Andorra 2 Maisemareitit

2.8.2019

Seuramies ravisteli minut hereille klo 7.15, vaikka meillä oli herätys asetettuna klo 8.00. Hän luuli meidän nukkuneen pommiin, koska hänen aktiivisuusrannekkeensa kello ei ollut vielä päivittynyt paikalliseen aikaan ja näytti kellon olevan jo 8.15. Olin aavistuksen närkästynyt siitä, että paikkani ensimmäisenä herääjänä yritettiin näin röyhkeästi anastaa, mutta sitä ei tarvinnut kauan murehtia. Nukuin yön hyvin, vaikka olikin aika kuuma. Ilmastointi oli ihan liian äänekäs, jotta sitä olisi voinut pitää päällä yöllä. Peitto oli parempi kuin ulkomailla yleensä, joskin sitä pystyi lämmön takia pitämään vain jalkaterien päällä.

Ravistelija jatkoi uniaan, mutta minä en enää pystynyt nukahtamaan, joten kävin suihkussa. Lämpötilaa oli vaikea säätää. Hanasta tuli vain kuumaa tai kylmää riippumatta siitä missä vinkkelissä säädin oli. Vettä ja painetta ei myöskään ollut kovin paljon, mutta kyllä sillä lopulta sai itsensä huuhdeltua puhtaaksi. Aamiaiselle lähdimme joskus vähän vaille 9.

Aamiaissali sijaitsi 5 kerroksessa. Tila oli avara ja valoisa. Palloilimme hetken ovensuussa, kunnes tarjoilijamiekkonen tuli kysymään huoneemme numeron ja ohjasi meidät kahdelle katettuun pöytään. Ruokavalikoimassa tuntui olevan kaikkea mahdollista, jopa skumppaa. Kokosin oman aamiaiseni croissantista, suklaa-croissantista, brie-juustosta, teestä, skumpasta ja sitruunajogurtista. Kävin myös puristamassa meille appelsiineista pienet lasilliset mehua. Appelsiinimehumyllykoneella oli minua ennen mies, joka sopivasti töpeksi laitteen kanssa kaiken mahdollisen, minkä jälkeen minun oli helppo käyttää laitetta kerralla oikein: ei saa painaa liikaa, pyörityksen pitää antaa pysähtyä ennen kannen avaamista jne.

Acta Arthotellin aamiaissali 5. kerroksessa.

Herkkuvalikoimaa.

Mmm, lihaa..

Skumppa.

Appelsiinimehupiste.

Aamiaista.

Aamiaisskumppa.

Aamiaisen jälkeen palasimme huoneeseen aurinkovoitelemaan itsemme ja suunnittelemaan päivän reittiä. Olin ensimmäistä kertaa testannut nähtävyyksien merkitsemistä Googlen My Mapsiin, joka osoittautui yllättävän käteväksi keksinnöksi, kunhan ensin löysi siedettävällä kontrastilla olevan karttapohjan. Kartalle oli helppo merkitä kiinnostavia kohteita sitä mukaa, kun niitä löytyi, värikoodata niitä kiinnostavuuden/välttämättömyyden mukaan sekä jakaa kartta matkakumppanin kanssa.

Meidän nähtävyydet My Mapsissa.

Noin 10.20 lähdimme liikkeelle. Suuntasimme ensin Plaça del Poblelle, minkä kautta eilen palasimme illalla hotellille. Kyseisen aukion laidalla sijaitsi Església de Sant Esteve eli 1100-luvulla rakennettu kirkko. Poikkesimme sisälle ottamaan muutaman kuvan. Olimme vähän yllättyneitä siitä miten yksinkertaisesti sisustettu ja koristeltu kirkko oli. Se muistutti enemmän suomalaista kirkkoa kuin etelämaalaisia yltäkylläisesti koristeisiin hukutettuja kirkkoja. Lasimaalaukset olivat silti hienot.

Plaça del Poble.

Església de Sant Esteve.

Església de Sant Esteve.

Plaça Príncep Benlloch.

Plaça Príncep Benlloch.

Kirkon koristelu oli hillittyä.

Mummeli silotteli pöytäliinaa.

Sivusiipi.

INRI.

Kirkon takaa kulkeva katu johti meidät Casa de la Vall:lle, joka oli listamme toinen nähtävyys. Talo oli rakennettu 1500-luvulla. 1700-luvulla siitä tuli Parlamenttitalo yli 300 vuodeksi. Nykyään rakennus toimii museona. Sisään olisi siis päässyt, mutta me jätimme vierailun väliin. Täällä vanhan kaupungin alueella näkyi liikkuvan jonkin verran kissoja. Meillä oli kissaveikkaus kullekin matkamme paikkakunnasta, mikä meni heti pieleen. Olin arvaillut, että näkisimme Andorrassa yhden tai kaksi kissaa, Barcelonassa 0 ja Ateenassa 6. Näimme kuitenkin jo täällä Andorrassa lähemmäs 6 kissaa.

Kirkon sivuovi.

Carrer de la Vall.

Parvekekukkia.

Sivukuja.

Vanhan näköistä rakennusmateriaalia.

Veikkauskohde.

Casa de la Vall.

Jaume Plensan ukkelit tikun päässä.

Ei ihan muotin mukainen.

Casa de la Vall.

Casa de la Vall:n takaa löytyi viehättävä puistikko, jossa kasvoi paljon kukkia. Viereisen parkkipaikan laidalla kulki kallion yli näköalakäytävä/portaikko, jonka kävimme kiertämässä läpi. Seuraavaksi etsimme Av. Príncep Benlloch ja Carrer Ciutat de Valls-katujen risteyksestä lähtevän portaikon kohti näköalapaikkaa. Edessä oli jyrkähkö nousu, mutta pian olimmekin korkealla Passeig del Rec del Solá:lla, joka osoittautui kävelypoluksi, joka kulki kastelukanavan viertä. Paikka muistutti kovasti Madeiran Funchalin kaupunki-levadaa.

Kukkia.

Ruusu.

Maisemakierros.

Casa de la Vallin takapiha.

Maisemareitin lähtöpiste.

Kastelukanava.

Ilma oli lämmin. Vaikka oli kova tuuli, niin lämpötilaan nähden se oli juuri sopivan vilvoittava. Maisemat olivat mahtavat ja itse polkukin kaunis. Perhoset löivät leikkivät kaikkialla ympärillämme. Vastaantulijoista useimmat tervehtivät hiljaisella holalla ja vastailimme heille samoin. Kävelimme reittiä koillis-itä-suuntaan kunnes tulimme autotielle. Palasimme jonkin matkaa takaisin, kunnes kurvasimme alas kaupunkiin erästä polkua, joka lupaili Andorra la Vellaa ja Historico Centroa sopivan minuuttimäärän kuluttua.

Passeig del Rec del Solá.

Andorra la Vella.

Oli pientä tuulta.

Andorra la Vella.

Andorra la Vella.

Kanavan viertä kelpasi kuljeskella.

Teinipoikien kesätyönä oli kiertää täyttämässä koirankakkapussiannostelijoita.

Kotoisa koivu.

Suuntaviitta.

Rinneviljelyä.

Päädyimme takaisin Sant Esteven aukion laidalle, mistä osasimme jo kävellä sujuvasti takaisin edellisenä päivänä löytyneelle turistikrääsäkaupalle. Ostimme 4+4 postikorttia, 4+2 magneettia sekä yhden sormustimen. Postikorteille tuli lisäksi postittamista varten kirjekuoret, jotka olivat postimerkkien peitossa. Osa merkeistä tosin oli vain painettu kuoreen koristeeksi, ja vain muutama oikeita liimattuja postimerkkejä. Hinnaksi tuli 36 pilkku jotain €, ja saimme vielä yhden ylimääräisen magneetin kaupanpäällisiksi.

Postikortti Andorrasta.

Myyjä oli herttainen mummeli, joka ei osannut englantia, mutta sen verran ymmärsin espanjaa, että osasin vastata kysymykseen oliko tässä kaikki, haluanko postimerkit, selostuksen kirjekuorien käyttöön ja voiko tavarat laittaa samaan pussiin, vaikka meitä selvästi oli kaksi ihmistä ostamassa tavaroita. En tosin ole ihan varma kuinka paljon puheesta oli espanjaa ja oliko joukossa myös katalaania, mutta onneksi "Si" sopi vastaukseksi kaikkeen.

Poikkesimme edellispäivänä löytämäämme CCA-markettiin ostamaan juomia, mm. vihreän jääteen (Maracuya), kylmät cappuccino-kahvijuomat ja vettä + 1,5 litran pönikän sangriaa, koska sillä oli vakuuttava nimi ja maksoikin vain 1,85 € (Alkossa 11,49 €). Valokuvasin katuun upotetut liikennevalot. Ne olivat hauska keksintö tavallisten tolppien lisukkeena. Hotellille päästyämme kirjoitin postikortit. Saamiemme kuorien merkit huolettivat, koska niiden merkinnät vihjasivat merkkien olevan 80- ja 90-luvulta. Lisäksi niissä luki Posta eikä Correos. Andorralla ei ole omaa postia, joten siellä operoivat sekä Ranskan että Espanjan posti, joten varmaan korttejakaan ei saa ihan mihin tahansa postilaatikkoon laittaa.

Punaiset liikennevalot.

Vihreät liikennevalot.

Herkkua.

Pahaa, maistui ihan liian rasvaiselta.

Sangria-puteli.

Postimerkkejä lapsuudesta.

Lähdimme uudelle kävelykierrokselle alkaen hotellin kohdalla joen toisella puolella olevasta keskuspuistosta. Sen kierrettyämme jatkoimme laakson toisen puolen maisemapolulle. Se oli vastaava polku kuin aamuinen, mutta ilman kastelukanavaa, matalammalla rinteessä ja tiheämmin puiden varjostama. Maisemat eivät siis olleet läheskään niin hienot kuin pohjoispuolen reitillä. Onneksi siis kävimme pohjoispuolen ensin, koska jos olisimme aloittaneet tältä reitiltä, emme ehkä olisi masentuneisuuttamme viitsineet vaivautua käymään toisella puolella lainkaan. Kaikkiaan saimme kuitenkin mukavan iltapäiväkävelyn ihan kelpokivaa metsäpolkua pitkin. Katuakaan ei tarvitse. Lisäksi laskeuduttuamme taas alas kaupunkiin, löysimme itsemme tuntemattoman kaupunginosan laidalta ja saimme nähdä kaupungistakin vähän uusia puolia.

Silta yli synkän virran.

Meidän hotellihan se siellä.

Parc Central.

Laventelit ja penkki.

Vesieste.

Opaste.

Tänne ei olisi arvannut lähteä ilman opastavaa kylttiä.

Eteläinen kävelypolku.

Kävelylle olisi voinut tulla myös hissillä.

Estació Nacional d'Autobusos.

Andorra la Vella.

Meidän hotelli.

Maisema eteläpuolelta.

Vesisysteemi.

Tukin uittoa Andorralaiseen tapaan.

Liikenneympyrä.

Andorran auringon alla.

Lopulta olimme taas takaisin keskuspuiston luona. Poikkesimme siellä sijainneeseen kahvilaan siiderille (330 ml á 2 €) ja oluelle. Joku tiskillä istunut ukkeli kommentoi jotain seuramiehen oluesta, mutta emme ymmärtäneet lainkaan mitä hän yritti sanoa tai miksi yritti sanoa. Juomatauon jälkeen palasimme hotellille lepäämään. Maistelimme sangriaa aperitiivin merkeissä. Se oli yllättävän hyvää ollakseen valmis-juomaa. Maku oli hieman glögimäinen. 7 % vahvuus tuntui tehokkaalta rentouttajalta olkapäissä, mutta olihan meillä raskas urheilupäivä takana, joten pieni rentoutus oli paikallaan.

Etsiskelimme jälleen netistä ravintolaa. Emme löytäneet millään mitään muuta paikkaa, joka olisi ollut auki ennen kahdeksaa kuin Hard Rock Cafen. Olimme jo sen verran nälkäisiä, että halusimme syömään klo 19. Paikka löytyi helposti ja oli hiljainen. Harjoittelijaksi esitelty Alejandro unohti avata siideripulloni korkin. Jouduin pyytämään erikseen tilausta ottaneen naistarjoilijan avaamaan pullon. Ruuaksi valikoitui New York strip steak á 22,90 €. Annokseen tuli valtava pihvi, joka kutistui jonkin verran leveän ällöttävän läskireunan ansiosta. Se oli paistettu vähän liian kypsäksi ollakseen medium, mutta muuten maku oli kohtalainen. Lisukkeeksi otin parmesaaniranskalaisia, jotka olivat ihania. Seuramies söi hampurilaissetin. Aterian hinnaksi tuli reilut 48 €, jonka pyöristimme 55 €.

Hard Rock Cafe Andorra.

New York strip steak.

Parmesaaniperunat.

Hampurilaisateria.

Teimme illallisen jälkeen vielä kävelykierroksen taas uudessa naapurustossa. Andorrassa piti olla käynnissä Gran Festa-niminen tapahtuma, mutta emme nähneet jälkeäkään mistään juhlinnasta. Gran Festa ei suinkaan ollut syy meidän matkan ajankohdalle, mutta kun sellainen sattui olemaan tarjolla, niin olimme vähän uteliaita näkemään mistä on kysymys. Ostimme ruokakaupan yläkerrasta seuralaiselle uudet DIM-merkkiset kalsarit. Pakkauksessa oli yhdet yksiväriset ja toiset olivat iloiset sitruunakuvioiset. Onhan se kivempi käyttää ihan arkisiakin tavaroita, jos niihin liittyy jokin muisto..

Ostoskadulla.

4,5 litran puteleita melkein samaan hintaan kuin Alkon litrahinta.

CCA-market.

Andorran valot.

Etanat olivat vallanneet Av. Carlemanyn.

Av. Carlemany.

25-vuotias kylpylä Caldea.

Caldean kristallipalatsia.

Ilta pimeni meidän kuljeskellessa hämärien siltojen alta kohti hotellia. Saimme kulkea rauhassa, ja kaikkiaan kaupunki vaikutti varsin turvalliselta. Lopulta löysimme takaisin "kotiin". Askelia oli rannekkeen mukaan kertynyt yli 25 000 ja matkaa reilut 18 km. Päätin testata kylpyammeen. Kylpemisestä ei tullut mitään. Vesi ei noussut millään yli nilkkakorkeuden, vaikka kuinka istuskelin ammeen pohjalla odottamassa. Tulppa taisi vuotaa. Lopulta jouduin tyytymään tavalliseen suihkuun hiustenpesulla, mikä on aina turhauttavaa, kun suihkusta ei tule tarpeeksi vettä. Ilta oli jo pitkällä, joten jouduin yrittämään hiusten kuivaamista 800 W:n lehmänhenkäyksellä. Kyllä 2000 W on ihan minimi mikä hiustenkuivaajassa pitää olla, jotta siitä on jotain hyötyä.

Marssikaverini oli taas niin väsynyt, että hän simahti välittömästi oman suihkunsa jälkeen, ja jouduin taas kerran hoitamaan ovet ja safetyboxin lukkoon, valot pois, yövalon päälle, ilmastoinnin jne. Seuraavan päivän jaksamista ajatellen venyttelin vielä hetken ennen nukahtamista, joka tapahtui 23.59.

Eteisen yövalo.

Andorra 1 Menomatka

1.8.2019

Seuramies lähetti tarkistustekstiviestin etuajassa klo 4.27. Herätyskellonkin olin virittänyt soimaan vasta kolme minuuttia myöhemmin. En viestin saamisen jälkeen viitsinyt enää kääntää kylkeä ja käydä nukkumaan, koska jos huonosti olisi käynyt, uutta tarkistusviestiä sovittuun aikaan ei olisi enää tullut. Napsin nassuuni aamuvitamiinit, tupruttelin vähän puuteria ja ripsiväriä paikoilleen, pakkasin viimeiset tavarat ja hain jääkaapista matkaeväät. Sitten olikin jo aika lähteä matkaan noin klo 4.47.

Ajelin vanhaan tuttuun P4A-pysäköintiin. Sitä oli laajennettu edellisen käynnin jälkeen, joten ajoreitti alueen sisällä oli vähän erilainen kuin ennen, että pääsin haluamaani riviin. Paikka löytyi sopivalta kulmalta riittävän läheltä bussipysäkkiä. Parkkibussi tuli ihan parin minuutin odottelun jälkeen, mutta vei remontin takia T2-terminaalin matkustajat vain "puolimatkaan", mistä oli vielä melkein puolen kilometrin kävelymatka lentokentälle. Moni muu bussi ajeli vielä pari sataa metriä lähemmäs, mutta miksipä lentokentän oma bussi olisi sellaista viitsinyt tehdä.

Matkakumppanikin oli jo ehtinyt kohtaamispaikalle, joten jatkoimme suoraan tulostelemaan matkalaukkutägejä automaateille. Tällä kertaa tulostus onnistui kertakirjautumisella kummallekin laukulle. Siirryimme seuraavaksi toimittamaan laukut itsepalveluna (jos sitä voi edes palveluksi kutsua) baggage-dropiin. Piippautimme lukijaa sekä matkalipuissa että matkalaukkutägeissä, ja laukut katosivat liukuhihnaa pitkin kentän uumeniin.

Turvatarkastukseen ei ollut jonoa, joten se sujui nopeasti. Mukana ollut kolikkopussi herätti epäilyksiä, joten sen jouduin poistamaan repusta ennen uusintaläpivalaisua. Lentokentällä operoimme normaalin kaavan mukaan. Hakeuduimme pesemään käsiä, ostimme vesipullot ja pringlesejä lennolle ja odottelimme. Lopulta oli aika lähteä ruuhkautuneen WC:n kautta boardingiin. Alkoi jo hermostuttaa, kun naistenhuoneen jono eteni tuskallisen hitaasti, mutta sitten lopulta kuitenkin tapahtui jonkinlainen ryhtiliike, ja jono alkoi vetää. Ehdimme portille 24 noin klo 6.35.

Meille oli jaettu paikat 12 E ja F. Finnair ihan piruuttaan laittaa minut ihan keskipaikalle, vaikka haluaisin luonnollisestikin ikkunapaikan. Meidän viereen käytäväpaikalle istahti hiljaa itsekseen viihtynyt mies, eli juuri sellainen kuin mitä vierustoveriksi aina toivoo. Lento lähti 8 minuuttia myöhässä aikataulun (7.05) mukaisesta ajasta. Tarjoilu alkoi ripeästi. Shamppis oli kallistunut euron verran ja maksoi nyt á 13 €. Otimme sellaiset silti, kuten Finnair varsin hyvin tietää hintoja nostaessaan. Paljon muuta en uskaltanut juoda, koska meillä oli vielä edessä reilu kolmituntinen bussimatka Andorraan, mistä toivoin selviäväni vessatta.

Suosikki-ikkunoitani.

Lempijuomaani.

Evästä.

Suunnilleen meidän kohdalla lentokoneen toisella puolella istui perhe, jonka rouvalla sekä vauvalla kuulosti olevan vakava keuhkotauti. He yskivät koko ajan ankarasti, minkä nyt kirkumiseltaan malttoivat. Rouva ei tosin kirkunut, vaan jätti sen tehtävän lapselleen. Lapsella oli tuberkuloosista huolimatta vahvat keuhkot, koska hän pystyi kirkumaan tauotta 25-30 minuuttia sekä nousun jälkeen että uudestaan laskeutumisen alettua. Kaiken huipuksi lasta nosteltiin välillä matkustajien pään yläpuolelle ja pyöriteltiin ympäriinsä, jotta tämä saisi varmasti yskittyä tehokkaasti jokaiseen suuntaan. Voisivatkohan lentoyhtiöt alkaa jakaa hengitys- ja silmäsuojia matkustajille sekä valvoa niiden käyttöä?

Kone laskeutui Barcelonaan alun pienestä viivästyksestä huolimatta täsmälleen aikataulussa klo 10.05 paikallista aikaa. Pääsimme ulos koneesta melko nopeasti. Matkalaukkuja odottaessamme poikkesimme vessaan. Laukkumme manifestoituivat hihnalle ensimmäisten joukossa. Poimimme ne mukaamme ja lähdimme etsimään oikeaa bussilaituria.

Kielletty miehiltä.

Matkalaukkuja odotellessa.

Pienen arpomisen jälkeen löysimme oikean bussilaituriston. Huomasimme selvinneemme matkalaukkurumbasta sen verran nopeasti, että edellinen DirectBus-yhtiön auto Andorraan oli vielä paikallaan laiturissa. Päädyimme kysymään kuljettajalta voisimmeko vaihtaa kyydin aikaisempaan vuoroon, koska muuten olisimme joutuneet viettämään pari tuntia lentokentällä. (Onneksi seuramies on rohkea. Jos se minusta olisi ollut kiinni, niin olisimme vieläkin Barcelonassa tai ehkä emme edes siellä saakka...) Alkuperäisenä ajatuksena meillä oli käydä lounaalla lentokentällä, mutta nyt alkoi Andorraan pääseminen kiinnostaa enemmän. Kuski selasi puhelintaan hetken aikaa ja viittasi meidät sen jälkeen kyytiin. Englantia mies ei juurikaan puhunut, mutta vaikutti ymmärtäneen kysymyksemme ja opasti meitä espanjaksi sen verran selkeästi, että ymmärsimme syömisen ja juomisen olevan bussissa kiellettyä, paitsi vettä sai juoda.

Bussimatka on alkamassa.

Olimme arponeet pitkään DirectBusin ja Andbussin välillä, mutta päädyimme lopulta Directbusiin pääasiassa sen takia, että heidän nettisivuiltaan oli paljon selkeämpää valita oikea päätepiste matkalle. Aikataulutkin olivat meille sopivat. Hinnoissa ei ollut merkittävää eroa. Nyt menomatkan hinnaksi tuli 34 € / hlö. Meidän lisäksi T1:ltä bussiin tuli yksittäinen mies. Pienen odottelun jälkeen lähdettiin matkaan klo 11. Bussi ajeli seuraavaksi käymään T2:lla. Sieltä ei tullut ketään kyytiin. Matka jatkuin Barcelona Sants-rautatieasemalle kaupungin ytimeen. Siellä kuski antoi meille 5 minuuttia aikaa hypätä kyydistä ja käydä vaihtamassa myyntikopissa netistä ostamamme voucherit oikeisiin bussilippuihin. Olimme etukäteen jännittäneet lipunvaihtovaihetta, kun pelkäsimme joutuvamme juoksentelemaan ympäri suurta asemaa etsimässä oikeaa koppia, mutta se olikin aseman ulkolaidalla samalla laiturilla kuin mihin bussi pysähtyi.

Barcelona-Sants.

DirectBusin Lipunvaihtokoppi, Barcelona-Sants.

Santsilta matka jatkui vihdoin kohti Andorraa noin 11.45. Mukaan tuli tusinan verran ihmisiä. Bussi jäi siis melko tyhjäksi ja valtasimmekin sen huomattuamme erilliset penkkirivit voidaksemme leveillä vähän mukavammin. Alkumatkasta ajelimme keskellä peltomaisemaa. Vuoret siinsivät horisontissa. Loppumatkalla kurvailimme vuorien keskellä kauniin joen vierellä. Toinen asia, mitä olimme jännittäneet etukäteen, oli bussimatkasta selviäminen ilman vessaa. Jostain syystä bussiyhtiön sivuilla ei mainittu lainkaan, onko busseissa WC:tä, eikä missään lukuisista lukemistamme tripadvisor-arvosteluissakaan sanottu asiasta sanaakaan. Selvisi, että bussissa on WC, ja toisin kuin aurinkomatkojen retkibussissa, sitä sai myös käyttää. Selvisimme kuitenkin hyvällä valmistautumisella ilman sitä.

Vesistöä.

Syömiskielto hieman risoi seuralaista, kun suunniteltu lounas jäi saamatta, mutta siitäkin selvittiin. Itsehän olen tottunut olemaan tuntikausia syömättä ja kärsimättä siitä juurikaan. Nälän tunnetta ei tulekaan, jos on tarpeeksi mielenkiintoista tekemistä tai pienen odottelun jälkeen, jos syöminen ei ole vaihtoehto. Sitten kyllä sorrun syömään kaksin käsin, kun ruokaa taas on. (Kyllä Pippa läksyttäisi, jos saisi meikäläisen syömistottumuksista kuulla.)

Andorran rajalle saavuimme noin puoli tuntia ennen aikataulun mukaista päättärille kurvaamista. Päättäri sijaitsi Andorran pääkaupungissa Andorra la Vellassa. Kuski oli kyytiin noustessa varmistellut, että passit eivät ole matkalaukussa bussin vatsassa, vaan mukana bussissa. Niitä ei kuitenkaan tarvittu. Saavuimme perille aikataulussa klo 14.45. Kävelimme "joen" vartta lyhyen matkan Acta Arthotelille. Vettä virtasi uomassa vain parin sentin syvyydeltä, joten ei se ihan oikealta joelta tällä hetkellä vaikuttanut.

Espanja kun taakse jäi.

Andorra mielessäin.

Riu Valira.

Acta Arthotel.

Saimme huoneen 339. Se oli yllättävän suuri, sängyt olivat isot, mutta ulkomaiseen tapaan meille oli annettu vain yksi peitto jaettavaksi. Pieni miinus täytyy antaa myös huoneen keskellä sijaitsevasta tolpasta, joka hankaloitti ikkunalle kulkemista. Internet, ilmastointi ja safetybox sisältyivät hintaan. Lepäilimme hetken. Joimme jääkaapista löytyneet pienet vedet. Sitten lähdimme tutustumaan kaupunkiin.

Huone 339.

Kylpyhuonetta.

Kylpyammetta.

Kaupungissa oli alppikylämäinen tunnelma, mutta joukossa oli myös paljon erittäin moderneja taloja. Niistä osa oli todella rumia ja osa vähän hienompia, mutta kaikki jokseenkin katukuvaan sopimattomia. Löysimme heti puolivahingossa ensimmäisen nähtävyyden. Se oli Noblesse du Temps, Dalin veistos. Siitä oli vaikea saada kunnollista kuvaa, koska sen ympärille asettui yhtä soittoa erilaisia ihmisparvia kuvauttamaan itseään.

Riu Valira Andorra la Vellassa.

Salvador Dalí - Noblesse du Temps.

Larry Andorrassa.

Jormalla oli puoteja Andorrassa.

Seuraavaksi katsastimme läheisen Andorran nimellä varustetun Pont de Paris-sillan, joka häämötti Noblesse du Tempsin takana. Palasimme nauttimaan mojitot (yht. 10,50 €) Noblesse du Tempsin vieressä sijaitsevan Refugi Alpín terassille. Juomat olivat melko makeat ja miedon tuntuiset, mutta maukkaat. Joen toiselta puolelta löysimme kauppakadun varrelta tavanomaisen ruokamarketin, mistä ostimme sipsejä ja vesiä. Marketin läheltä löytyi myös espanjalainen Correos-posti

Larry Andorrassa - osa 2.

Pont de Paris.

Refugi Alpí ja Noblesse du Temps.

Mojito.

Avinguda Meritxell.

Suosikkijuustoani saa myös maitona (jos näin nyt voi sanoa)!

Shamppanja (vai pitäisikö sanoa peräti šamppanja) oli halpaa kuin saippua (ette tiedäkään millaisia saippuoita käytän..). Harmitti, ettei ollut kunnollista jääkaappia hotellihuoneessa eikä oltu edes matkustamassa Andorrasta suoraan takaisin Suomeen. Piti jättää nämä herkut hyllyyn.

Sipsejä.

Palasimme välillä hotellille, mm. paikkaamaan kantapäitä ja googlettelemaan ravintolatarjontaa. Valintamme osui kehujen perusteella L'escenari de Pizzes -nimiseen paikkaan vähän matkan päästä. Useimmat Andorran ravintolat tuntuivat avaavan vasta klo 20, näin teki myös L'escenari. Saavuimme paikalle 19.59. Ravintola näytti olevan jo auki, mutta tyhjillään, joten jatkoimme matkaa vielä sen ohi. Poikkesimme katsomaan jokea ja keräämään rohkeutta, ja palasimme takaisin noin 20.10. Ulkopöytään oli asettunut ruotsalainen nuoripari ja sisätiloissa aterioi yksittäinen mieshenkilö. Mekin valitsimme sisäpuolella syömisen.

Vuoristo reunusti Andorra la Vellaa.

L'escenari de pizzes.

L'escenari de pizzes.

Tilasin Roquette-pitsan á 15 €, johon tuli kinkkua, minitomaatteja ja parmesaania. Seuramiehen valinta oli Mexicaine spicy beef:illä, kahdensorttisella paprikalla, guacamolella ja oliiveilla. Juomaksi tuli kuplavettä ja olut. Olimme oikein tyytyväisiä makuun, palveluun ja nopeuteen. Koko aterian hinnaksi tuli 36,50 €, jonka pyöristimme 40 €:ksi.

Roquette-pitsa.

Mexicaine-pitsa.

Vettä kuplien kera. Ja sitruunaviipaleen ja jääpalojen ja lasin ja...

Oluet tuntuivat kaikki tulevan Saksasta tai Kataloniasta.

Grandes momentos jopa ilman viiniä!

Palasimme aterian jälkeen "takakautta" hotellille. Matkaa kertyi vähän enemmän kuin suorinta tietä, mutta saimme katsastettua naapurustoa. Viileistä illoista oli varoiteltu etukäteen, mutta se paljastui etelämaalaisten höpsöttelyksi. Meidän mielestä illallakin oli vielä varsin lämmin. Kiertotie oli hyvä valinta, sillä löysimme turistikaupan, joka myöhempien päivien kokemuksella vaikutti koko kylän ainoalta turistikaupalta. Se oli juuri menossa kiinni, kun kuljimme sen ohi, joten jouduimme palaamaan sinne myöhemmin. Löysimme itsemme lopulta Plaça del Poble, mistä matkustimme puhdasta uteliaisuuttamme hissillä alas, ja päädyimme sopivasti hotellikadulle. Ilman reitin kulkemista näin päin emme olisi myöhemminkään hoksanneet lainata parkkialon hissiä oikotieksi yläkylään. Hotellilla ilta jatkui muistiinpanoja kirjoitellen.

Moderniutta.