli useampia. Tänään viesti tuli jo suomeksi. Ilmeisesti palvelin on siinä uskossa, että englanti ei ole mennyt perille, ja on pakko kokeilla suomea... Näköjään se tepsi, jaksoin ainakin puolituntisen ajan siivoilla sähköpostiani. Tosiasiassa oli kyse siitä, että tänään lopulta oli ylimääräinen rauhallisempi puolituntinen.

Nyt alkaa sitten rankka treenikausi Kreetan Samarian vaellusta varten. Viime vuonna kipaisimme 16 kilometrin lenkin kylmiltään, ja sen tunsi tosissaan seuraavana päivänä. Itse 16 km sujui kuin leikki - paljon helpommin kuin odotimme - siis suorastaan helposti, mutta seuraavana päivänä ei tullut portaiden laskeutumisesta enää mitään. Sehän oli tietysti mukava yllätys, kun hotellihuoneesta poistuttaessa oli heti edessä 2 porrasta. Piti ihan miettiä ja harkita millä jalalla riittää voimaa aloittaa laskeutuminen, ja mistä saa tukea, jos sekin koipi kuitenkin pettää alta.

Kuntosalipäivä on hyvä päivä aloittaa treenaaminen. Harmi kyllä, en tänään oikein ollut vedossa. Luultavasti se johtui siitä, että tämän viikon ylimääräinen naiskuntoilija oli vaihteeksi ihan pro-harjoittelija. Tytsy tiesi mitä teki ja oli oikein timmi. Muita salilla ei näkynytkään kuin me 3 mustahousuista ja vaaleanpunapaitaista naista (äiti, minä, timmi). Sivullinen (siis vielä meitä sivullisempi) olisi voinut kuvitella meitä joksikin oudoksi sekajoukkuueeksi vaatetuksen perusteella. Mulla ja timmillä vielä kummallakin vaaleanpunaiset juomapullot.

Tulihan siinä etureidet kuitenkin treenattua oikein antaumuksella, mikä on viime vuoden vaelluskokemuksen jälkeisessä viisaudessa tärkein treenattava alue. Jotenkin lannistuin siitä että pecin oli joku rikkonut, eikä jalkateline toiminut lainkaan. Eivät riittäneet minun puoli-insinööriset geenit sen korjaamiseen. Ei se huono treeni kyllä johtunut oikein muusta kuin omasta levottomuudesta (pitkä työpäivä), ja kun äiti puhua pälpätti niin paljon, että olin koko ajan laskuissa sekaisin. Eivät riittäneet insinöörigeenit ja tippaleipäaivotkaan siihen, että olisi voinut laskea ja kuunnella ja puhua samaan aikaan.

Kunhan juhannus saadaa juhlittua, suuntaan Malminkartanon juurelle ja alan vetämään kiipeily- ja laskeutumisharjoituksia siellä. Vuoroin portaita, vuoroin rinnettä. Alkuun muutamia kertoja, mutta ajanpuutteen (kun matkaan on niin vähän aikaa jäljellä) vuoksi siellkin voisi yrittää joku päivä kiipeillä ihan 1,5 - 2 tuntia putkeen. EasyTonet täytyy myös vaihtaa toisiin kenkiin lähempänä matkaa, että saa testattua hiertämättömät tossut reissuun mukaan. EasyTonet ovat pohjaltaan sellaiset, etten usko niiden olevan kovin hyvät sileiksi ja liukkaiksi hioutuneiden kreetalaiskivien ylittämiseen turvallisesti.

Piipahdin salin jälkeen myös ostoksille. Panos Emporion bikinit eivät olleetkaan niin kivat livenä. Lisäksi ne vaatisivat aika kovan rusketuksen, että värisävy sopisi ihon kanssa yhteen. Sain ostettua isukille syntymäpäivälahjan. Top 10 Kreeta-kirjaa ei löytynyt mistään. Sen sijaan löysin Eyewitness travelin Greece - Athens and the mainland -kirjan, jota olen jo useampia vuosia etsinyt kirjakaupoista. Ovat näköjään vihdoin tehneet uuden painoksen! Suomeksihan sitä ei tietysti vieläkään saa, mutta englanti kelpaa loistavasti. Toivottavasti Kreeta Top 10:iä ei tarvitse etsiä ihan yhtä kauan... Berlizin onnettomat opukset eivät kelpaa, kun on parempiakin nähnyt. Sitäpaitsi kertaalleen Kreetan kokeneena osaisin jo varmaan itsekin kirjoittaa samantasoisen opuksen kohteesta.