Samariatreeniä

Treenit sen kuin paranevat. Tänään jaksoin pilvisen sään vilvoittamana pyöräillä taas Malminkartanoon, ja tehdä kaksi kierrosta huipulle. Ensimmäisellä kierroksella kiipesin polkua pitkin huipulle ja tulin portaita alas. Toisella kierroksella kiipesin portaat huipulle ja tulin polkua pitkin alas. Kyllä taas vähän tärisytti kinttuja toisen kierroksen paluumatkalla. Ehdin myös kiipeillessäni miettiä, että viiden viikon kuluttua minun pitää olla taas töissä. Yleensä lomanloppumisahdistus iskee vasta loman loppupuolella. Koskaan ennen se ei ole sentään tullut viikkoa ennen loman alkamista :D

Pyöräily Malminkartanoon päin sujui ennätysvauhdissa, 17 min 35 sek. Kyllä sen tunsikin, että aika kevyesti kaahasin sinne, mutta tylsää touhua se pyöräily on! Ei tuntunut yhtään mukavalta enää, kun nyt on vertailukohteena se kiipeäminen musiikin siivittämänä. Pyöräillessä en turvallisuussyistä viitsi kuunnella musiikkia. Parempi kuunnella liikennettä. Matkalla silmiin osui kuitenkin jotain piristävää. Joku oli väkertänyt vaatteet rumalle metallipömpelille.

Ensimmäinen kiipeilylenkkikin meni ennätysvauhdissa. Koko kierrokseen kului vain 13 minuuttia. En huomannut kuinka nopeasti kipitin ylös, mutta nopeasti sen täytyi olla, koska kiidin myrskytuulen lailla eräänkin paapan ohi. Paappa meninasi ihan horjahdella aiheuttamani ilmavirran ansiosta. Toiseen kierrokseen meni 17 minuuttia. Veto loppui kesken portaita kiivetessä, koska siihen meni jo 7 minuuttia. Kaikkiaan pyöräilyyn kului aikaa 37 min 21 sek, joten paluumatkan kesto oli perinteinen 20 min.

Hain kaupasta hieman treeniruokaa - Magnum Goldin, koska maitotuotteissa on proteiinia, ja sipsejä, koska teki mieli. Otin kuitenkin etikkamausteisia, etten tulisi syöneeksi liikaa kerralla. Etikkaisia ei pysty ahmimaan kovin paljon, koska kieli palaa liian kipeäksi muuten.

Päivän parhaat inspiraatiokipaleet olivat:
Paris Hilton - Turn it up http://www.youtube.com/watch?v=YDljc3ETjHE
Rihanna - Pon de Replay http://www.youtube.com/watch?v=oEauWw9ZGrA

Paris Hiltonin toista levyä odotellessa... ;)
Ja harmi, että Rihannan piti alkaa tehdä ihan erityylistä musiikkia tämän jälkeen :(

Hyvät Iltalehden toimittajat!

Näin vanhoilla päivillä on kovasti alkanut ärsyttää Suomen toimittajien onneton kielenkäyttö (ja muukin ammattitaidottomuus). Englanninkielisiä sanoja käännetään suoraan suomeksi, otsikko ja tekstin sisältö eivät vastaa lainkaan toisiaan. Lauseet ja sanonnat tarkoittavat jotain ihan muuta kuin mitä on ollut tarkoitus sanoa. Missä ihmeessä nämä toimittajat ovat koulunsa käyneet? Vai pääseekö iltalehteen toimittajaksi juuri ne, jotka ovat toimittajakoulussa saaneet ne arvosanat 1-3? Numeroita 4 ja 5 saaneet menivät sitten oikeisiin töihin?

Kullankaivaja kuulostaa nykypäivänä vähän erikoiselta ammatilta naiselle, mutta näköjään sellainen on Michael Douglasin ex-vaimo. http://www.iltalehti.fi/viihde/2010062911959098_vi.shtml. Eikö suomeksi ole tapana puhua onnenonkijoista?

Englannin kuninkaalliset taas ovat parasiitteja. Miksi ihmeessä käyttää lainasanaa, kun voisi sanoa paljon ymmärrettävämmin, että kyse on loisista. http://www.iltalehti.fi/viihde/2011070313996643_vi.shtml

"Viulisti Linda Lampenius jätti Monacon ruhtinaan kylmäksi" kuulostaa minusta sen tyyppiseltä tapahtumalta, että ruhtinas on ollut kuuntelemassa Lindan konserttia, mutta ei erityisemmin välittänyt kuulemastaan. Ehkä ymmärryksessäni on vikaa, kun artikkelissa kuitenkin tarkoitettiin sitä, että Linda ei syttynyt ruhtinaan lähentelystä. http://www.iltalehti.fi/viihde/2011070113980126_vi.shtml

Sitten on myös pakko tietää miten suomalaisten kävi Afganistanissa. Otsikko kuulostaa hurjalta: "Suomalaissotilaiden osasto ajoi tienvarsipommiin Afganistanissa". Johdannossa tilanne muuttuu, ja pommiin onkin osunut suomalaisia ja ruotsalaisia. Varsinaisessa artikkelissa puhutaan enää ruotsalaisista. Mitähän oikeasti tapahtui? http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011062913978077_uu.shtml

Oma mielenkiintoinen ilmiönsä ovat kuvat, jotka eivät liity tapaukseen. On koiraa, autoa, järveä, ihmisiä ... jotka siis eivät mitenkään liity asiaan. Miksi artikkeli edes vaatii kuvan, jos se ei liity tapaukseen? Vain näyttääkseen hauskemmalta? http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011032913452320_uu.shtml & http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010082712244073_uu.shtml

Sitten, kun löydetään jokin uusi eläinlaji tai tapahtuu jotain muuta jännittävää, kuvaa ei takuulla ole. Luulisi, että edes joku olisi osunut kännykkäkameran kanssa paikalle. Ymmärrän kyllä, että paloittelusurman uhrista ei laiteta kuvaa artikkelin yhteyteen, mutta entä nämä viattoman hauskat jutut? http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011062713956424_uu.shtml & http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011070113988772_uu.shtml.

"Uutiset" sarjassamme "Näin julkkikset seurasivat jääkiekon MM-kisoja" olisi voinut jättää julkaisematta kokonaan. Ketä edes kiinnostaa kuinka kisoja on seurattu? Varsinkin, jos niitä ei ole seurattu... http://www.iltalehti.fi/viihde/2011051713723806_vi.shtml

Sukurasitteet

Tulin isäni naisasioiden takia hiljattain ajatelleeksi, että hän se siellä tahtoo jo toistamiseen naimisiin, ja samalla estää kyseisen mahdollisuuden minulta. Eipä naimisiinmeno silti olisi paljonkaan helpompaa ilman sen sähellyksiä.

Avioliiton toisen osapuolen suku mitä todennäköisimmin tahtoisi kirkkohäät. Hartaana uskomattomana en pystyisi sellaiseen suostumaan millään. Lisäksi se loukkaisi varmasti eriuskoisen mummoni tunteita paljon enemmän kuin siviilivihkiminen. Äitini ei suostuisi tulemaan häihin lainkaan, jos isäni olisi kutsuttuna. Kuinka sitä voisi isänsä jättää kutsumatta? Tai kutsua reunaehdoilla, joiden mukaan ei saa tuoda seuralaista? Se itsepäinen muuli toki tietysti toisi seuralaisen joka tapauksessa. Selittäisi vain, että täytyyhän ihmisten vaan ymmärtää, että asiat menevät sillä tavalla, ja kaikki on kestettävä.

Olen ehkä vanhanaikainen, mutta haluaisin silti, että 3-henkisestä suvustani olisivat kaikki 3 paikalla. Enkä haluaisi juhlien olevan mikään psykologinen taistelutanner, vaan juhlat. Ehkä minäkin sitten 60-vuotiaana voin jo tehdä mitä haluan.

Ei tosiaan mennyt elämä niin kuin kuvittelin/suunnittelin/haaveilin. Tyhmä minä. Ensimmäinen poikaystävä piti olla 16-vuotiaana, toinen 18-vuotiaana, ja kolmas 20-vuotiaana. Sen kolmannen kanssa olisin sitten mennyt naimisiin. Omakotitalo, hyvä työ, Volvo ja lapsi piti hankkia alle 30-vuotiaana. Sitten minusta kuitenkin tuli vain susiruma teini, vain vähän vähemmän kauhean näköinen nuori aikuinen, ja nyt kun 30 kolkuttelee jo ovella, olen vain sairas, lihava ja vanha ämmä. Enkä mitä ilmeisimmin saa koskaan ollakaan mitään muuta.

Naapurin pentelekin tekee parhaansa tappaaksen minut tupakansavulla, etten edes elä 60-vuotiaaksi, jolloin voisin tehdä mitä haluan. On se kumma, että naapuri ei saa puukolla tai pyssyllä tulla tappamaan, mutta tupakalla saa murhata kenet tahansa parvekkeeltaan käsin - ehkä jopa löhötuolista.

ps. Näin eilen kaupan näyteikkunassa pulleita mallinukkeja. Se oli kamalaa! Kyllä mallinuken sentään pitää saada vielä olla laihuli eikä punkero.