Rethymnon 6 Municipal Garden

1.6.2018

Heräilin seitsemissä ja yritin saada ajan kulumalla selaamalla taas nettiä ja lukemalla Fortezzan esitteen/kartan huolella. Ehdin myös suunnitella päivän kohteet ja kävelyreitit. Lopulta oli pakko aloittaa hiljakseen aamutoimet ja pukeutuminen, kun en keksinyt enää muutakaan ajanvietettä. Herätys oli taas asetettu 8.45, mutta seuralainekin oli sentään pari minuuttia etuajassa hereillä.

Aamiaiselle lähdimme 9.15 maissa. Samaan hissiin osui pari suomalaisnaista, jotka kyselivät meiltä Samarian kuulumiset. Olivat salakuunnelleet meitä, kun olimme olleet ostamassa retkilippuja oppaalta. Aamiainen jatkoi menestyslinjaansa. Meetvurstia ei tosin tänään ollut, mutta nyt saatiin taas tuoreet appelsiinimehut. Kahviherra oli taas paikalla tarjoilemassa innokkaasti kuumaa juomaa kaikille. Jogurtti ja hunaja viimeistelevät mahtavasti jokaisen aamiaisen.

Sama kuvio toistui kuin edellisenäkin päivänä. Kurkattiin rannalle ja arvioitiin merenkäynti. Sitten palasimme huoneeseen laittautumaan aurinkorasvaan ja uintikamppeisiin. Rannalle hilpaistiin tällä kertaa ilman kameraa ja vesimittaria. Parit kierrokset otettiin aurinkoa ja uintia. Aallot olivat taas pykälää pienemmät kuin edellisenä päivänä.

Rethymnonin ranta.

Palasimme sipsikaupan kautta hotellille. Kokeiluun vinegar & purløk-maku. Suihkujen jälkeen nautimme päiväskumpaksi edellisenä iltana ostetun CAIR:in ja hetkeä aiemmin ostut sipsit. Hotellin netti oli taas poikki, mutta sen kuuluvuus parvekkeelle oli muutenkin tosi heikko, joten se ei haitannut liikaa.

CAIR-skumppa.

Vähän myöhemmin lähdimme päiväkävelylle Municipal Gardeniin. Matkalla laitoimme postikortit sataman vieressä olevan turisti-infon edessä olevaan postilaatikkoon. Puutarhasta löytyi kahvila, mihin asetuimme hörppimään jääteet. Kahvilassa oli paljon väkeä, joista osa vietti aikaansa erilaisia pelejä pelaillen. Itse arvailimme ihmisten ikiä aikamme kuluksi.

Totuuden suu näytti melkein aidommalta kuin keväällä
Roomassa näkemämme alkuperäisyksilö.

Municipal Garden.

Le Jardin-kahvila.

Jääteet.

Kahvilatunnelma.

Municipal Gardenin kuja.

Ruokokasvit olivat inspiroineet kaivertajia.

Puistokisse.

Kävelykierros jatkoi Guoran portille (Rector Rettore Jocopo Guoron rakennuttama 1566-1568), joka oli jonkinlainen nähtävyys vanhan kaupungin laidalla. Pujahdimme siitä läpi vanhaan kaupunkiin ja teimme vielä parit ostokset, mm. mummolle postikortti, magneetteja ja kirjanmerkki-magneetti-kalenteri. En ole varma miten sitä pitäisi käyttää, mutta ehkä siitä on eniten iloa ja hyötyä, jos aina kalenterikuukauden vaihduttua vasta repäisen sivun irti kirjanmerkiksi.

Guoran portti muurin ulkopuolelta.

Guoran portti muurin sisäpuolelta.

Tuliainen odottaa seuraavaa vuotta.

Pidimme tauon Cul de sac-kahvilassa gintonicien merkeissä. Samaan settiin tarjoiltiin pähkinöitä ja porkkana-keksi-kurkku-lautanen. Sain kirjoitettua terveiset mummolle ja kortin postiin paluumatkalla. Palasimme hotellille rantakatua pitkin. Hain matkalla marketista kotiinviemisiksi pari piccolo-pulloa CAIR:ia á 4,50 €. Hotellilla nautimme parvekkeella rakin lopun ja seuralainen oluen.

Drinksut Dul de Sac:ssa.

Drinksulatunnelma.

Kävimme syömässä Le Dome-ravintolassa, jossa tilasimme alkuun tzatzikia ja leipää. Pääruuaksi valitsimme perinteisen kleftikon ja uuden perinteen mukaisen giouvetsin. Kleftiko oli aivan loistava, sisälsi epätavallisia juttuja, kuten porkkanaa, kesäkurpitsaa ja halloumia, mutta ne sopivat annokseen kuin tango markkinoille. Oheen rosé -lasillinen á 4 € ja jälkkäriksi vielä irish coffeet, koska tunnelma oli niin mukava, ettemme vielä halunneet lähteä pois. Keskustelimme mm. niinkin mielenkiintoisesta asiasta, että rantakatua ajoi jokaisena iltana (paitsi sunnuntaina) yksi (ei aina sama) auto, joka soitteli jumputus-musiikkia niin kovalla, että koko kylä raikasi. Seuralainen ei ollut huomannut asiaa, mutta sama toistui taas, mikä tuntui jotenkin koomiselta. Illallissetille tuli hintaa 49,50 € ja tippeineen 55 €.

Tzatziki.

Leipä.

Kleftiko.

Giouvetsi.

Irish coffee.

Le Dome-ravintola.

 Lopulta oli pakko lähteä takaisin hotelliin, missä ilta jatkui muistiinpanojen kirjoittelulla.

Iltahetki parvekkeella.

Rethymnon 5 Rannalla

31.5.2018

Heräilin lepopäivään jo klo 7.15, vaikka olin ehtinyt nukkumaan venyttelyn takia vasta joskus puoli yhden aikaan. Selailin aikani kuluksi facebookia ja uutisia, jotka eivät illalla olleet toimineet poikki olleen netin vuoksi. Herätyskello soi vasta 8.45. Silloin suostui seuralainenkin vähitellen ryhtymään aamutoimiin.

Olin yllättynyt miten vähän edellispäivän Samarian vaellus tuntui jaloissa. Pohkeet olivat aavistuksen kireät, mutta siinä kaikki. Seuralainen taas oli niin zipissä, että hän joutui opettelemaan kävelyn uudestaan alkeista saakka. Sen siitä saa, kun ei usko varoituksia treenin vähyydestä ja kehotuksia venyttelyyn. Naurussa oli pitelemistä, kun vähän myöhemmin ukkeli meinasi jäädä hotellin vangiksi, kun ei meinannut jaloillaan pystyä laskeutumaan edes pyörätuoliramppia kadulle, vaikka korkeusero oli ehkä 10 cm. Itse hyppelin ihan kiusallaankin kaikkia mahdollisia portaita ja jalkakäytävän kiveyksiä kuin kri-kri ikään.

Aamutoimien jälkeen lähdimme aamiaiselle, joka oli jälleen herkullisuuden huipentuma. Tällä kertaa ei ollut pinaattipiiraita, mutta ihania herkkusieniä kermassa oli, ja kylläpä maistuivat hämmästyttävän hyvältä tuoreen croissantin välissä. Otin yhden croissantin myös juustolla ja meetvurstilla. Kahvi tarjoiltiin pöytään ja siitä huolehtiva herra oli hyvin hämmästynyt siitä, että en halunnut kahvia. Tarpeeksi monen yrityksen jälkeen suostuin ottamaan puolikaan kupillisen, koska se touhu ei olisi muuten loppunut millään. Seuralaisen mielestä kahvi oli jopa hyvää, minun mielestä ihan yhtä pahaa kuin kahvi aina, mutta hörpin sitä nyt näön vuoksi muutaman siemauksen, etten pahoittaisi ystävällisen herran mieltä. Loppuun hain vielä annoksen kreikkalaista jogurttia hedelmillä ja hunajalla, nam!

Aamukahvi.

Aamiaisen jälkeen kävimme rannassa kurkkaamassa miltä merenkäynti näytti. Aallot olivat yhä suuren näköiset ja lippu oli punainen, mutta monet näyttivät tänään uivan ja se näytti helpolta. Palasimme huoneeseen vaihtamaan päälle bikinit ja uimahousut (jätän arvauksen varaan, kumpi meistä puki kummat) ja aurinkovoitelemaan. Lähdimme rannalle ja asetuimme paikkaan, jossa osoittautui olevan jonkin sortin laaja matalikko ensimmäisen syvänteen jälkeen. Se rikkoi aaltoja mukavasti, että ne eivät olleet rantautuessaan enää liian suuria meille.

Välimeri.

Aurinkoa otettiin metodilla 15 min per puoli ja sitten uintia puolisen tuntia ja sitten toinen kierros samaa. Ilma oli aurinkoinen ja 30-asteinen, vesi oli 24-asteista ja ihanaa. Lähdimme pois hyvissä ajoin ennen palamista. Suihkuttelimme jalat puhtaaksi lepolassejen takana olevassa suihkussa ja pelkäsimme rahastajan tulevan valittamaan suihkunsa käytöstä, mutta saimmekin huuhtoa jalkamme rauhassa.

Kuumalla hiekalla.

Kahlaaja tyrskyissä.

Uimasillaan.

Auringonpalvontaa.

Otimme ilon irti rennosta, aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä, eli nautimme päiväskumpat parvekkeella. Joimme pois aiemmin varalle ostetut piccolo-Freixenetit pois. Pääskyt lentelivät ympäriinsä. Sitä oli mukava seurailla. Yhdellä niistä oli pesäkin meidän parvekkeen viereisen katon tiilen alla. Lepäilimme vielä hetken huoneessa ennen "kaupungille" lähtöä. Seuramies siis nukkui (taas lisää) ja minä kirjoittelin.

Päiväskumppa.

Ei enää skumppaa henkilölle, joka kaataa sipsit
kipon sijaan vahingossa lasiinsa..

Lähdimme päiväkävelylle ja otimme ensin suunnaksi vielä viimeisen kaupungin nähtävyyden, joka meillä oli katsastettavien listalla. Se oli sataman delfiini-patsas, joka on kaupungin symboli ja esiintyi myös logon lisäksi monissa matkamuistoissa. Kyseessä ei tällä kertaa ollut venetsialainen satama, vaan ihan moderni satama, joka sijaitsi noin puolimatkassa hotellilta vanhaan kaupunkiin.

Rethymnonin satama.

Rethymnonin delfiini-patsas.

Logo.

Patsaasta ei kerrottu juuri mitään missään turismi-aineistossa, joten oli tehtävä pientä salapoliisin työtä, että selvisi edes mitä patsaan luona olevassa kyltissä lukee. Hämmästyttävän hyvin toimii google docsin tekstin tunnistus kuvasta. Tosin vieläkin jäi vähän epäselväksi oliko patsas oppilaitoksen, kuntosalin vai luostarin lahjoittama... Patsaan jalustassa nimittäin mainittiin vielä se luostarikin. Ennen kaikkea olisi kiva tietää, kuka on taiteilija, mutta se jää nyt mysteeriksi ainakin toistaiseksi.

Google docs osaa lukea kuvia melko hyvin.

Likatahrasta taisi tulla 9.

Käännös on numeron poistamisen jälkeen ymmärrettävä.

Rethymnonin rantamaisemaa.

Delfiinit.

Delfiinit.

Päädyimme tekemään ostoskierroksen vanhassa kaupungissa. Ravintoloiden sisäänheittäjät ahdistelivat meitä jälleen "marmorikujalla" matkalla sinne. Saimme hankittua postikortit ja -merkit sekä pari pientä muistoesinettä, seuramiehelle magneetti ja minulle mini-kirkko. Pidimme taukoa Rimondin suihkulähteen viereisessä Galero-kahvilassa. Tilasimme monjitot á 7 €, vaikka en ymmärräkään miksi kreetalaiset ovat lisänneet nimeen n-kirjaimen..? Paikka oli viihtyisä ja tunnelma mukava.

"Marmorikuja"

Aukio vanhassa kaupungissa.

Kukkaloistoa.

Parvekekukkaöverit.

Herra tepastelemassa vanhan kaupungin kujalla.

Taas kuja.

Kara Musa Pasha -moskeija.

Vanhaa kaupunkia.

Rimondin suihkulähde.

Pala Rimondin suihkulähdettä.

Ostoksia.

Moto-kisse.

Monjito.

Terassitunnelmaa.

Olin täysin valmistautunut jäämään illalliselle samalla reissulla, mutta seuralainen ei ollut tyytyväinen vaatetukseensa. Palasimme siis hotellille, mutta tällä kertaa kaupungin sisäkatua pitkin, koska emme jaksaneet hätistää pois enää yhtäkään ravintolan sisäänheittäjää. Hotellilla maistelimme rakit parvekkeella ennen illalliselle lähtöä.

Tällä kertaa mahduimme Lissus-ravintolaan, vaikka se tuntuikin olevan täynnä kantiksia. Otin tapani mukaan pizza specialin ja seuralainen pepperonin. Pitsat maksoivat 7,50 €, rosé-lasillinen tyypilliset 3 €. Seuralainen otti oluen ruuan kanssa. Jälkkäriksi hörpimme vielä kahvit, seuramies americanon ja minä cappuccinon. Hintaa kertyi yhteensä 28,30 €. Tippiä jätettiin 3,50 €. Lissusin pitsa oli kyllä hyvä, mutta ei vielä voittut Pagliacciota. Seuralainen taas ei välittänyt omasta pitsastaan tänään yhtään, mutta sai sen sentään syödyksi.

Lissus-ravintolassa.

Neilikka.

Pizza Special.

Cappuccino oli saanut yllättäen päälleen kermavaahdon.

Lissus.

Illallisen jälkeen poikkesimme vielä pariin markettiin katsomaan löytäisimmekö rodoslaista CAIR-skumppaa. Sitä löytyikin marketista, jonka maamerkkinä toimi valtava flaming-ilmapatja. Sitä täytyy ehkä ostaa pari piccolo-pulloa kotiinkin, jos se on yhä hyvää. 0,75 l puteli maksoi flamingo-kaupassa 11,90 € ja ostimme yhden. Hotellilla jatkoin muistiinpanojen kirjoittelua ja jatkoin siitä sujuvasti postikorttien kirjoitteluun. Kirjoitin osoitteet kortteihin ensin ja sitten vahingossa mummon korttiin isipapalle tarkoitetut terveiset, joten on ostettava uusi kortti vielä seuraavana päivänä mummolle. Mummon korttien valinnassa pitää olla tarkka, kun hän ei huonon näkönsä takia voi katsella mitä tahansa kuvia kunnolla. Merkit (á 0,80 €) olivat onneksi liimaamatta, joten vain postikortin verran tuli hävikkiä.

Ilta hämärtyy.