Maarianhamina 1 Meno

29.3.2019

Minut oli houkuteltu pitkästä aikaa pikavisiitille Ahvenanmaalle. Eräs uimareista koostuva ystäväporukka oli vuokrannut Maarianhaminasta huoneiston viikonlopuksi, koska he olivat aikeissa osallistua siellä pidettäviin uintikilpailuihin. Epäonni oli kuitenkin kohdannut useampaa osallistujaa, jotka olivat sairastumisen tai loukkaantumisen takia joutuneet perumaan matkansa. Talosta oli siis tarjolla ylimääräisiä vuodepaikkoja.

Paras kaverini oli yksi lähtijöistä, joskaan hän ei ollut lähdössä uimaan vaan lomailemaan, joten hän tietysti tiesi viehtymykseni Ahvenanmaahan ja kysyi kiinnostustani lähteä. Matkan aikatauluttaminen työkuvioihin oli aavistuksen haastavaa, joten en heti suostunut, mutta takaraivossa alkoi heti pyöriä suunnittelukoneisto. (Vaikka tarkkaan ottaen suunnittelu kai tapahtuu oikeasti otsalohkossa eikä takaraivossa.) Tästä keikasta ei muuten ole muistiinpanoja, joten katsotaan mitä saan valokuvien avulla kaiveltua muistilokeroistani vielä esiin...

Sain siirrettyä yhden talvilomapäivistäni tarvittavalle perjantai-päivälle, joten seuraavaksi oli aika hankkia juna- ja laivalippuja. Matka alkoi aikaisin perjantaiaamuna. Ajelin autolla töihin, minne jätin auton parkkiin viikonlopuksi. Sieltä kipaisin muutaman minuutin matkan lähimmälle juna-asemalle. Sinne saavuin klo 05. Juna kohti Leppävaaraa poimi minut kyytiin 5.15. Odottelin mielestäni keskeisellä paikalla junaa, mutta kohdalleni pysähtynyt vaunu oli jostain syystä pimeänä eivätkä sen ovet auenneet napeista painamalla. Onneksi junassa oli pari konduktööriä, jotka huomasivat minut, viittoilivat minut tulemaan toiseen vaunuun ja huolehtivat, että ehdin kyytiin.

Aamulla varhain.

Junassa.

Tällaiseen en sentään aiemmin ole törmännyt keskellä reittiä sijaitsevalla asemalla. Helsingin keskustasta lähtiessä on syytä olla tarkkana, että pyrkii ajoissa sellaisen vaunun kyytiin, joka on lähdössä, koska laiturilla makuutetaan usein sellaisiakin, jotka eivät lähde. Muutamankin kerran olen jopa nähnyt junan lähtevän ihmisten nenien edestä, kun he ovat odottaneet suljetun vaunun vierellä, että siihen tulisi eloa, mutta sitten laiturin kärjestä on juna lähtenyt ja jättänyt osan vaunuista taakseen. Onneksi olen itse aina sen verran neuroottinen, että etsin epätoivoissani avoimen vaunun hyvissä ajoin, vaikka ottaakin päähän tarpeeton ihmisten juoksuttaminen asemilla.

Pääsin siis kuitenkin junaan ja siirtymään Leppävaaraan. Siellä odottelin taas parikymmentä minuuttia Turkuun saakka menevää junaa. Olisin voinut vaihtaa junaa myös Kirkkonummella, josta ystäväni oli tulossa kyytiin kummityttöni kanssa. Vaihdoin kuitenkin mieluummin junaa Leppävaarassa, missä minulle jäi runsaasti aikaa etsiä oikea laituri. Kirkkonummella vaihtoaika olisi kutistunut jo viiteen minuuttiin. Turun junan kyytiin pääsemisessä ei ollut ongelmia. Löysin oikean vaunun ja istumapaikan helposti. Vähän myöhemmin sain pari iloista seuralaista loppumatkalle. He olivat molemmat aavistuksen flunssaisia, mutta se ei ainakaan nuorempaa tyttöstä hidastanut yhtään. Hän kipitteli uteliaana ympäriinsä tutkimassa milloin mitäkin.

Saavuimme perille Turun satamaan noin 7.50. Siitä oli lyhyt matka tepastella Viking Linen terminaaliin. Teimme check-inin automaatilla ja jatkoimme yläkertaan odottamaan laivaan pääsemistä. Menomatkalla meitä kyyditsi Amorella. Nuoren matkaseuralaisen takia meillä oli varattuna myös hytti. Sinne pääsemistä jouduimme hetken aikaa odottelemaan vielä laivan aulassa, koska siivooja-armada ei ollut vielä valmis meidän kerroksen ja käytävän osalta. Tavaroiden hyttiin viemisen jälkeen teimme pienen kierroksen laivan kannella sekä harjoittelimme portaiden kiipeämistä. Sen jälkeen menimme buffet-aamiaiselle.

Turun sataman juna-asema.

Terminaali.

Laivaan pääsi toisesta kerroksesta.

Sisähytti.

Kuva kannelta eli kansikuva?

Aamiaisvalikoimaa.

Puuroa.

Aamiaisen jälkkäri.

Nokka kohti Ahvenanmaata.

Pyörimme jonkin aikaa laivalla katselemassa kauppoja ja leikkipaikkoja. Sitten oli päiväunien aika. Minut häädettiin hytistä metelöimästä ja tylsistymästä. Lähdin viihdyttämään itseäni haistelemalla hajuvesiä taxfreessä. Kuljeskelin myös vähän tutustumassa laivan arkkitehtuuriin, kunnes lopulta asetuin laivan kahvilaan nautiskelemaan suklaamoussesta, maisemista sekä taxfree-kuvastoista. Maarianhaminaan saavuimme vähän kahden jälkeen. Unikeotkin olivat siihen mennessä päässeet taas jalkeille. Maihinnousu kävi nopeasti ja olimmekin kadulla ihastelemassa kaunista ilmaa ja ohjaamassa askeleemme majoituspaikkaan Stava Mostersiin.

Suklaamousse.

Heipat Amorellalle.

Kun pääsimme oikealle kadulle, näimme kanssa-asujiemme jo vilkuttelevan meille erään omakotitalon ikkunasta. Meille oli varattu talon yläkerta, jossa oli hyvin varusteltu siisti ja moderni asunto. Alakerrassa oli toinen asunto, jossa oli lastenvaunuista päätellen myös asukas, mutta emme nähneet tai kuulleet heistä pihaustakaan koko aikana. Kanssa-asujat olivat saapuneet lentokoneella pari tuntia ennen meitä ja tavanneet naapurissa asuneet Stava Mostersin omistajat avaintenluovutuksen merkeissä. Keittelimme kahvit ja teet välipalaksi. Muut ottivat ihan leipiäkin, mutta minulle riitti tässä vaiheessa kupillinen teetä. Sitä löytyi iloksemme kaapista valmiiksi, joten ostoksille ei ollut välitöntä kiirettä. Uimarit lähtivät pian sen jälkeen etukäteen varatulla bussikyydillä kisoihin.

Olohuone.

Kylpyhuone.

Yksi makuuhuoneista.

Keittiö.

Me laivailijat lähdimme kävelykierrokselle keskustaan. Pyrimme ensimmäiseksi Esplanadille, jota kuljimme Torggatanille saakka. Jatkoimme sitten Torggatania Maarianhaminan kirjastolle. Sen kohdalta poikkesimme meren rantaan ja kävimme vähän ostoksilla Sjökvarteretissa. Kaikki näytti samalta kuin aiemmilla kymmenellä Ahvenanmaan-visiitillä, vaikka edellisestä käynnistäni olikin kulunut jo melkein kymmenen vuotta.

Havsgatan.

Esplanadilla.

Krookukset kukkivat jo.

Gunnar Eklundin muistomerkki.

Ele & Kele.

Ele & Kelen aidoista kukista tehtyjä riipuksia.

Torggatan.

Maarianhaminan kirjasto.

Kirjaston pässit.

Kirjaston arkkitehtuuria.

Vindöga (Simon Hällblom, 1998)

Vindögan huippu.

Vindöga.

Sjökvarteretin suosikkikauppani on koruliike Guldviva. Toinen kiva käsityötä ym. myyvä Salt. Guldvivasta ostin pari riipusta: sinivuokon ja koivunlehden. Ruotsikin taipui suhteellisen sujuvasti myyjän kanssa asioidessa. Ketjuja en viitsinyt ostaa, kun niitä on jo entuudestaan. Saltista mukaan tarttui mm. ihanan tuoksuinen katajainen pannunalunen, saippua ja mummolle tuliaisiksi yrteillä ryyditettyä (sitäkö se ryytimaakin tarkoittaa, että yrttejä kasvatellaan juuri mausteeksi?) sormisuolaa.

Sjökvarteret.

Guldviva.

Guldviva pussitti ostokset ihanaan koivupaperiin käärittynä <3

Albanus talvilevolla.

Merikorttelin rantaa.

Meri.

Lopulta aloimme olla hiukan nälkiintyneitä. Koska Merikorttelin pitsapaikka oli pelkästään kesäravintola, päädyimme syömään Pizza Diabloon. Tilaus tehtiin tiskille, minkä jälkeen mentiin numerokylttien kanssa odottelemaan pöytään. Tilasin Goat-pizzan ja juomaksi Happy Joe-siiderin. Goatin täytteenä oli vuohenjuustoa, parmankinkku, aurinkokuivattua tomaattia, rucolaa. Seuraneidit jakoivat white pizzan, jossa oli kuvan mukaan ainakin katkarapuja sitruunaa. Pitsat olivat maukkaat ja täyttävät, joten olimme tyytyväisiä. Ravintolassa oli seurue sporttisia nuoria miehiä, jotka puhuivat suomea, joten arvailin heidänkin olevan saarella uinnin vuoksi.

Pizza Diablo.

Onnennumero: 44.

Goat-pitsa.

White pizza, jonka nimeä en muista.

Paluumatkalla majapaikkaan poikkesimme Varuboden Cityyn ruokaostoksille. Kävelimme suunnilleen samaa reittiä takaisin, mutta loppumatkasta poikkesimme vielä pikaisesti katsomaan Pommern-laivaa. Aurinko oli jo laskemassa ja teki kaikesta oikein poikkeuksellisen kauniin näköistä. Loppuilta kului kämpillä makoillessa. Testasin suihkun, joka osoittautui mainioksi, joskin suihkuverho olisi ollut paikallaan. Netistä pystyimme seurailemaan kumppaneidemme uimatuloksia. Molemmat olivat päässeet valitsemillaan matkoilla ikäluokkansa erissä mitalisijoille. Uimarit tulivat myöhään kotiin, ja lähtivät saman tien vielä syömään, joten heitä emme ehtineet nähdä enempää.

Aurinko laskee Esplanadilla.

Havets folk (Matti Haupt, 1971)

Pommern (1903/1908).

Auringonlasku ja merimaisema majapaikan ikkunasta nähtynä.

Kööpenhamina 3 Paluu

2.12.2018

Herääminen tapahtui samoihin aikoihin kuin edellisenäkin päivänä. Sitä seurasi pukeutuminen ja meikkaus. Nenänpäähän oli ilmestynyt joulun hengessä Petteristä muistuttava finni, jota ei saanut millään taiottua pois. Kun oli vain käsimatkatavarat, niin ei ollut mukana neulaa ja desinfiointiainetta ja ei siitä sen enempää. Harmitti. Aamiaiselle mentiin myös samoihin aikoihin kuin edellisenä päivänä. Kaaos oli taas ihan yhtä hurja, mutta tällä kertaa sujahdimme tottuneemmin joukkoon. Änkesimme istumaan espanjalaisen seurueen ja parin englantia puhuvan tytön väliin.

Kokemus oli opettanut sen verran, että tänään tajusin ottaa leipäpöydässä tarjolla olleita ohuita suklaaviipaleita jälkkäriksi juomalasiin (johon en laittanut mitään juomaa). Kahvikupit olivat välillä loppu, joten seuralainen sai kahvinsa vasta vähän myöhemmin aamiaisen mittaan. Veitset olivat myös loppu 3/4 jakeluständiltä, eikä niitä ollut kuin muutama jäljellä neljännelläkään. Voi unohtui ottaa, kun innostuin suklaista niin paljon, joten sitä piti hakea vielä erikseen. Lisäksi suosikkileipää ei ollut ensin, joten jouduin puputtamaan jotain mauttomampaa känttyä. Mehuautomaatista oli appelsiinipuoli rikki. Sen viereen oli tuotu kannussa korviketta, joka kului loppuun sekunneissa, kun ihmisiä oli niin paljon. Tarjotinvaunuja hakeva tarjoilija tiputti lattialle lasin, joka meni tietysti rikki. Näytti olevan aika vaikeaa lakaista siruja syrjään ympäriinsä sinkoilevien ihmislaumojen jaloista. Kokonaisuutena olimme silti kohtuullisen tyytyväisiä aamiaiseen.

Suklaa kruunaa aamiaisen.

Aamiaisen jälkeen palasimme huoneeseen. Asettelin Larryn hotellihuoneen ikkunalle. Sitten lähdin ulos hotellin sisäpihalle ottamaan kuvaa huoneemme sijainnista. En hoksannut aulasta mitään reittiä sisäpihalle (missä ei olisi lukenut, ettei ovea saa avata), joten kiersin kadun kautta sinne. Sain näpättyä kuvat Larryn koristamasta ikkunasta. Suurin osa talosta ja sisäpihasta oli yksityisasumiskäytössä. Toinen asia, minkä halusin kuvata, oli sisäpihalla olleiden yksityisasukkaiden pyörätelineet, koska niissä oli kekseliäs pieni katos suojaamassa satulaa. Sisäpihalla ollessani näin muutaman ihmisen pujahtavan hissin näköisistä ovista sisään. Tutustuin hissiin itsekin ja huomasin pääseväni sen läpi takaisin aulaan. Hississä oli jännästi ovet kulmittain eikä vastakkaisilla sivuilla. Kummallista miten näinkin tavanomaiset asiat saavat vielä tällaisen vanhan akkelin yllättymään.

Meidän ikkuna.

Satulakatokset.

Checkout-aika oli klo 11. Halusimme ottaa aamun rauhallisesti, joten emme viitsineet lähteä minnekään ennen sitä vaan makoilimme huoneessa ja pakkailimme tietysti hiukan tavaroita kasaan. Lähdimme tekemään checkoutia hieman etuajassa välttääksemme mahdolliset jonot. Strategia oli toimiva. Saimme jättää laukut vielä hotelliin. Ne piti viedä kellarin parkkihallin toisella laidalla olleeseen yhteishuoneeseen, joka löytyi sinisiä lattiaan maalattuja nuolia seuraamalla. Laukkuhuonetta varten saimme erillisen avainkortin, joka toimi vain vähän aikaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut ostaa poletti á 25 DKK henkilökohtaiseen säilytyskaappiin, mutta tyydyimme yhteissäilytykseen.

Säilytystiloja.

Olimme juuri päässeet kadulle, kun seuralainen muisti unohtaneensa sateenvarjon matkatavaroiden joukkoon. Onneksi emme olleet vielä laittaneet meille annettua avainkorttia palautuslokeroon ja se toimikin vielä. Varjo oli järkevää hakea, koska sade oli tauoton ja jatkui koko päivän.

Sateinen päivä Kööpenhaminassa.

H.C. Andersen.

Sateen kastelema Strøget.

Magasin du Nord.

Nyhavn.

Nyhavnin pääty.

Kävelimme taas Strøgetille. Pakollisia ostoksia ei enää ollut. Poikkesimme uudestaan Magasin du Nordiin katsomaan vähän yöpaitaostastoa. Mummolle olisi tarvittu uusi paituli, mutta mitään sopivaa ei osunut kohdalle. Jatkoimme kävelyä samaa reititä kuin edellisenä päivänä Nyhavniin saakka. Sää ei houkutellut nauttimaan juomia ulkona joulutoreilla, joten siellä poikkesimme Klods Hans-kellarikahvilaan glühweinille á 65 DKK. Kuppilassa oli pöytiintarjoilu. Juomien mukana tuotiin pienessä kipossa muutamia piparinmakuisia pyöreitä palleroisia keksejä. Seinät olivat peltisten mainos- ym. kilpien peitossa ja pöydissä oli aidot kynttilät. Tunnelma oli lämmin ja mukava. Jotenkin koko Köpiksen reissun fiilis tiivistyy jälkikäteen muistoissa tähän glühwein-hetkeen.

Klods Hans.

Klods Hansin sisätiloja.

Glühweinia teki mieli.

Takaosat.

Glühwein @ Klods Hans.

Keksit.

Tunnelma oli lämmin ja leppoisa.

Paluumatkalla hotellille sain ostettua viimeisillä käteisrahoilla sormustimen. Hotellilla kuivattelimme aulan oleskelutiloissa. Julkisten tilojen WC:t oli lukittu, mutta muiden siivellä pääsimme poikkeamaan sinne helposti. Jouduin menemään koppiin, jossa edellinen kävijä (mies) kuului yskivän itsensä lähes oksennukseen, joten hirvitti mennä perässä sinne hankkimaan tartuntaan. Koskin varmuuden vuoksi kaikkeen vain paperin kanssa. Sitten olikin jo aika lähteä kotiinpäin. Kävelimme taas juna-asemalle. Ensimmäinen löytämämme lippuautomaatti oli rikki. Kaksi suomalaistyttöä yritti ostaa siitä lippuja meitä ennen, joten näimme, ettei siitä tullut mitään, mutta kokeilimme silti vielä itse. Toisella puolella asemahallia oli toinen automaatti, joka toimi. Ostimme tällä kertaa kaksi erillistä lippua pikaosto-toiminnon avulla. Lippujen hankinta onnistui silti yhdellä ostoskerralla ja liput maksoivat saman verran kuin tullessakin.

Hotellin aulatiloja.

København H-asema.

Seuraavaksi etsimme näyttötauluilta milloin ja mistä lähtisi seuraava juna lentokentälle. Raiteelta neljä oli lähdössä juna 10-12 minuutin kuluttua. Aikaisempikin juna olisi ollut, mutta asema olisi pitänyt tuntea paremmin etukäteen, ettei olisi tarvinnut juostessa arvata laiturin sijaintia. Vieraassa paikassa pari minuuttia on vähän liian lyhyt aika onnistuneeseen suunnistamiseen. Juna tuli ajallaan. Päätepysäkki oli lentokenttä. Lippuja ei edelleenkään tarkastettu mitenkään. Nousimme vain junan kyytiin ja asetuimme istumaan.

Laiturilta neljä lähti sopiva juna.

Lentokenttäjunassa.

Lentokentällä haimme T2-terminaalin automaatista paperiset boarding passit. Jotenkin niiden kanssa on tutumpaa operoida kuin puhelimen näytöltä esitettävän lipun kanssa. Laite ei tunnistanut millään seuralaisen passia, mutta luki minun puhelimestani QR-koodin kertaheitolla, joten saimme sen avulla liput. Siirryimme 2. kerrokseen turvatarkastukseen. Se meni nopeasti ja ongelmitta. Ryhdyimme etsimään kuumeisesti ruokapaikkaa. Harkitsimme ensin smørrebrød-paikkaa mutta päädyimme kuitenkin Gorm'siin.

Lentokentän Gorm's.

Tilasin sieltä Denny Specialin (white pizza) á 129 DKK ja seuramies lihapullapastan á 135 DKK. Pitsassa ei siis ollut tomaattikastiketta (siitä nimitys white), muuten täytteinä ohuita perunaviipaleita, vuohenjuustoa, rosmariinia ja tryffeliöljyä. Juomaksi tilasin spriten, joka piti noutaa itse juoma-automaatista. Automaatissa olisi ollut myös Schweppes lemonia, jota olisin mieluummin ottanut, jos olisin tiennyt, mutta nyt en kehdannut, kun kerran olin jo sanonut muuta. Kukaan ei olisi huomannut mitään, mutta olen vaan liian kiltti ja arka. Seuralainen testasi Tuborg-jouluoluen.

Denny Special - white pizza.

Mukaan annetun piipparin suristessa seuralainen lähti hakemaan meidän annoksia tiskiltä. Merkki tosin oli annettu vahingossa liian aikaisin, ja hän joutui vielä odottelemaan hetken ylimääräistä ennen kuin sai ruuat mukaansa. Pizza oli todella maukas ja jännittävä, perunaviipaleet ihania! Seuralainenkin tykkäsi pastastaan ja kehui sen parhaaksi ikinä. Hän intoutui oikein lähettämään putiikille myöhemmin palautetta onnistuneesta annoksesta.

Gorm's meatball pasta.

Melkoista herkkua.

Syönnin aikana lennollemme oli myönnetty gate-numero A12. Boarding ei ollut vielä alkanut, joten kävimme hakemassa seuralaiselle myymälästä tanskalaisen ginin. Sen jälkeen alkoikin olla aika siirtyä WC:n kautta boardingiin. Kenttä tuntui osin jo varsin tutulta keväisen Rooman välilaskun jälkeen, joten suunnistaminen oli helppoa. Portilla kuulutettiin lennon olevan ylibuukattu ja pyydettiin kolmea vapaaehtoista luopumaan matkasuunnitelmistaan 250 €:n korvausta vastaan. Yksi nainen innostui heti, ja ilmeisesti saivat muitakin vapaaehtoisia, vaikka emme heitä ihmisten joukosta tunnistaneet. Kyllä siinä tiskillä kävi kuitenkin muutamia ihmisiä asioimassa jonkin asian kera.

Tanskan joulukoristeita.

Hintavia pulloja taxfreessä.

Nipistin-roskikset olivat suosittuja Köpiksessä. Ei ollut mitään isoja keräilylaatikoita.

Minulla oli aikainen työaamu tiedossa, ja tarve pestä hiukset vielä illalla. Ei siis huvittanut jäädä hengaamaan lentokentälle odottamaan myöhempää lentoa. Boardingin alettua sitä suoritettiin ensin käsin, mutta vähän ajan kuluttua avattiin myös automaatit, mikä nopeutti toimintaa. Pääsimme ensimmäisten joukossa sisään. Meillä oli paikat 21 E ja F. Minulla taas E, mutta pyristelin ikkunalle. Lento lähti ajallaan klo 16.45, mutta tarjoilun alkaminen jäi niin viime tippaan, etten uskaltanut juoda kuin puolikkaan shamppiksen. Annoin loput seuramiehelle. Laskeutumisen jälkeen poikkesimme WC:hen, mutta matkatavaroita ei tarvinnut edelleenkään odotella. Siirryimme suoraan ulko-ovia kohti.

Cheers.

Maksoin pysäköinnin, jolle tuli hintaa 42 tai 44 €, en nyt millään enää muista tarkkaa hintaa. Sitten olikin aika heittää hyvästit seuramiehelle, joka lähti taksiasemalle päin. Minä suuntasin lentokentän parkkibussille. Kello oli 19.39. Pysäkillä viereeni tuli joku outo tyyppi maleksimaan. Miekkonen liikehti humalaisen oloisesti, mutta lähti vähän ajan kuluttua sisään lentokentälle juuri silloin, kun bussi oli kurvaamassa paikalle. Auto löytyi paikaltaan kunnossa. Keli oli nollassa, joten sitä piti hetki lämmitellä, että ikkunoista näki ulos. Puomin kamera ei tunnistanut auton rekisterinumeroa, mutta parkkilipun avulla pääsin kuitenkin ulos ja ajamaan kohti kotia.