Vappu on perinteisesti ollut tapahtuma, jota odotan innolla. Tapanani on ostaa pullon tai kaksi kuohuviiniä, serpentiiniä, saippuakuplapurkkeja ja ehkä jopa puhaltelen ilmapalloja. Vappuaaton selviytymisreppuun pakataan lisäksi kertakäyttöisiä skumppalaseja ja yo-hattu. Kännykkäkin on tärkeä väline, että voi muistaa ystäviään iloisella vappu-tekstiviestillä.
Tänä vuonna tämä työläinen on liian väsynyt ja masentunut juhliakseen vappua työläisenä saati sitten riehakkaana ylioppilaana. Juhlikoot ne, joilla on aihetta juhlaan. Hoitakoot muut vaihteeksi vappuvalmistelut. Minä en jaksa käydä kaupassa tai alkossa enkä millään viitsi edes kanniskella yo-lakkia mukana. Tarkoitus on kyllä mennä seuraamaan Mantan lakitusta, mutta vain koska on "pakko".
Alan kovasti kannattaa kaikkien kansallisten juhlien lakkauttamista. Jos minä en halua juhlia, niin en myöskään kaipaa juhlimisesta muistuttavia mainoksia, naapureita tai tapahtumia. Toisaalta en enää välitä siitä jääkö juhlapäivästä hyviä tai huonoja muistoja. Kaikki on ihan yhdentekevää. Niin, että hauskaa vappua vaan teille muille! Tekstiviestejä ette tule saamaan, koska ette ole itsekään vuosiin lähettäneet muuta kuin vaivautuneita kiitos samoin-viestejä.
maanantai 30. huhtikuuta 2012
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Lyökää lyötyä!
Päätin firman pikkujouluissa, etten enää halua osallistua firman juhliin. Seuraavat juhlat olisivat olleet tilikauden avajaiset, jotka on pidetty yleensä huhtikuun puolivälissä. Pohdin moneen kertaan kevään aikana haluaisinko osallistua vai en. Sitten näytti jo hetken aikaa siltä, ettei juhlia tulisikaan, koska ilmoittautumisia ei ryhdytty kysymään samaan aikaan kuin aiempina vuosina. Esimiehet eivät puhuneet sanaakaan tapahtumasta. Ajattelin jo, että firma ei sitten viitsi järjestää juhlia lainkaan, koska en ole aikeissa osallistua. Ehkä silti enemmän ajattelin, että syy olisi taloudellisessa tilanteessa, kun kerran säästötavoitteitakin on niin paljon.
Sitten tuli kuitenkin intraan otsikot, mutta tapahtuma oli siirretty loppukuulle. Olin jo niin asennoitunut, ettei mitään pirskeitä tule, että oli aika selvää, etten aio osallistua. Lisäpontta päätökselle antoi se, että tilaisuus osui viikolle, jolloin joudun olemaan "yksin" töissä. Työpari viettää ansaitsematonta talvilomaansa, ja minä kärvistelen töissä tekemässä lähes yksinomaan asioita, joita en osaa yhtään. Kaiken kukkuraksi työparin piti vielä erään palaverin takia saada myös vappuaatto vapaaksi. Esimies kerrankin kysyi sopiiko tämä minullekin. Vastaukseni "Ei tietenkään sovi." otettiin vuoden parhaana vitsillä ja kumpainenkin (esimies ja työpari) nauroivat sille makeasti.
Eihän tämä yksi typerä talviloma tee muuta kuin pilaa minulta kaksi viikonloppua, 6 arkipäivää, 5 arki-iltaa, tilikausipirskeet ja vapun. Maanantaina toivoin, että lentokone putoaisi taivaalta päälleni työmatkalla, ettei tarvitsisi mennä töihin. Ei pudonnut. Töihin päästyäni olen tehnyt hieman yli kahdeksantuntisia tauottomia päiviä ja iltaisin ollut niin väsynyt kipeä, etten ole jaksanut tai halunnut tehdä enää mitään kotona. Voimat ovat riittäneet vain sipsien ja muun roskan syömiseen ja television tuijottamiseen. Kaikki kotityöt ovat jääneet tekemättä. Mitään "hauskaa" ei varsinkaan ole tullut tehtyä.
Tietenkin meille kaikille kuuluu lakisääteinen ruokatauko tai jotain vastaavia, mutta kun olen surkea työssäni, kestää sen tekeminen kauemmin kuin normaalilla ihmisellä kestäisi. Töiden määrä on luonnollisestikin kaksinkertainen, kun toinen tekijä on lomalla, mutta mikään ei silti saa jäädä tekemättä. Jokainen omalle alueelle tuleva tehtävä on lisäksi hoidettava eteenpäin 15 tai 30 minuutissa, vaikka miten olisin hidas. Jo nyt saan jatkuvasti pelätä, että jostain tulee huutoja ja haukkuja, mutta en ketäisi ottaa sitä riskiä, että niitä tulisi lisää sen takia, että olen pitänyt tauon. Kun on hidas ja huono, se on ihan omaa tyhmyyttä, eikä firman pidä siitä joutua kärsimään.
Tilannehan on muutenkin jo sellainen, ettei maailmassa mielestäni ole mitään hauskaa, joten ei tämä kidutus ole ihan hirveästi elämää muuttanut. Neutraalin ja kärsimyksen välinen suhde on kallistunut enemmän kärsimyksen puolelle. En nauti enää mistään muusta kuin syömisestä ja autolla ajamisesta. Saunasta en nauti, koska syksystä saakka riivannut stressi-ihottuma kiusaa edelleen ja saunassa kutka vain yltyy.
Nukkuminen sujuu vielä jotenkin, joskin saatan helposti raapia itseni unissani verille tai mustelmille. Kumpaa pahaa saan aikaiseksi, riippuu siitä nukunko hanskat kädessä vai ilman. Hanskat kädessä tulee mustelmia, kun ei kynsien teho ole riittävä sellaisenaan. Olin tosin yhtenä yönä siepannut yöpöydältä voidetuubin ja raapinut itseäni sen terävillä kulmilla, koska hanskat haittasivat efektiä. Ei ole kovin hauskaa herätä aamulla tutkimaan vahinkoja. Välillä taas nukkuminen pelottaa, koska olen iltaisin niin pahoinvoiva, että tuntuu siltä, etten välttämättä herää aamulla.
Kuluneella viikolla on vaivannut iskias, hartiakipu, olkapääkipu ja jännetupentulehdus. Osa näistä tietysti vaivasi jo edelliselläkin viikolla, mutta lääkäriin ei ole mitään asiaa, kun kerran ei voi sairaslomallekaan jäädä. Ensinkään en uskaltaisi, koska pelkäisin joutuvani mustalle listalle ja irtisanottavaksi seuraavan erän joukossa. Toiseksi kivut ovat vielä lääkkeillä hillittävissä siedettävälle tasolle, jolloin pidän itseäni työkuntoisena. Tietenkään vaivat eivät parane rasittamalla niitä lisää, mutta mitäpä tällainen turhanpäiväinen valas terveydellä tekisikään?
Olisin vähemmän pettynyt kuluneeseen viikkoon, mikäli esimies olisi vaivautunut edes kerran kysymään jaksamista tuplatun työkuorman juhtana tai jos esimies olisi edes yleisesti yrittänyt järjestellä alaisilleen mahdollisuutta lähteä juhliin klo 14 kuljetuksella. Kaikkihan eivät voi lähteä, koska jonkun on tehtävä työt, mutta sen vuoksi olisikin reilua käydä yhteistä keskustelua siitä ketkä eivät edes halua lähteä ja ketkä viime vuonna kiltisti jäivät töihin koko päiväksi ja olisivat tällä kertaa "ansainneet" päästä aiemmin paikalle. Ei ole kovin helppoa räpiköidä irti valtavasta itseinhosta, kun ei kukaan muukaan tunnu olevan sitä mieltä, että ansaitsisin mitään muuta kuin kurjuutta.
Täytyy lohduttautua syömällä jotain. Mitähän jääkaapista vielä löytyisi?
Sitten tuli kuitenkin intraan otsikot, mutta tapahtuma oli siirretty loppukuulle. Olin jo niin asennoitunut, ettei mitään pirskeitä tule, että oli aika selvää, etten aio osallistua. Lisäpontta päätökselle antoi se, että tilaisuus osui viikolle, jolloin joudun olemaan "yksin" töissä. Työpari viettää ansaitsematonta talvilomaansa, ja minä kärvistelen töissä tekemässä lähes yksinomaan asioita, joita en osaa yhtään. Kaiken kukkuraksi työparin piti vielä erään palaverin takia saada myös vappuaatto vapaaksi. Esimies kerrankin kysyi sopiiko tämä minullekin. Vastaukseni "Ei tietenkään sovi." otettiin vuoden parhaana vitsillä ja kumpainenkin (esimies ja työpari) nauroivat sille makeasti.
Eihän tämä yksi typerä talviloma tee muuta kuin pilaa minulta kaksi viikonloppua, 6 arkipäivää, 5 arki-iltaa, tilikausipirskeet ja vapun. Maanantaina toivoin, että lentokone putoaisi taivaalta päälleni työmatkalla, ettei tarvitsisi mennä töihin. Ei pudonnut. Töihin päästyäni olen tehnyt hieman yli kahdeksantuntisia tauottomia päiviä ja iltaisin ollut niin väsynyt kipeä, etten ole jaksanut tai halunnut tehdä enää mitään kotona. Voimat ovat riittäneet vain sipsien ja muun roskan syömiseen ja television tuijottamiseen. Kaikki kotityöt ovat jääneet tekemättä. Mitään "hauskaa" ei varsinkaan ole tullut tehtyä.
Tietenkin meille kaikille kuuluu lakisääteinen ruokatauko tai jotain vastaavia, mutta kun olen surkea työssäni, kestää sen tekeminen kauemmin kuin normaalilla ihmisellä kestäisi. Töiden määrä on luonnollisestikin kaksinkertainen, kun toinen tekijä on lomalla, mutta mikään ei silti saa jäädä tekemättä. Jokainen omalle alueelle tuleva tehtävä on lisäksi hoidettava eteenpäin 15 tai 30 minuutissa, vaikka miten olisin hidas. Jo nyt saan jatkuvasti pelätä, että jostain tulee huutoja ja haukkuja, mutta en ketäisi ottaa sitä riskiä, että niitä tulisi lisää sen takia, että olen pitänyt tauon. Kun on hidas ja huono, se on ihan omaa tyhmyyttä, eikä firman pidä siitä joutua kärsimään.
Tilannehan on muutenkin jo sellainen, ettei maailmassa mielestäni ole mitään hauskaa, joten ei tämä kidutus ole ihan hirveästi elämää muuttanut. Neutraalin ja kärsimyksen välinen suhde on kallistunut enemmän kärsimyksen puolelle. En nauti enää mistään muusta kuin syömisestä ja autolla ajamisesta. Saunasta en nauti, koska syksystä saakka riivannut stressi-ihottuma kiusaa edelleen ja saunassa kutka vain yltyy.
Nukkuminen sujuu vielä jotenkin, joskin saatan helposti raapia itseni unissani verille tai mustelmille. Kumpaa pahaa saan aikaiseksi, riippuu siitä nukunko hanskat kädessä vai ilman. Hanskat kädessä tulee mustelmia, kun ei kynsien teho ole riittävä sellaisenaan. Olin tosin yhtenä yönä siepannut yöpöydältä voidetuubin ja raapinut itseäni sen terävillä kulmilla, koska hanskat haittasivat efektiä. Ei ole kovin hauskaa herätä aamulla tutkimaan vahinkoja. Välillä taas nukkuminen pelottaa, koska olen iltaisin niin pahoinvoiva, että tuntuu siltä, etten välttämättä herää aamulla.
Kuluneella viikolla on vaivannut iskias, hartiakipu, olkapääkipu ja jännetupentulehdus. Osa näistä tietysti vaivasi jo edelliselläkin viikolla, mutta lääkäriin ei ole mitään asiaa, kun kerran ei voi sairaslomallekaan jäädä. Ensinkään en uskaltaisi, koska pelkäisin joutuvani mustalle listalle ja irtisanottavaksi seuraavan erän joukossa. Toiseksi kivut ovat vielä lääkkeillä hillittävissä siedettävälle tasolle, jolloin pidän itseäni työkuntoisena. Tietenkään vaivat eivät parane rasittamalla niitä lisää, mutta mitäpä tällainen turhanpäiväinen valas terveydellä tekisikään?
Olisin vähemmän pettynyt kuluneeseen viikkoon, mikäli esimies olisi vaivautunut edes kerran kysymään jaksamista tuplatun työkuorman juhtana tai jos esimies olisi edes yleisesti yrittänyt järjestellä alaisilleen mahdollisuutta lähteä juhliin klo 14 kuljetuksella. Kaikkihan eivät voi lähteä, koska jonkun on tehtävä työt, mutta sen vuoksi olisikin reilua käydä yhteistä keskustelua siitä ketkä eivät edes halua lähteä ja ketkä viime vuonna kiltisti jäivät töihin koko päiväksi ja olisivat tällä kertaa "ansainneet" päästä aiemmin paikalle. Ei ole kovin helppoa räpiköidä irti valtavasta itseinhosta, kun ei kukaan muukaan tunnu olevan sitä mieltä, että ansaitsisin mitään muuta kuin kurjuutta.
Täytyy lohduttautua syömällä jotain. Mitähän jääkaapista vielä löytyisi?
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Harrastuksena Hullut Päivät
Miksi ihmeessä joku treenaa maratonia varten, kun on paljon hauskempaa osallistua kaksi kertaa vuodessa Stockmannin Hullujen Päivien raviin? Yhdet Hullut Päivät tarkoittavat ravikierrosta 5 peräkkäisenä päivänä. Huolellisesti suunnitellusta ravaamisesta ei tule edes hiki. Käsivarsien lihaksia voi jälkikäteen hieman pakottaa riippuen mukaan tarttuvien ostosten painosta. Lisäksi jokaisen kilpailijan on mahdollisuus palkita itsensä kierroksella tehdyillä ostoksilla, kun taas maratonilla voittajia ei ole kovin montaa. Treenaaminenkin on paljon rennompaa, koska kerran opittu taktiikka toimii jatkossakin. Osallistuminen ja onnistuminen ei edellytä kuukausien konkreettista harjoittelua.
Hullujen Päivien ravi on kätevintä suorittaa jossakin muualla kuin Helsingin keskustan Stockmannilla. Sattumalta kotia lähinnä oleva Jumbo on siedettävän rauhallinen. Liikkuminen onnistuu sujuvasti ja joskus pystyn spurttaamaan vauhdikkaammin jopa parikymmentä metriä. Hullujen Päivien mottoni on: tunne Stockmannisi. Kun tietää etukäteen mitä missäkin kerroksessa on, ja mitä tuotteita ja merkkejä myydään missäkin osassa tavarataloa, on helpointa kirjoittaa ostoslista kiertojärjestykseen. Sen verran pro olen jo itse, että pystyn suunnittelemaan myös sille keskustan Stockmannille hyviä ja ripeitä reittejä.
Ostoslistaa kirjoitetaan Hulluja Päiviä edeltävällä viikolla. Luetteloa selataan luonnollisestikin töissä tai WC:ssä, jotta normaalista elämästä ei kulu aikaa "hukkaan". Ostettavat ja harkittavat tavarat kirjoitetaan ensin päivä- ja löytymisjärjestykseen. Listalle merkitään tuotteen nimen lisäksi vähintään hinta. Joskus on helpompi suunnistaa oikean tavaran luokse, kun jo kaukaa ihmisvilskeen läpi näkee, että kyseisellä suunnalla on oikeanlainen hintakyltti. Lopulta tuotteet järjestetään siihen järjestykseen missä ne todennäköisimmin on helpointa kiertää tarkistamassa ja ostamassa ilman turhaa eessuntaassun-tassuttelua.
Töistä kannattaa lähteä viisi minuuttia etuajassa. Sitten on päätettävä mihin pysäköi auton. Valotaulun mukaan suosikkihallissani oli tänään vain 16 paikkaa vapaana. Paikka löytyi kuitenkin juuri siitä mihin halusinkin pysäköidä. Tämä on luultavasti sen lainatun viisiminuuttisen ansiota. Eikä pidä antaa valotaulujen pelotella. Koska olen liikkeellä yhdellä autolla, 16 paikkaa riittävät. En tarvitse 238 vapaata paikkaa uskaltaakseni ajaa halliin.
Ostoslistahan on suunniteltu alkamaan juuri siitä kerroksesta ja siltä ovelta mistä astun sisään. Ensin huppari urheiluosastolta, sitten astiaosastolle harkitsemaan ja hylkäämään ostoajatukset. Matka jatkuu kylpyhuonetekstiileihin. Mukaan tarttuu kylpyhuoneen matto. Suunta orkideahyllyn kautta kukkapuolen kassalle. Akateemisen kirjakaupan läpi kurvaus OneWayhin. Nopealla silmäyksellä määritellään onko missään oikean värisiä pinkkejä tuotteita, ja kierretään katsomassa vain ne. Turha on katsella kaikkia hyllyjä, kun tietää mitä haluaa.
Alakerta kutsuu. Globalin osastolla myydään neuletakkeja. Ostoslistalle valitaan vain sellaisia vaatteita, joita ei tarvitse sovittaa, vaan koon voi aavistaa etukäteen. Koruosaston kello ei ollut tarpeeksi mahtava, koska kellolle ei oikeaa tarvetta. Ruokaosastolta voi poimia mukaan kaikkea suunnitelematontakin, koska elintarvikkeille on aina käyttöä. Leipää, brietä, salaattia, oliiviöljyä, limonadia... Ja taas kassan kautta ulos. Vain Herkun kassalla on hieman jonoa. Kiitos pakkaajatytön, sujuu viimeinenkin kassatapahtuma jouhevasti.
Jotta ostoskipitys varmasti sujuisi nopeasti, on oltava valpas: on pystyttävä ennakoimaan ihmisten pysähtymisiä, ennakoimaan sopivat ohituskanavat ihmisten pysähtyessä, oltava valmis nostelemaan ostoskasseja ylös ja eteen ja taakse, jotta pujottelu ja pyörähtely kapoisammistakin paikoista onnistuu. Etukävelyoikeuksistaan ei kannata pitää liian tiukasti kiinni. Pienet lapset voi härskisti töniä pois alta, mutta aikuiset on helpompi kiertää, kun pitää ympäristöään silmällä ja on tietoinen kaikista oikomisvaihtoehdoista.
Lähdin töistä 15.55. Matkaan meni reilu puoli tuntia. Ensimmäinen ostos kuitattiin 16.35. Starttasin auton 17.05 päästäkseni kotiutumaan Stockmannilta. Aika pitkä letka autoja körötteli tässä vaiheessa vasta sisään parkkiin. Tänään oli siis se päivä, jolloin oli eniten tarkasteltavaa ja ostettavaa. Loppuviikosta homma nopeutuu entisestään.
Hullujen Päivien ravi on kätevintä suorittaa jossakin muualla kuin Helsingin keskustan Stockmannilla. Sattumalta kotia lähinnä oleva Jumbo on siedettävän rauhallinen. Liikkuminen onnistuu sujuvasti ja joskus pystyn spurttaamaan vauhdikkaammin jopa parikymmentä metriä. Hullujen Päivien mottoni on: tunne Stockmannisi. Kun tietää etukäteen mitä missäkin kerroksessa on, ja mitä tuotteita ja merkkejä myydään missäkin osassa tavarataloa, on helpointa kirjoittaa ostoslista kiertojärjestykseen. Sen verran pro olen jo itse, että pystyn suunnittelemaan myös sille keskustan Stockmannille hyviä ja ripeitä reittejä.
Ostoslistaa kirjoitetaan Hulluja Päiviä edeltävällä viikolla. Luetteloa selataan luonnollisestikin töissä tai WC:ssä, jotta normaalista elämästä ei kulu aikaa "hukkaan". Ostettavat ja harkittavat tavarat kirjoitetaan ensin päivä- ja löytymisjärjestykseen. Listalle merkitään tuotteen nimen lisäksi vähintään hinta. Joskus on helpompi suunnistaa oikean tavaran luokse, kun jo kaukaa ihmisvilskeen läpi näkee, että kyseisellä suunnalla on oikeanlainen hintakyltti. Lopulta tuotteet järjestetään siihen järjestykseen missä ne todennäköisimmin on helpointa kiertää tarkistamassa ja ostamassa ilman turhaa eessuntaassun-tassuttelua.
Töistä kannattaa lähteä viisi minuuttia etuajassa. Sitten on päätettävä mihin pysäköi auton. Valotaulun mukaan suosikkihallissani oli tänään vain 16 paikkaa vapaana. Paikka löytyi kuitenkin juuri siitä mihin halusinkin pysäköidä. Tämä on luultavasti sen lainatun viisiminuuttisen ansiota. Eikä pidä antaa valotaulujen pelotella. Koska olen liikkeellä yhdellä autolla, 16 paikkaa riittävät. En tarvitse 238 vapaata paikkaa uskaltaakseni ajaa halliin.
Ostoslistahan on suunniteltu alkamaan juuri siitä kerroksesta ja siltä ovelta mistä astun sisään. Ensin huppari urheiluosastolta, sitten astiaosastolle harkitsemaan ja hylkäämään ostoajatukset. Matka jatkuu kylpyhuonetekstiileihin. Mukaan tarttuu kylpyhuoneen matto. Suunta orkideahyllyn kautta kukkapuolen kassalle. Akateemisen kirjakaupan läpi kurvaus OneWayhin. Nopealla silmäyksellä määritellään onko missään oikean värisiä pinkkejä tuotteita, ja kierretään katsomassa vain ne. Turha on katsella kaikkia hyllyjä, kun tietää mitä haluaa.
Alakerta kutsuu. Globalin osastolla myydään neuletakkeja. Ostoslistalle valitaan vain sellaisia vaatteita, joita ei tarvitse sovittaa, vaan koon voi aavistaa etukäteen. Koruosaston kello ei ollut tarpeeksi mahtava, koska kellolle ei oikeaa tarvetta. Ruokaosastolta voi poimia mukaan kaikkea suunnitelematontakin, koska elintarvikkeille on aina käyttöä. Leipää, brietä, salaattia, oliiviöljyä, limonadia... Ja taas kassan kautta ulos. Vain Herkun kassalla on hieman jonoa. Kiitos pakkaajatytön, sujuu viimeinenkin kassatapahtuma jouhevasti.
Jotta ostoskipitys varmasti sujuisi nopeasti, on oltava valpas: on pystyttävä ennakoimaan ihmisten pysähtymisiä, ennakoimaan sopivat ohituskanavat ihmisten pysähtyessä, oltava valmis nostelemaan ostoskasseja ylös ja eteen ja taakse, jotta pujottelu ja pyörähtely kapoisammistakin paikoista onnistuu. Etukävelyoikeuksistaan ei kannata pitää liian tiukasti kiinni. Pienet lapset voi härskisti töniä pois alta, mutta aikuiset on helpompi kiertää, kun pitää ympäristöään silmällä ja on tietoinen kaikista oikomisvaihtoehdoista.
Lähdin töistä 15.55. Matkaan meni reilu puoli tuntia. Ensimmäinen ostos kuitattiin 16.35. Starttasin auton 17.05 päästäkseni kotiutumaan Stockmannilta. Aika pitkä letka autoja körötteli tässä vaiheessa vasta sisään parkkiin. Tänään oli siis se päivä, jolloin oli eniten tarkasteltavaa ja ostettavaa. Loppuviikosta homma nopeutuu entisestään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)