Pafos - 3 - Kuninkaiden haudat

14.8.2017

Unta riitti noin 6.50 saakka. Puoli kahdeksalta suuntasin aamu-uinnille saatuani houkuteltua apumiehen mukaan vahtimaan tavaroita. Maailmassa ei ole juuri mitään mukavampaa kuin aamu-uinti välimeressä. Aamiainen sujui paremmin, kun odotukset oli laskettu edellispäivän kokemusten mukaiseksi ja mukana oli oma sitruunamehu. Ainakin kolme kissaa partioi pihalla tarjoilijoiden lomassa.

Aamu-uinti.

Aamiaisvalikoiman syömäkelpoiset osat.

Noin 9.40 olimme selvinneet aamupuuhista ja suuntasimme askeleemme kohti Fabrika hilliä. Emme olleet löytäneet sitä paperikartaltamme, mutta meillä oli aiempaa googletustietoa minkä mukaan suunnistimme. Paikka ei ollut edes kovin kaukana hotellistamme. Fabrika hill oli kukkula, josta oli kaivettu esiin kreikkalainen teatteri. Kaivaukset paikalla jatkuivat yhä, joten se ei ollut vielä mikään virallinen nähtävyys. Raunio-fani kun olen, niin tämä oli kuitenkin nähtävä. Alue oli aidattu, mutta takakautta kiertäen löytyi polku, joka johti teatterin yläpuolelle. Mäen päältä näkyi mukavasti myös kaupungin yli.

Fabrika hillin kreikkalainen teatteri.

Kaivauksia.

Pafos teatterin takaa.

Jatkoimme matkaa Tombs of the Kings Avenueta pitkin Kuninkaiden haudoille. Hotellilta kohteeseen oli matkaa noin 2,5 km. Sen käveli vielä helposti aamusta, kun aurinko ei ollut vielä kuumimmillaan. Sisäänpääsy maksoi 2,50 €. Alue oli suuri ja olisimme kaivanneet edes jonkinlaista paperikarttaa oppaaksi. Sisään tullessa näytillä oli kyltti, jossa alue oli kuvattu, mutta siitä ei ollut juurikaan apua. Nimestä huolimatta paikalle ei ollut haudattu kuninkaita vaan ainoastaan muuten tärkeitä, rikkaita ja silmäätekeviä henkilöitä 300 eaa tienoilla. Erilaisia rakennelmia, kuoppia ja luolia oli siellä täällä ja kaikissa useampia syvennyksiä ja "lokeroita", jotka olivat ilmeisesti yksittäisiä hautoja. Ruumiita tai luurankoja niissä ei enää ollut. Melko masentava ajatus, että toiset ovat tositarkoituksella kaivattaneet itselleen ikuisen lepopaikan, mutta sitten joku historioitsija on ollut asiasta eri mieltä. Hienommin pylväin koristeltu hautapaikka jäi meiltä näkemättä juuri kunnollisen kartan puutteen takia. Alueen laajuuden takia emme halunneet enää lähteä etsimään sitä umpimähkään, joten tyydyimme kohtaloomme.

Tombs of King's Avenue.

Kuninkaiden hautojen alue. #6 ja #7 missattiin, kun emme enää
sisään päästyämme hoksanneet kulkea tarpeeksi kauas.

Käynti hautaan.

Hautapaikkoja.

Lisää hautoja.

Merkkikivet.

Hautarakennelman koristelua.

Hauta #5

Kivi oli omituisen huokoista.

#5

Huokoinen kivistö tarjosi puluille oivan pelehtimisympäristön.

Aina vaan hautoja.

Kierreltyämme reilun tunnin katselemassa hautoja kaipasimme jo kovasti taukoa ja juotavaa. Päästyämme takaisin Tombs of the Kings Avenuelle kurvasimme lähimpään kahvilaan Karlina'siin frappelle ja vedelle. Siinä istuessamme ja liikennettä katsoessamme tapahtui viereisessä liikenneympyrässä kolari. Ilmeisesti edellä ajanut auto, joka oli jo ajamassa ympyrästä ulos, muutti mieltään ja ohjasi takaisin ympyrään suoraan siellä ajaneen toisen auton kylkeen. Tottahan kahvilan omistaja paineli häärimään mukaan kolaripaikalle, vaikka luultavasti ei voinut asiassa mitenkään auttaa. Olimme jo lepuuttaneet jalkojamme tarpeeksi kotimatkaa varten ja tekemässä lähtöä, joten emme nähneet miten tilanne ratkaistiin. Autot jäivät meidän lähtiessä vielä paikalleen tukkimaan liikennettä.

Karlina's.

Frappe.

Adonis maistui ihanalta! Toivottavasti Afrodite ei nyt suutu..

Paluumatkalle suuntasimme kohti rantaa ja pientä niemekettä (ja arkeologista aluetta) kiertävälle rantatielle. Helle oli taas ihan mielipuolinen ja meidän oli aivan pakko pysähtyä muutaman kerran lepäämään penkeille katoksiin. Onneksi katoksia oli pystytetty reitin varrelle melko tiheästi. Poikkesimmekin taas heti rantakadulle päästyämme lounaalle Hobo-kahvilaravintolaan. Seuralainen tilasi pita-kanan ja oluen, itse otin pelkän jääteen, koska en ollut ehtinyt miettiä menua vielä tarpeeksi, kun seuralainen rupesi omaa tilaustaan jo sanelemaan. Päädyin syömään osan hänen ranskalaisistaan.

Tervetullut taukopaikka upealla maisemalla.

Pafos oli yksi EU:n kulttuuripääkaupungeista 2017 ja se näkyi monin paikoin.

Kyproksen valtiatar - Afrodite.

Niemen ympäri kiertäen paluumatka hotellille olisi ollut lähes 5 km. Tämä ei kuitenkaan meille riittänyt, joten päätimme lounasta syödessä mennä sen jälkeen vielä uudestaan arkeologiselle alueelle etsimään Paavalin pylvästä. Olimmehan ihan korttelin päässä alueen sisäänkäynnistä. Pylväs ei kuitenkaan ollut maksullisella alueella, joten maksoimme toiset liput turhaan. Pääsimme toki hyödyntämään paikan vessoja ja valokuvaamaan Saranata-linnan rauniot, jotka olimme jättäneet edellisenä päivänä väliin. Tultuamme alueen laidalle totesimme, että vastassamme oli aita ennen aluetta halkovaa autotietä. Onneksi tällä nurkalla oli pyöröportti, josta pääsimme ulos jatkamaan matkaa palaamatta pääoven kautta.

Sarantan rauniot.

Ylitimme tien ja puikahdimme viereisen korttelin talojen väliin johtavalle polulle. Sieltä löytyi vihdoin Paavalin pylväs Basilikan, mosaiikkien ja jonkun tanskalaisen kaverin haudan kupeesta. Tarinan mukaan Paavali joutui käännytysretkellään sidotuksi kyseiseen pylvääseen ja ruoskituksi. Kurkistimme myös viereiseen kirkkoon, kun satuimme olemaan seudulla. Kirkko näytti hyvin samanlaiselta kuin kirkot Kreikassakin.

Muinaisen basilikan ja tuoreemman kirkon äärellä.

Paavalin pylväs.

Mosaiikit ovat olleet kova juttu tällä saarella.

Kirkossa.

Kun tulimme pois historiallisen korttelin uumenista, huomasimme olevamme ihan vakiomarkettimme kulmilla. Poikkesimme siis ostoksille matkalla hotellille. Hotellikääntymisen jälkeen lähdimme uimaan. Omasta rannasta emme uskaltaneet uida, koska aallokko oli melko kova ja salkoon oli hilattu punainen lippu. Jatkoimme matkaa ensimmäiselle hiekkarannan tapaiselle. Sitä suojasi aallonmurtaja, joten uskaltauduimme veteen. Pohja oli huono ja vedessä vähän liian paljon ihmisiä, mutta sentään pääsimme uimasilleen. Paluumatkalla kävin kokeilemassa vettä myös vakioportailtamme, mutta en uskaltanut uhmata aaltoja, kun veto oli niin kova. En uskaltanut päästää kaiteesta irti.

Illallisen söimme The Pelican-ravintolassa, koska seuralainen sinne hinkui. Ravintolassa kuulemma toisinaan käy pelikaaneja kärkkymässä välipaloja, mutta ei sellaisia nyt illan melskeessä ainakaan näkynyt. Ravintola oli ahdas ja meluisa. Juomat saatiin hetimmiten, mutta ruokia jouduimme odottamaan ainakin puoli tuntia. Pöytään tuotu alkuleipä oli kuivaa, chicken de la pelican oli syötävissä, mutta tylsä ja kananpalat taas jotenkin mystisesti keitetty eikä paistettu. Seuralaisen lihavarras oli sitkeä ja retkuisa eikä todellakaan pyydetty medium vaan umpikypsä. Ehkä tällaisessa paikassa olisi pitänyt syödä kalaa, mutta kun ei allergian vuoksi voi. Meidän annosten perusteella paikkaa ei todellakaan voi kehua.

Kanaa ja pakastevihanneksia.

Illallisen jälkeen palasimme hotellille valmistautumaan seuraavan päivän retkeen ja kirjoittelemaan muistiin päivän tapahtumia. Jälkiruuaksi söin muutamia Fingers white-keksejä. Huomasin niiden parasta ennen päiväyksen menneen ohi 29.7.2017, mutta hyvältä ne minusta maistuivat. Vai olisiko mikä vain maistunut hyvältä flopanneen illallisen jälkeen?

Ranta ja iltavalaistus.

Pafos - 2 - Arkeologiaa

13.8.2017

Heräilin puoli kahdeksissa. Sänky ja tyyny olivat olleet aika hyvät. Olka/hartiaseutua särki hieman ja iskiaskin kiusasi, mutta koko yön oli silti nukuttanut sikeästi. Kahdeksan maissa kyselin kotiväeltä edellisyön myrskystä. Oli kuulemma mennyt pahin mekastus nopeasti ohi aiheuttamatta tuhoja. Yhdeksän maissa lähdimme testaamaan aamiaista. Sali, jossa ruuat olivat tarjolla, oli tukahduttavan kuuma ja kostea. Ruuat olivat valmiiksi jo melko vastenmielisen näköisiä, eikä kuumuus ja kosteus yhtään parantanut tilannetta. Juustot ja leikkeleet olivat hikoilleet ja nahistuneet, pekoni oli raakaa. Munia en voi syödä, joten ei haitannut, että nekin näyttivät kauheilta. Onneksi syömään pääsi myös ulkona oleviin pöytiin, vaikka lämmin oli tietysti ulkonakin.

Aamiaisen tapainen.

Otin viipaleen leipää paahtimen kautta, siivun tuoreemman näköistä juustoa, paistettua perunoita, mansikkajugurtin branflakeseilla ja hillolla, joka oli kyllä enemmän marmeladia kuin hilloa. Automaatista saatavat omena- ja appelsiinimehut olivat molemmat juomakelvottoman pahat. Seuraavaksi päiväksi oli pakko ostaa lisää sitruunajuomaa tuotavaksi aamiaiselle. Pöytien ympärillä pyöri lukuisa määrä tarjoilijoita ja kissoja, joten ylimääräiset lautaset katosivat pöydistä rivakasti. Hyvä, että edes yksi osa palvelusta pelasi.

Kisse.

Palasimme aamiaisen jälkeen huoneeseen valmistautumaan päivään. Älä häiritse-kyltin ripustaminen ovenkahvaan toi siivoojan paikalle välittömästi koputtelemaan ovea. Hän ei edes puhunut englantia, mutta saimme sovittua, että hän siivoaisi huoneemme vasta seuraavana päivänä. Roskapussit vaihdettiin uusiin heti, vaikka rubbish-sana olikin lähes mahdoton ymmärtää. Ehkä se johtui kuitenkin enemmän siitä, että olisin odottanut trash tai edes garbage sanaa ennemmin kuin rubbish.

Rantakatu.

Lähdimme kävelemään rantakatua pitkin kohti Pafoksen keskiaikaista linnaa ja sen naapurustoon sijoittuvaa arkeologista aluetta. Poikkesimme ensin linnaan. Sisäänpääsymaksu oli 2,50 €. Siellä oli olevinaan jonkinlainen taide-installaatio näytteillä, mutta useimmista oli valot sammuksissa, videot eivät toimineet ym. Linna oli varsin pieni, mutta sen katolta oli kiva näköala lähiympäristöön.

Pafoksen linna.

Linnan alakerta.

Taidetta?

Linnan katolla.

Pafos.

Maisemaa.

Pääsylippuja.

Vähän matkan päässä linnasta oli arkeologisen alueen sisäänkäynti. Arkeologinen alue piti sisällään seudun mainostetuimman nähtävyyden Pafoksen mosaiikit 100-300-luvuilta. Sisäänpääsy alueelle maksoi 4,50 €. Nähtävyyksien hinnat tuntuivat toistaiseksi melko edullisilta. Arkeologinen alue oli valtava, maasto äärimmäisen kuivaa ja kitukasvuista. Olimme saaneet lipunmyyjältä alueen kartan, jonka mukaan kiertelimme katsastamassa mosaiikit. Ne oli nimetty taloiksi esittämänsä kuva-aiheen mukaisesti: House of Aion, Villa of Theseus, House of Orpheus, House of Dionysos... Parhaimpien ympärille oli rakennettu taloja suojaksi.

Arkeologisen alueen sisäänkäynti.

Mosaiikkia.

Lähikuva mosaiikista.

House of Aion.

House of Aion sisältä.

Villiä maata arkeologisella alueella.

Kuin peiliin katsoisi?

Mosaiikit olivat suuria ja upeita. Niitä oli lähes joka puolella raunioiden joukossa. Osa näytti siltä, että ne olisivat kärsineet routavaurioista. Pakkanen tosin oli viimeinen asia mitä olisi osannut paikalle kuvitella, kun helle oli niin raju, että otsa hikoili kuin Don Rosan piirtämä ankka (kuin suihkulähde, jos joku ei ole sattunut huomaamaan ankkojen rajua perspiraatiota). Jouduimme muutamaan otteeseen istumaan varjoon lepäämään. Alueelle oli onneksi rakennettu katoksia ihan tätä tarkoitusta varten. Myös raunioiden joukosta löytyneet pylväät olivat kauniita ja kuvauksellisia. Valitettavasti vaan ihmisiä pyöri alueella niin tasaisena virtana, että heidän takiaan hyviä kuvia oli mahdotonta saada.

Raunioita.

Kattamaton mosaiikkikäytävä.

Pylväät ovat komeita.

Pylväs.

House of Dionysos oli suurin talo, jossa oli lukuisia mosaiikkeja. Niiden päällä tepasteli ja torkkui muuan historiaa arvostava kissa. Dionysoksen talon liepeiltä löytyi pieni talo, jonka sisällä oli muutama juoma-automaatti. Olimme hörppineet jo mukanamme tuomamme vedet, mutta olimme silti kuolemassa janoon ja ostimme pari puolen litran pulloa lisää (á 0,50 €). Juoma-automaatit olivat myös hyvin suosittu nähtävyys, voisi jopa sanoa elämys.

House of Dionysos.

Vuohi ja 3D-palikat.

Kisse nautti unista mosaiikkien päällä.

Riikinkukko.

Helle oli niin uuvuttava, että emme jaksaneet kiertää koko aluetta. Kiersimme vielä juomien virkistämänä katsomassa majakkaa, Odeonia ja Asklepieionia (Asklepiokselle omistettu pyhäkkö ja hoitokoti). Paavalin pylvästä emme löytäneet, vaikka sen sanottiin sijaitsevan arkeologisella alueella. Arkeologisen alueen kartta oli sillä tavalla epälooginen, että se esitteli historiallisesesta näkökulmasta arkeolgisen alueen kaikki nähtävyydet sen sijaan, että se olisi esitellyt vain maksullisella aidatulla alueella olevat nähtävyydet. Olimme niin uuvuksissa, että emme sitten jaksaneet lähteä etsimään alueen aivan toiselle laidalle merkittyä pylvästä.

Majakka.

Mulla kauas menolippu on..

Odeon.

Pafoksen arkeologisen alueen kartta - alueen läpi kulkevan tien olisi pitänyt olla vihje,
että katkoviiva ei kuvaa alueen aitaa.

Kaipasimme kovasti jo lisää virvoitusta ja asetuimme läheisen King's Cafen terassille. Tilasin kokeeksi cappuccino freddon ja jääteen. Cappuccino freddoa en voi suositella, oli aivan liian väkevä ja makea. Jääteen olin tilannut sitruunana, mutta toivat kuitenkin persikan. Olen luultavasti maailman huonoin lemon-sanan lausuja, koska lähes puolet tilaamistani lemoneista tuodaan peachina... En kuitenkaan jaksa valittaa, koska kyllä peachkin on ihan hyvä.

Juomia.

Näkymä King's Cafen terassilta.

Paluumatkalla poikkesimme muutamaan kauppaan. Seuramies osti vyön ja uimakengät. Hän ei tietenkään jaksanut sovittaa kenkiä ja päätyi silmämääräisesti olemaan luottamatta normaaliin kengännumeroonsa ja sai sitten riesakseen numeroa liian suuret kengät. Vyökin osoittautui paria kuukautta myöhemmin nopeasti hajoavaksi laaduksi.

Hotellille päästyämme lepäsimme hetken. Sitten lähdimme pulahtamaan mereen samasta paikasta kuin edellisenäkin päivänä. Uinnin jälkeen huomasimme, että meillä on jo kiire lähteä etsimään opasta hotellitapaamiselle. Olimme jo missanneet ainoa tapaamisen, joka oppaalla olisi ollut lähellä olevassa hotellissa, joten jouduimme kiiruhtamaan rantabulevardia noin 2,5 kilometrin päässä olevalle hotellille (Avanti Village).

Matka oli pitkä, kuumuus edelleen ylivoimainen, joten olimme vähän myöhässä. Vähän hävetti tulla paikalle taas hikisuihkulähteenä. Paikalla ei ollut kuitenkaan muita matkailijoita, joten saimme rauhassa kysellä oppaalta kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiamme. Ostimme lipun tiistaiselle Päivä Troodos-vuoristossa-retkelle á 55 €. Akamasin niemimaan jeeppisafarille (á 48 €) osallistuminen jäi vielä auki, koska sinne ei ollut vielä ketään muita lähtijöitä. Ei meitäkään se jeeppi-puoli niin kiinnostanut, mutta sillä retkellä olisi päässyt helposti näkemään Akamasin kaunista luontoa rotkossa patikoiden sekä Afroditen kylpypaikan. Kalliimpi (á 70 €) hintainen Blue lagoon-risteilyretki olisi ollut valikoimissa, ja oppaan mukaan silläkin pääsisi ainakin kylpypaikalle. Jäimme vielä miettimään asiaa ja opas jäi vielä varmistamaan sisältyikö patikointi ja/tai kylpypaikka retkeen vai ei. Muut kysymyksemme liittyivät mm. Nicosiassa ja Afroditen synnyinrannalla käymiseen. Oli kyllä aivan huippuopas, ystävällinen, tiesi kaiken ja jaksoi ihan nähdä vaivaa auttaakseen meitä seikkailemaan myös ominpäin saarella. Tiistain retkellä saisimme kuulla oppaan selvityksen tulokset. Vaikka tässä hotellissa oli edes jonkinlainen ilmastointi aulassa, olivat taskut täyttyneet otsantaputtelusta kastuneilla nenäliinoilla keskustelun aikana.

Oppaan antamia aikatauluja.

Paluumatkalla pysähdyimme autotien kulmauksessa olleeseen pieneen baariin mojitolle á 3,50 € ja oluelle. Edullisesta hinnastaan huolimatta tämä oli parhaimpia mojitoja, joita olen juonut. Maisema ei ollut häävi, mutta vasemmanpuoleista liikennettä ja omaperäisiä u-käännös- ja pysäköintiratkaisuja oli mielenkiintoista tarkkailla. Unohdin lähtiessä viuhkan tuolille, mutta huomasin asian onneksi jo 100 metrin päässä. Harmitti silti, että piti palata takaisin, koska olimme jo melko uupuneita päivän kävelymääristä. Hotellille takaisinkin oli vielä ihan riittävästi tarpomista. Palasimme myös kissojen kansoittamaa rantatietä, mutta nyt rauhallisempaa tahtia. Valokuvien ottamista varten oli nyt myös aikaa pysähtyä.  Täällä päässä kylää sijaitsivat isot resort-typpiset hotellit ja isommat hiekkapohjaiset rannat.

Mojito.

Rantaviivaa.

Kissat ryhtyivät haukottelemaan välittömästi kameran nähtyään.

 

Hotellilla oli päästävä välittömästi suihkuun ja saatava myös hiukset pestyä päivän holtittoman hikoilun jälkeen. Ennen illalliselle lähtöä otettiin taas aperitiivit Zivaniasta. Päätimme syödä Captain's View-nimisessä ravintolassa, jota sisäänheittäjä oli meille edellisenä iltana yrittänyt suositella. Olimme aamulla, ravintoloiden ollessa suljettuna, kiertäneet lueskelemassa rantaravintoloiden menuja. Olimme päätyneet siihen tulokseen, että Captain's View olisi vähiten huono vaihtoehto. Yläkerrasta löytyi meille vielä tilaa parvekkeen reunalta, missä kävi pienoinen oloa helpottava tuulenvire.

Captain's View

Captain'sin näkemys kleftikosta.

Näköala ravintolan yläkerrasta.

Useimmat tarjoilijat tuntuivat olevan pelkkiä juomatarjoilijoita. Moni kävi kyselemässä ja varmistelemassa, että meillä oli tarpeeksi juomia, mutta ruokatarjoilijaa saatiin odottaa melko kauan. Henkilökunta oli taaskin aika nuivaa sisäänheittäjää lukuun ottamatta, mutta ei sentään niin kauheaa kuin edellisillan italialaisessa ravintolassa. Tai ehkä olimme vain jo laskeneet odotuksemme sopivammalle tasolle? Ruoka oli kuitenkin jo ihan hyvää. Tilasin kleftikon ja seuralainen stifadon. Kleftiko oli valitettavasti luussa kiinni oleva lihakimpale, mutta olin onneksi aavistanutkin näin, koska menussa luki pelkästään lamb eikä stew. Jos en olisi ennakoinut luuta, olisin ollut aavistuksen masentunut. Olimme kaiken kaikkiaan tyytyväisellä mielellä sekä päivän kokemuksista että ruuasta palatessamme hotellille. Poikkesimme matkalla vielä markettiin ostamaan sitruunajuomaa aamiaiselle.