Lefkas #3 Vesiputous

30.6.2025

Heräilin seitsemissä, mutta en jaksanut vielä nousta, joten makoilin vielä puolisen tuntia. Kahdeksan maissa jalkauduimme aamiaissaliin. Croissanteja ei ollut tarjolla eikä niitä tuotu vielä puoleen tuntiin, vaikka edellisenä päivänä ne olivat jo loppu klo 8.30. Vaihtoehtoiset leivät eivät olleet kaloriensa arvoisia syödä. Testasin ottaa automaatista pari annosta espressoa, mutta se oli vähintään yhtä kamalaa kuin edellispäivän cappuccino, eikä silti tuntunut antavan yhtään virtaa.

Croissuista kaloreita päivään.

Lähdimme piipahtamaan kauppaan suoraan aamiaiselta. Ostimme parit vesipullot ja keksejä evääksi päivän retkelle. Palasimme sitten huoneeseen vaihtamaan ns. vaellusvaatteisiin. 9.30 maissa olimme jälleen hotellin edessä kadulla, mutta lähdimme talsimaan tällä kertaa oikealle pois päin kylästä ja kohti vuoria. Kohteenamme oli lähienen vesiputous, jonne olisi noin 3 kilometrin matka. Tie oli tasainen paitsi aivan viimeinen parin sadan metrin pätkä putouksen parkkipaikalta eteenpäin. Paikoin rotko muistutti hieman Kreetan Samariaa.

Matkalla kohti vuoria.

Vuohi vakoili ohikulkijoita romupihalla.

Putous oli kuiva, kuten arvasmimme jo rutikuivasta uomasta matkalla. Kallioseinällä valui vain pieni liru vettä - waterfall oli ennemmin waterwall. Korkeat kalliot putouksen ympärillä muodostivat luolamaisen tunnelman, johon oli varastoitunut viileämpää, kosteaa ja maakellarimaista ilmaa. Vaikka putous ei kuohuillutkaan, oli silti kiva nähdä luonnonkaunis ja jylhä paikka. Kalliot olivat huippuliukkaat ja parhaille kuvauspaikoille piti kömpiä varovasti, tai ainakin pois pääseminen piti tehdä varoen. Muita ihmisiä ei ollut kovin paljon, mutta väkeä tuli ja meni koko ajan jonkin verran.

Uoma oli kuivana.

Jylhien kallioiden välissä.

Vettä oli, mutta putoukseksi ei oikein voi nyt kutsua.

Hienon värinen lammikko.

Matalammassa lammikossa asusteli jotain nuijapäitä.

Paikoin tuli Samarian rotko mieleen.

Päätimme nauttia parkkipaikan viereisessä kahvilassa (Cafe-bar Platanos) voimaannuttavat frappet á 4 € ennen paluumatkaa. Tarkkailimme samalla hauskan paikallisen (kirppuisan?) koiran touhuja. Paluumatka sujui nopeampi kuin meno. Näin käy jostain syystä usein, vaikka periaatteessa paluumatkalla pitäisi olla väsyneempi. Pari vuohta oli putousvierailumme aikana karannut aitauksestaan tielle. Ne vaikuttivat kuitenkin säyseiltä eivätkä olleet meistä moksis. Kanoja oli monessa pihassa, kukkoja myös kiekumisesta päätellen. Vasen lonkka alkoi hiukan vaivata paluumatkalla. Yleensä oikea on viime aikoina ollut pahempi. Onneksi minun kipuni ovat yleensä sitä laatua, että hoituvat parhaiten menetelmällä "walk it off".

Myös Madeiran malliset levadat olivat edustettuina.

Kahvilan hauveli vahdissa.

Hauvat tuijottelivat toisiaan uteliaina.

Ei sininen vaan vihreä hetki.

Frappe antoi uutta potkua kävelyyn.

Hotellihuoneessa jäähdyttelyn ja lisäaurinkorasvauksen jälkeen lähdimme mereen uimaan puoleksi tunniksi. Pohjan pikkukivet sattuivat erityisen paljon jalkapohjiin tänään, ne olivat jotenkin herkkänä. Ehkä kävely oli kuluttanut osan niiden resilienssistä. Palatessamme rannalta jäimme hotellin allasbaariin aperol spritzeille á 11 €, jotka laitoimme huoneen laskuun. Asioiden tilaaminen huoneen laskuun tuntuu jotenkin niin aikuiselta touhulta. Tuntuu siltä, että mikään määrä ikää tai matkakokemusta ei tee ihmisen sisimmästä aikuista.

Juomat olivat melko hyvät. Eivät välttämättä maailman parhaat kuten baarimikko yritti kehuskella, mutta kyllä niitä voi ihan kunnialla tarjota. Hotellihuoneessa tutkailin hieman lautta- ja bussiaikatauluja ja etsiskelin paikallista postikonttoria kartalta. Suihkujen jälkeen kipaisimme jälleen kauppaan ostamaan vettä. Lähdimme vaihteeksi kylän pääraittia eri suuntaan kuin yleensä ja löysimme toistaiseksi parhaan ruokamarketin. Sieltä nappasin heti ostoskoriin heidän viimeisen CAIR Brut-pullonsa á 14,90 €, vaikka se ei suoranaisesti ostoslistalla ollutkaan. Toisaalta CAIR on aina ostoslistalla!

Nidrin kirkko nökötti päätien varrella.

Veimme tavarat hotellille ja lähdimme rantakadulle drinksuille. Asetuimme ensimmäiseen paikkaan, jossa oli muutamia muitakin ihmisiä. Kippolan nimi taisi olla Sweet Elite. Seuramies tilasi Alfa-olutta hanasta. Itse päätin kokeilla Gin fizz-juomaa, koska se oli ollut niin hyvä Korfulla. Täällä juoma kuitenkin floppasi. Se oli kaikin tavoin laimea, vaikka oli melko hintavakin.

Gin fizz floppasi, vaikka koristereuna olikin sievä.

Drinksuja siemaillessamme näimme kuinka ravintolan edustalle pysäköi suksiboksilla höystetty jättiauto, jossa oli Moldovan kilvet pahaenteisellä RUS-pedon luku-numerolla. Autosta jalkautui hyllyvä sikaniskainen perhe, pl. yksi siro nuori nainen. Perhekunnan "isä" jututti jollain asialla naapuriravintolan tarjoilijaa. Sillä välin laiska poika harhaili istumaan meidän ravintolan tuoliin, mistä meidän tarjoilijamme kävi ajamassa hänet pois, kun poika ynseästi kieltäytyi tilaamasta mitään. Merkillistä porukkaa, ettei voi edes paria minuuttia seisoa omilla koivillaan, jos ei kerran ole tarkoitusta ryhtyä asiakkaaksi. Lopulta koko poppoo harhaili rantakatua toisaalle.

Tipu näytti vihaiselta ollakseen rauhan lähettiläs.

Kävimme juomien jälkeen katsomassa satamassa löytäisimmekö Meganissi II-laivan lipunmyynnin. Joku koppi siellä nökötti. Ensimmäisestä drinkistä masentuneena menimme vielä toiseen happy houria mainostavaan paikkaan mojitoille á 5 €. Tällä oli nimenään Plaza cafe & bar. Tarjoilijatar oli kiva ja juomassa ytyä. Seuralaiseni ei tosin jostain syystä tykännyt omastaan. Ehkä sellainen juoma ei sovi oluen perään ainakaan ilman paletinpuhdistajaa.

Mojito oli herkullinen.

Rantabaareissa oli leppoisaa.

Juomien jälkeen lähdimme käyskentelemään ympäriinsä. Katselimme kuljeskelun lomassa kauppojen postikorttivalikoimia, mutta ne olivat suppeat ja valjut. Hotellille päästyämme lueskeslin läpi pitsaravintoloiden arvosteluja. Illalliselle päädyttiin menemään Pomodoro-nimiseen paikkaan, joka oltiinkin jo nähty monesti, ja oli saanut melko hyviä arvosteluja. Klo 19.30 pääsimme vielä helpsti sisään.

Pomodoro populaa pullollaan.

Tarjoilija oli hieman ylienerginen "showmies", joka muistutti ulkoisesti melkoisesti tv-sarjan Alan Harperia, mutta sen verran helposti lähestyttävä, että minäkin uskalsin kysyä saiko viiniä laseittain, vaikka listalla oli vain 1 l talon viiniä ja täysikasvuisia pulloja. Tilasin lasin roséta, jonka hinnaksi taisi tulla 3,50 €. Ruuaksi valitsin pizza Grecan, johon tuli paprikaa, fetaa oliivia ja pepperonia á 14,90 €. Seuramies valitsi pizza Tacchino, jonka täytteitä olivat kalkkuna ja maissi á 12,90 €. Juomaksi hän pyysi Fix-oluen, mikä oli tarjoilijan mukaan epätavallinen tilaus. Tripadvisorissa kaikki kehuivat tiettyä tarjoilijaa rempseän tyylin vuoksi - melkein voisin arvailla, että kohtasimme samaisen miekkosen. Aika ähky tuli, kun saimme aterian maaliin. Vaihdettiin matkan varrella yhdet maistiaispalat keskenämme. Hyvät olivat kummankin pitsat, vaikka ne eivät maailmanluokan tittelistä vielä kilpailekaan.

Pomodoron juomasettimme.

Pizza Greca oli kivan värikäs.

Pizza Tacchino.

Hotellilla kävimme vielä kerran suihkussa. Hiuksetkin jouduin tällä kertaa pesemään. Ohjelmassa seurasi jälleen kirjoittelua.

Lefkas #2 Nidrí

29.6.2025

Aamulla nukutti jopa 8.00 saakka. Yö oli lopulta vähemmän huono kuin se olisi voinut olla, mutta hyväksi sitä ei voi silti luonnehtia. Aamiainen tarjoiltiin klo 8-10, joten lähdimme noin 8.30 tutustumaan tarjontaan, kunhan olimme ensin pukeneet ja puunanneet itsemme sekä kuvanneet parvekkeet päivänvalossa.

Makuuhuoneen parveke.

Makuuhuoneen parvekkeelta näki vuorille ja vastapäiseen hotelliin.

Olohuoneen parveke.

Olohuoneen parvekekelta näki hyvällä tahdolla jopa meren.

Korpi-vesi ilahdutti.

Valikoima osoittautui suppeaksi, mutta yhdessä korissa oli sentään jäljellä pari lysyä mini-croissantia. Niiden kaveriksi otin Lurpakia (voi), juustoa, meetvurstia, omenamehua ja automaatista cappuccinon. Ruuat olivat siedettävät, kahvi sen sijaan aivan kamala. Hain vielä lopuksi jogurtin ja hunajan, jotka olivat aamiaisen paras osa.

Aamiaisbaari.

Aamiaisvalikoimaa. Kuva eri päivältä, jolloin croissuja oli vielä.

Hikiset munat.

Kylmiä nakkeja, velttoa pekonia ja munamössöäkin löytyi.

Kurjaa kahvia sylkevä kone.

Mehuvalikoima ei houkutellut.

Lisukkeita.

Juustoa ei ollut valikoimaksi asti.

Leikkeleitä.

Kehnohko aamiainen.

Kreikkalainen jogurtti ja hunaja olivat aamiaisen valopilkku.

Aamiaisen jälkeen lähdimme ottamaan tuntumaa kylään. Vastaanoton ohi kulkiessamme seuramies päätti aivan yllättäen pyytää meille toisen peiton virkaa tekevän lakanan. Vastaanoton mies ei meinannut millään ymmärtää, mikä vika sängyssä on, mutta taisi lopulta mennä asia perille.

Vastaanotossa oli yleensä hiljaista.

Lefko-hotellin päärakennus.

Hotellikatu pääkadun suunnalta nähtynä.

Kadulle päästyämme, etsimme ensimmäiseksi lähimmän rannalle johtavan kujan. Se oli onneksi aivan hotellikatumme risteyksen tuntumassa, poispäin kylästä. Lähiseudulla oli lähinnä autovuokraamoja, laivaretkikauppiaita sekä turistikauppoja. Rantaraitilta löytyivät kahvilat, ravintolat ja satama. Rannalla patsasteli herra Onassis, joka oli omistanut läheisen Skorpioksen saaren. Taitaapa saari yhä olla jälkipolvien hallussa.

Rantaraittia.

Aristoteles Onassis valvoi sataman touhuja.

Päätimme istahtaa Ikaros-nimiseen paikkaan juomaan frappet á 3 € sekä vettä á 0,5 €. Saimme istua varjossa ja katsella sataman touhuja. Paluumatkalla hotellille ostimme marketista vesiä, ouzoa sekä seuramiehelle olusia ja sipsejä. Yhdessä kaupassa myytiin CAIRia, mutta hinta jopa 18,50 € eli todella kallis (12,50 € olisi ok). Yhdessä kaupassa tapasimme käytävällä uinailleen koiran, joka havahtui, kun haukahdin "vuh" sille, ja tuli masentuneen oloisena sitten luokseni rapsutettavaksi. Huoneeseen päästyämme vaihdoimme yllemme uima-asut ja täydentelimme aurinkorasvausta.

Ikaros-baari auttoi akklimoitumaan kohteeseen.

Matkan ensimmäinen frappe
kutkutteli makuhermoja suotuisasti.

Rantabaarin näkymät olivat satama(ma)iset.

Lähdimme uintiretkelle mereen. Vesi osoittautui olevan karvan alle 28-astetta eli lämmin, mutta tuntui kuitenkin yllättävän vilvoittavalta. Ranta oli aika kapea, vedessä kellui heiniä ja pohjassa pyöri jalkojamme suillaan hamuilevia isohkoja kaloja. Tai mikä nyt on iso kalaskaalalla - ainakin sen verran kookkaita olivat, että niiden näykkäisyt tuntuivat ikävältä. Mukavaa oli silti päästä välimereen jälleen. Puolisen tuntia (12-12.30) kului uiskenteluun. Vesiskootterit mekkaloivat melkoisesti, mutta ei auttanut kuin toivoa, ettei niistä tulisi jatkuvaa riesaa.

Rantaa vasemmalle.

Rantaa oikealle.

Vesi oli ihanan kirkasta ja turkoosista.

Lukolliset kaapit rannoilla saisivat yleistyä rajusti.

Hotellille päästyämme etsimme altaan viereisen talon nurkan takaa suihkun jalkojen hiekkojen huuhtelemiseksi. Jäimme vielä istuskelemaan uima-altaan äärelle, kun kohdalle osui pari vapaata lepolassea. Koekäytin altaan. Sen vesi oli karvan alle 32-asteinen. Istahdimme hetkeksi myös porealtaaseen, mutta se ei ollut häävi. Sen materiaalikin oli niin karkeaa, että sai pelätä rikkovansa ihon sitä vasten.

Hotellin uima-allas.

Palasimme lopulta huoneeseen kirjoittelemaan hiukan matkapäiväkirjoja ja nauttimaan pienet naukut ouzoa ulkona ennen kuin aurinko kääntyisi paahtamaan liian kuumasti parvekkeille. Juomien ohessa lähettelimme kuvaterveiset kotiväelle. Siivooja tuli vasta ouzojen aikana, mutta sentään saimme toisen lakanan. Pyyhkeetkin menivät jostain syystä jo vaihtoon, vaikka olisimme hyvin pärjänneet ainakin muutaman päivän samoilla pyyhkeillä.

Ouzoa koristi sievä kuva.

Myöhemmin iltapäivällä kävimme vielä toisen kerran meressä uimassa. Sen jälkeen otimme suihkut ja seurasi lisää kirjoittelua. Kissesaldo tähän mennessä 9 kpl. Lepotauon jälkeen tepastelimme Di Paris-nimiseen rantabaariin mojitoille. Baarin keltainen yleisväri oli hieman epäilyttävä ja halvan näköinen, mutta juomat olivat oikein hyvät ja tuulettimen äärellä mukavaa istuskella. Juomat maksoivat á 8 €, maksoimme 18 €.

Kisseparat vaikuttivat hieman kulahtaneilta.

Jos ei kuvan alareunaan pulpahda kalju, niin
sitten sivuun kyynärpää. Mojito oli silti herkkua!

Emme viitsineet vielä mennä illalliselle, vaikka eräs naissisäänheittäjä vauhkosti meitä (ja muita) yrittikin houkutella. Pysähdyimme katsomaan ruokalistan, joka vaikutti ihan hyvältä. Kaikki ruokapaikat olivat kuitenkin vielä tyhjillään, joten ajankohta tuntui liian varhaiselta.

Kävimme kiertelemässä muutamassa kaupassa. Seuralaiseni sai ostettua itselleen hamam-pyyhkeen á 10 € ja uudet varvastossut á 7 €. Hamam-pyyhe on matkoilla näppärä, kun sen saa niin pieneen tilaan, vaikka ne ovatkin yleensä melko suuria ja mukavasti käärittävissä ympärille. Seuramies oli hukannut aiemmin päivällä käsidesin. Sille ei meinannut mistään kaupasta löytyä uutta tilalle, vaikka käytimme avuksi jopa käännössovellusta kysyäksemme sitä kreikaksi.

Toimme ostokset hotellille ja palasimme sitten rantakadulle. Kuumuus, hiki ja nestehukka iskivät yhtäkkiä kaikki päälle samaan aikaan ja saivat mielen matalaksi - alkoi tehdä mieli päästä välittömästi kotiin. Menimme lopulta pienen tuskaisen kiertelyn jälkeen naissisäänheittäjän Yefsi-nimiseen ravintolaan, vaikka siellä ei ollut kuin yksi pariskunta ennestään.

Saimme valita pöytämme, joten istahdimme paraatinurkkaan. Kissejä pyöri jaloissa jatkuvasti. Tilasimme alkuun ouzot, ruuaksi kleftikon (minä) ja giouvetsi (seuralainen), Alfa-oluen (seuralainen) ja ison pullon kuplavettä. Ruoka oli aivan erinomaista, vaikka kleftikossa olikin luu - liha oli niin mureaa, että se irtosi pelkällä katseella. Seuramieskin kiitteli omaa annostaan.

Yefsi-ravintola.

Kleftiko nosti veden kielelle.

Giouvetsi toimii aina.

Ouzon laadussa ei ollut vikaa, mutta sen kanssa tuli yhtäkkiä raja vastaan, enkä voinut juoda kuin puolet juomastani. Onneksi seuralainen kykeni hörppimään loput, ettei tarvinnut heittää juomaa hukkaan. Vettä tuli tankattua reippaasti, kun nestehukka oli selvä, vaikka päätä ei särkenytkään.

Aterian hinnaksi tuli 49,80 €, jonka pyöristimme 55 €. Ruokien hinnat laskulla hiukan hämmästyttivät. Ne olivat aavistuksen verran muuta kuin mitä menussa luki. Vesikin tuntui kalliilta. Kadunvarsilistalla oli vielä kolmannet erilaiset hinnat, joten jos kyse oli huijauksesta, niin se oli taitavasti naamioitu huolimattomuudeksi. Kleftiko maksoi listan mukaan 16,90 €, mutta laskulla luki 17,90 €. Giouvtsin hinnaksi taasen oli merkitty 14,90 €, mutta siitä laskutettiin 16,90 €. Vesi maksoi 4,50 €, olut saman verran eli 4,5 € ja ouzot olivat á 3 €. Kadunvarsihinnaston mukaan giouvetsi oli saman verran kuin laskulla, mutta kleftiko oli jopa vain 13,90 €. Ruoka oli kuitenkin hyvää, joten siinä mielessä ateria oli loppusumman arvoinen.

Palasimme parin turistikrääsäkaupan kautta hotellille, mutta emme ostaneet mitään. Täytyy antaa kaiken nähdyn muhia takaraivossa, jotta lopulta keksii mitä haluaa ostaa. Ilma oli yhä kuuma, joten suihkussa oli käytävä vielä kerran. Seuramiehen käsidesikin löytyi olohuoneen nurkassa nököttäneen tuolin alta, jonka päällä hän oli ottanut tavaksi säilyttää riisumiaan vaatteita. Päivä päättyi meille tyypilliseen tapaan kirjoitellen muistiinpanoja.

Lefkas #1 Meno

28.6.2025

Aamu alkoi suihkulla, sheivauksella, kynsienleikkuulla ja kulmien nypinnällä. Melkein kaikki tavarat oli jo pakattu klo 10 mennessä, kun oli jo edellisenä iltanakin ollut lähes valmista. Yhden jälkeen valmistin pakastepitsan. Puoli kolmen maissa puin matkavermeet päälle ja suljin laukut. Ensin kiikutin roskat roskiin ja sitten vaapuin matkalaukun kanssa autolle.

P5-talon parkkipaikan olin ostanut taas etukäteen 83 €:lla. Nykyään löydän sinne jo ilman navigaattoriakin. 14.57 ajoin sisään halliin. Olin mielessäni laskeskellut mihin pitäisi yrittää ajaa, että saisin lentokenttää lähimmälle kulmalle auton. Laskelma osui oikeaan, eikä eri osioita ollut tällä kertaa niin paljon pois käytöstä kuin viimeksi. Sopiva ja kyseisen kulmauksen ainoa paikka löytyi A2:sta.

Terminaalilla jouduin hetken odottelemaan seuramiestä, joka ajoi vanhempiensa autolla kentälle. Siellä kyydissä ollut isipappa hyppäsi rattiin ja ajoi pois. Check-in oli tehty jo aiemmin, joten kävimme jälleen tulostamassa vain bag tagit automaatilla. Samalla otimme toki paperiset versiot boarding passeista laitteesta ulos. Silmiin osui jostain syystä kolmen ihmisenä kasvaneen naisen hilpeä seurue. He istuivatkin myöhemmin edessämme lentokoneessa. Bag dropiin ei ollut jonoa ja meni rutiinilla.

Turvatarkastuksessa vaikutti olevan "kaikki" linjat käytössä, minkä ansioista sekin sujui vauhdilla, vaikka väkeä oli liikkeellä paljon. Seuralaisen reppu syynättiin vielä erikseen sinne jääneen käsidesin takia. Turvatarkastusmies tunnusteli kädellään kassissa piilotelleen Vihtori-maskottiporsaan kyljykset, kunnes arveli kohteensa olevan sittenkin sivutaskussa. Sieltä pullo löytyikin, ja joutui vielä hetkeksi johonkin analyysilaitteeseen, josta se palautui sallittuna takaisin. Meitä edeltäneeltä mieheltä takavarikoitiin aerosolipullo, joten sattuu sitä unohduksia välillä muillekin.

Lentokentällä oli vilinää.

Kiertelimme hetken ympäriinsä terminaalissa. Seuralainen nautti oluen (Heineken) sporttipubissa. Tuoppi kyseistä juomaa maksoi á 13,50 € - törkeä hinta. Viereiseen pöytään istahti vähän myöhemmin kansanomaisesti käyttäytyvä perhe, joka päätyi lennolla istumaan viereemme käytävän toiselle puolelle. Omituista, että juuri vierustoverit tulivat nähdyksi lentokentällä niin, että jäivät ihan mieleen.

Lopulta oli boardauksen aika. Lentomme lähti portilta 35. WC löytyi sopivasti aivan sen vierestä, ja oli vähemmän ruuhkainen kuin keskeisemmillä paikoilla olevat käymälät. Tällä kertaa olin hyvissä ajoin taistellut kansakunnan viralliselta terveyslaitokselta reseptin e-renkaalle, jonka avulla saatoin varmistaa, ettei matkan aikana tarvitse kärsiä verilöylystä. Tuntui olevan poikkeuksellisen vaikea saada heitä ymmärtämään, että tarve on vain kertaluonteinen eikä mahdollisilla pidemmän käytön riskeillä ole mitään merkitystä minulle. Tällä kertaa ei siis tarvinnut varustautua mitenkään erityisemmin lennolle.

Check-in:in yhteydessä ei ollut millään muotoa mahdollista valita omia paikkojaan, joten olimme saaneet arvonnassa paikat 19 A ja B (minä). Boardaus-ryhmiin 1-2 ei kuulunut montaakaan henkilöä. Pääsimme koneeseen 3-ryhmän ensimmäisten joukoissa. Viereen C-paikalle tuli skrode vanhempi herra, joka joi kokista ja luki kirjaa, eikä täten ollut meille haitaksi.

Harvinainen turistikuva, kun kaikilla edessä istuvilla on hiukset päässä.

Matkaan pääsimme noin 20 min myöhässä, vaikka boardaus valmistui nopeasti. Alkumatkasta (45 min) uhattiin turbulenssilla, jota koimmekin pienen aavistuksen verran. Tarjoilu alkoi kunnolla vasta sen jälkeen. Meidän ateriattomien juomat myytiin luonnollisesti viimeisenä. Ostimme perinteiset lomaskumpat (B&M) á 12 € sekä kavaljeerille vielä bonukseksi Larsén-konjakin. Seuramies himoitsi konjakkiinsa jäitä, vaikka kaikki sivistyneet ihmiset tietävät sen lämpöjuomaksi. Vieressä istuvan pärtsäriperheen kookkaahko nainen sai lennon loppupuolella jonkun kohtauksen, ja hälytti lentoemon apuun mustikkamehuineen. Liekö verensokeri hänellä heitellyt, kun kuulimme hänen mainitsevan, että ajatteli voinnin paranevan syömällä, mutta se ei auttanutkaan. Onneksi mustikkamehua järeämpiä lääketieteellisiä toimenpiteitä ei lopulta tarvittu.

Ihmettelimme hiukan mitä hyötyä hätätilanteessa
on viinin leijuttamisesta lasin yläosassa. ;)

Myötätuulen ansiosta pääsimme aikataulussa perille aiemmalta Pargan matkalta tutulle Prevezan lentokentälle, vaikka jouduimmekin tekemään ylimääräisen kierroksen saaren ympärillä odotellessamme kiitoradan vapautumista. Lento kävi jostain syystä kovasti selän päälle, vaikka yleensä lennolla vain puutuu. Koneelta oli vielä pieni kävelymatka terminaaliin bussikuljetuksen sijaan. Terminaalin naisten vessoihin oli pitkät jonot. Vitsailinkin siinä seistessäni seuralaiselleni, että tavataan viikon kuluttua, kun hän on tulossa paluulennolle, ja minä olen jo ihan kohta pääsemässä vessaan. Laukut tulivat nopeasti, joskin meidän olivat vasta viimeisten joukossa. Minun saapui ensin.

Etupäästä purkautui matkustajia.

Me poistuimme peräaukosta. [sic]

Prevezan lentokenttä oli entuudestaan tuttu.

Matkalaukkuja odottelemassa.

Ulkoa löysimme kaksi opasta pyöreine Aurinko-kyltteineen. Riikka ohjeisti kaoottisen jonottelun jälkeen meidät siirtymään bussille #4, missä paikallisopas neuvoi laukkujen paikan hotellin perusteella. Jouduimme nostamaan veskat itse kyytiin. Lähtöä odoteltiin tolkuttoman kauan. Pimeys ehti laskeutua. Lopulta pari viimeistä ihmistä tulivat kyytiin ja pääsimme matkaan. Bussissa oli kuumaa, pimeää ja välittömästi takanamme istui yskijöitä. Matka siis koetteli hermoja monin tavoin. Ajo kohteeseen kesti noin tunnin. Loppumatka oli hidasta kylien läpi pujottelua. Bussimatkan aikana näimme jo pari ensimmäistä kissaa.

Hotellimme oli jo 3. pysähdys Nidrín kylässä. Paikallisopas ei lainkaan neuvonut minne päin meidän pitäisi autolta lähteä, mutta onneksi tiesimme oikean suunnan aiemman googlemapsittelun perusteella. Hotelli Lefko koostui parista eri rakennuksesta, mutta löysimme lopulta vastaanoton. Sisäänkirjautuminen kävi nopeasti. Meiltä ei pyydetty passeja, lappujen täyttämistä eikä maksuja. Taisivat ymmärtää, että tähän aikaan illasta turisti on tosi väsynyt, joten pakolliset byrokratiat hoidettiin toisella kertaa.

Saimme huoneen 208, joka oli jonkinlainen sviitti erillisillä olo- ja makuuhuoneilla. Kummassakin huoneessa oli oma ilmastointilaite. Parvekkeitakin oli kaksi, mikä on tietysti kiva, että riitapukarit voivat tarvittaessa istuskella nauttimassa lämpimästä ilmasta erillään toisistaan. Jääkaapissa odotteli 1,5 litran vesipullo, jonka Korpi-nimi ilahdutti meitä. Otimme suihkut ja purimme vähän matkatavaroita, mutta juuri muuta emme jaksaneetkaan.

Hotellihuoneemme olohuone.

Olohuone toisesta suunnasta kuvattuna.

Makuuhuoneessa oli pyyhkeet aseteltu nätisti sängylle.

Kylpyhuone oli tilava ja moderni.

Itse otin vielä iltavitamiinit, minkä jälkeen pääsimme nukkumaan noin 12 minuuttia yli puolen yön. Sänky osoittautui aivan liian pehmeäksi ja kauhuksemme siinä oli vain yksi suuri lakana kahden ihmisen peitoksi. Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, kun seuramies rullasi muka peiton mukana jatkuvasti minun puolelleni, hyvä ettei työntänyt lattialle. Jokainen kyljenkääntö herätti toisenkin. Vaihdoin 1.30 maissa rantapyyhkeen alle nukkumaan, minkä jälkeen loppuyö sujui vähän siedettävämmin.