Eskilstuna #2 Kävelykierroksia

12.7.2017

Kuumuudesta ja keskinkertaisesta laivavuoteesta huolimatta tuli nukuttua sen verran sikeästi, että ei tullut korjattua ilmastointia ja lisäksi heräsin tuntia ennen kellonsoittoa. Olo oli kuitenkin aavistuksen nihkeä, joten kävin pikaisesti suihkussa. Ruotsissa ei sovi olla hikinen. Pelkkä kosmetiikkakassi riitti mainiosti matkatavaraksi yhden yön reittimatkalla.

Koska seuraavasta ruokailutilaisuudesta ei ollut aavistustakaan, menimme aamupalalle buffettiin. Vatsa piti saada täyteen, joten mussuttelin menemään leipää, karjalanpiirakkaa, pekonia, brietä ja kipollisen puuroa. Ilma oli hieno, joten kävimme kannella pienellä kävelyllä kadehtimassa ruotsalaisia ja heidän kauniita ilmojaan. Varttia ennen rantautumista kuulutettiin käsky autoilijoille hakeutua kulkuneuvoilleen. Tottelimme.

Laiva-aamiainen.

Siellä se Ruotsi jo häämöttää.

Satamassa oltiin jotakuinkin aikataulussa (9.50), mutta koska olimme parkissa hattuhyllyllä, pääsimme ajamaan ulos vasta 10.30 aivan viimeisten joukossa. Muutkin suomalaiset kurvasivat kanssamme samaan suuntaan kohti Göteborgin moottoriteitä. Navigaattori oli viritetty ja varajärjestelmänä toimi paperi, jossa oli listattu matkan kohokohdat eli tarvittavat rampit ja käännökset. Heti ensimmäinen ramppi meinasi mennä sivu suun, mutta koska liikenne oli hiljaista, ehdin vielä kurvata oikealle kaistalle. Hetikohta päästiin ajamaan myös melkoisen pitkän tunnelin läpi. Onneksi siellä ei tarvinnut ajaa rampeille, vaan jatkettiin matkaa koko ajan suoraan. Moottoritiellä oli ajoittain ruuhkaa jopa niin paljon, että vauhti tippui kolmeenkymppiin.

Ajo oli yllättävän helppoa ja nopeaa. Hotelli (Comfort Hotel Eskilstuna) löytyi helposti. Tosin nyt oltiin kyllä todella tutussa kaupungissa, jossa on aina yövytty samassa hotellissa, joten löytäisin sinne unissanikin... Saatiin hotellin edestä vielä viimeinen parkkipaikka, vaikka meitä ennen pihaan kurvasi juuri kaksi autoa ja perässäkin vielä yksi. Jätimme tavarat vielä autoon (siltä varalta, että varaus olisikin mennyt jotenkin pieleen) ja lähdimme ilmoittautumaan respaan ennen muita samaan aikaan saapuneita.

Comfort Hotel Eskilstuna

Respassa ei ollut ketään. Meidän jälkeen sisään kävelivät muiden juuri saapuneiden autojen seurueet. Koska kello oli vähän vaille 12, oli lisäksi check-out-aika, ja hissistä saapui pari seuruetta lisää odottamaan rinkiin ympärillemme. Olin päättänyt hoitaa asiat ruotsiksi, joten paineet kasvoivat eksponentiaalisesti jokaisen uuden seurueen saapuessa yleisöksi taaksemme. Eivätkä seurueet tosiaan olleet mitään yksittäisiä bisnesmiehiä vaan kokonaisia perheitä ellei peräti sukuja, koska käynnissä oli kuumin lomakausi. Yksi meitä ennen saapunut autokin oli oikein suurperheen maasturi. Alkoi olla aika kääntää svenska päälle aivoista. Miten ruotsiksi tervehdittiinkään? Miten sanotaan, että olemme buukanneet huoneen ruotsiksi? Voiko sanoa checka in ruotsiksi?

Sitten saapui oikein ystävällinen Marie vastaanottamaan meitä. Heti alkuun hän kyseli puhutaanko ruotsia, mihin väitin itse puhuvani lite svenska ja seuralaisen ei yhtään, mistä hän (seuralainen, ei Marie) saattoi mielessään hiukan loukkaantua, vaikka enimmäkseen varmaan oli helpottunut, kun ei joutunut asioimaan tilanteessa millään kielellä. Mutta oli niin ihanaa puhua ruotsia ruotsalaisen kanssa, joka puhuu ruotsia! Siis ihan aitoa riksvenskaa. Aivot muljahtivat ruotsi-moodiin ihan itsekseen kaikista paineista huolimatta. Suomenruotsalaisia pystyn kyllä sujuvasti salakuuntelemaan spårassa, mutta puhumista kotimainen aksentti jotenkin hämmentää.

Parkkipaikkaa Mariellä ei ollut antaa meille heti, mutta seuraavana päivänä sekin järjestyisi. Lisäksi hän neuvoi mistä kannattaisi tulevaksi yöksi etsiä paikka. Saimme huoneen 217 jokimaisemalla. Kävimme hakemassa tavarat autolta ja veimme ne huoneeseen. Sen jälkeen lähdimme etsimään autolle parkkipaikkaa. Joskus muinoin hotellilla oli sopimuspaikkoja läheisen Gallerianin parkkitalossa, mutta nyt oli taloudellisempaa etsiä jokivarsitien varrelta paikka. Löysimme tyhjän paikan kirjaston luota. Parkkimaksu hoitui onneksi kortilla, koska kolikkorahaa meillä ei olisi vielä ollutkaan. Maksettiin pysäköinnistä seuraavamaan aamuun klo 8.40 saakka 150 kr.

Comfort Hotel Eskilstuna

Huone 217.

Jokimaisema töpselikirkolla.

Olin suunnitellut ensimmäisen päivän nähtävyydet niin, että kaikki löytyisi kävelyetäisyydeltä. Ensimmäiseksi kävimme kirjastossa, koska se sattui olemaan kohdalla. Pikkukaupungin kirjastoksi se on varsin monipuolinen ja viihtyisäkin. Kirjastosta löytyy sisäpiha ja kattoterassikin. Matka jatkui yhden korttelin päähän torille (Fristadstorget). Torin nurkalla näimme Alva Myrdals Gatanin, missä asuimme viimeisen ruotsin vuoden, kun olin lapsi.

Kirjasto.

Kirjaston aula.

Kirjoja kirjastossa.

Kieliä riittää, vaikka kielitaidossa onkin vähän puutteita.

Kirjaston sisäpihan pyörivät muurahaiset.

Fristadstorget.

Peilipisarapuikula oli hieno lisä torille.

Fristadstorget joskus 1970-luvulla.

Kävimme vielä tepastelemassa läpi kaupungin virallisen ostoskadun Kungsgatanin. Sieltä löytyy kuuluisa (ainakin meidän perheessä) kauppakeskus Tjugoettan (21), jonka edessä on erityisesti lapsia viehättävä kalamummo-jolla-on-kissa-jaloissaan-patsas. Kadulla on myös toinen kauppakeskus, Cityhuset, joka tosin alunperin toimi nimellä Domus. Cityhusetissä oli heti käytävä tarkistamassa, että siellä on yhä Amarant-konditorian sivutoimipaikka (alkuperäinen Amarant sijaitsee Torshällassa), joka oli melko uusi toimipaikka silloin 9 vuotta sitten. Sieltähän se onneksi yhä löytyi.

Mummo ja kisse.

Kisse.

21

Domus -> Cityhuset.

Lounasaika alkoi olla lopuillaan, mutta ehdimme vielä syömään spagetti bologneset á 89 kr Coffee House by Georgessa. Sellaisen perinteisen numerokyltin sijaan tarjoilija repäisi meille paperilappusen, johon oli pienellä printattu numero 58. Ruoka löysi silti nopeasti perille ja hyvääkin se oli. Vettä piti hakea kolmesti, oli ehtinyt kertyä pientä nestehukkaa päivän mittaan.

Bolognese.

Lounaan jälkeen jatkettiin Georgen ohi kulkevaa käytävää pitkin Gallerian-ostoskeskukseen. Gallerian oli valitettavasti lähes tyhjillään, vaikka silloin ennen se oli kaikkein paras kaupungin ostareista, mm. koska siellä oli Åhléns (1985 saakka nimellä Tempo). Nyt siellä ei ollut kuin kahvila, kioski ja Hemköp. Yläkerrassa näytti toimivan kuntosali. Torilta tuleva yhdyskäytäväkin oli ennen pikkukauppojen värittämä, mutta nyt nekin tilat olivat tyhjillään. Poikkesimme Hemköpiin hakemaan pientä evästä ja juotavaa hotellille. Minibaaria ei hotellihuoneesta löytynyt, joten liikaa ei kannattanut ostaa kerralla.

Välikäytävän kahdeksankulmion paikalla oli muinoin aukko ja portaat alakertaan.

Gallerian.

Hemköp.

Palasimme hotelliin vähän lepäilemään. Telkkari ei ottanut käynnistyäkseen, ja pelkäsin jo joutuvani taas respaan harjoittelemaan ruotsiksi puhumista, mutta onneksi vika oli vain kaukosäätimen painikkeessa. Virta saatiin päälle telkkarin kyljestä ja muut painikkeet säätimestä toimivatkin. Pienen lepäilyn jälkeen käytiin ottamassa joen varrella parit selfiet Eskilstunan maamerkin "töpselikirkon" (Klosters kyrka) kanssa (joen toisella puolella) lähetettäväksi kotiväelle.

Töpselikirkko.

Kävely maistui vielä, joten lähdimme kulkemaan rantaa pitkin, kunnes tulimme pienen kartanon näköiselle talolle (Rothoffsvillan), jossa oli vielä jokin aika sitten toiminut turisti-info. Paikan puutarha (Rothoffsparken) oli yleisölle avoin ja teimme siellä pienen kierroksen ihastelemassa yltäkylläistä kukkimista.

Rothoffsvillan.

Kukkaloistoa.

Kukkia.

Ruusumeri.

Olimme enää kiveksenheiton (ts. kadun toisella puolella) päässä Rademachersmedjorna-alueesta, mikä on aina ollut suosikkipaikkojani. Alue on eräänlainen ulkoilmamuseo, jonka vanhimmat rakennukset ovat 1600-luvulta, jolloin alueelle perustettiin ensimmäiset takomot. Paikan päälle on raahuutettu myöhemmin ainakin yksi ylimääräinen talo. Taloissa työskentelee nyt käsityöläisiä ja seppiä. Seppyyshän (onko seppyys sana?) on merkittävä osa Eskilstunan historiaa. Kahviloitakin toki löytyy. Tartuimme yhden sellaisen afterwork-tarjoukseen ja nautimme lasillisen roséta (minä) á 45 kr ja Lasko ljus lager-oluen (seuralainen). Oli kerrassaan mukavaa istuskella nauttimassa auringonpaahteesta ja raikkaasta juomasta.

Rademachersmedjornan portti.

Vanha talo.

Peilipallo.

Peilipallo oli vähän kirkkaampi 1970-luvulla.

Ruotsissa ollaan.

Rademachersmedjorna.

Rosé.

Lasko, ei senkka.

Pihapiiriä.

Paluumatkalla poikettiin Cityhusetin Amarantille. Kysyin tarjoilijattarelta onko heillä mitään munatonta (koska Amarantilla on aina ollut), mutta hänen mukaansa munatonta sai vain erikoistilauksena. Vastaus tuli sen verran epävarmasti, että asia jäi epäilyttämään. En ollut vielä kypsä haastamaan ihmisiä ruotsiksi, joten tyydyimme hörppimään cappuccinot. Poikkesimme myös Kungsgatanilta löytyneelle Åhlénsille, missä pari lasta hyökkäsi hetimmiten kimppuumme kerjäämään rahaa jotain lelua varten. Yritimme esittää, ettemme puhu ruotsia, ja poistuimme vikkelään ennen kuin lapset ehtivät keksiä kaivaa jotain translatoria esiin.

Konditori Amarant @ Cityhuset

Koska meitä edelleen kävelytytti ja olimme saaneet erinäisiä virvokkeita, jatkoimme matkaa torin poikki kohti vanhaa kaupunkia. Ylitimme joen, kurvasimme vanhan kaupugin kadulle ja palasimme taas alkuperäiselle puolelle jokea Fors-kirkon (EI töpseli-kirkko) kohdilla. Paluumatkalla osuimme poliisiaseman kohdalle ja muistin yhtäkkiä, että kaupunkivuoden dagikseni (päiväkoti) olisi jossain lähellä, koska sen pihasta näki poliisitalon ylänurkassa olevan poliisin logon. Dagista ei kuitenkaan löytynyt, vaikka vähän aikaa pyörimmekin tutkimassa lähikatuja.

Katukuva.

Vanhaa kaupunkia.

Suomesta puuttuu tällainen kiva rimmaava termi <3

Vanhaa kaupunkia.

Palasimme hotellille lepäämään, mutta ei tässä vielä kaikki! Teimme vielä pienen iltakävelyn kaupunginpuistossa joen toisella puolella, missä oli käynnissä jokakeskiviikkoinen Picnic i Parken-konserttitapahtuma. Väkeä oli kuin pipoa. Koko Eskilstuna vauvasta vaariin oli kokoontunut puistoon nautiskelemaan eväistä ja musiikista. Humalaisia tai riidanhaluisia ihmisiä ei näkynyt yhtään, vaan tunnelma oli mukava ja leppoisa.

Picnic i Parken.

Eskilstunalaiset.

Kantapäät alkoivat olla kaiken kävelyn jäljiltä riekaleina. Poikkesimme puiston laidalla olleeseen ICA:an, mistä löytyi ostettavaksi juomien ja sipsien lisäksi myös rakkolaastareita. Niitähän ei tietenkään voi laittaa likaiseen jalkaan, joten kotimatka piti vielä kärsiä. Siitäkin huolimatta, koska tunnelma oli niin auvoisa, palasimme kiertotietä hotellille eli tepastelimme toista kautta taas jo aiemmin mainittuun vanhaan kaupunkiin ja palasimme vasta sitten torin kautta hotellille.

Kungsgatan.

Torin tolpalla oli säärystin.

Kieltäytymällä siivouksesta osallistui hyväntekeväisyyteen.

Eskilstuna by night.

Eskilstuna #1 Lähtökuopissa

11.7.2017

Vanhat kotikulmat alkoivat kutsua tänä kesänä niin voimakkaasti, että oli rohkaistava mielensä ja lähdettävä reissuun. Edellisen kerran kävin lapsuuden kotikaupungissa Eskilstunassa 2008, ja uusi reissu oli pyörinyt mielessä jo pari vuotta, mutta aina jäänyt tekemättä. Helppohan siellä on ollut käydä aina vanhempien kanssa, kun on vain voinut istua kyydissä ja hengailla mukana, mutta nyt oli aika istua itse ratin taakse ja ottaa ukkeli seuraksi.

Viking Linen lähtöaika näin kesällä oli vasta klo 18.00, joten suuren osan valmisteluista ehti tehdä vielä lähtöpäivänä. Edellinen päivä oli vielä töitä, joten hidas aamu sopi mainiosti. Nukuin rauhassa pitkään, söin aamupalan, katselin useamman jakson Lemmenlaivaa DVD:ltä (sopihan se periaatteessa teemaan), kävin suihkussa, hain matkalaukun kellarista, pakkasin, kastelin kukkia, hörpin kupposen teetä, tiskasin ja katselin lisää Lemmenlaivaa. Lopulta kolmen maissa oli aika pakata kamppeet autoon ja lähteä noutamaan seuramiestä.

Matkalla piti tankata, jotta olisi mahdollisimman hyvät saumat selvitä Ruotsista tankkaamatta siellä. Koska kuka muka ulkomailla osaisi tankata? Youtube-videoiden mukaan siellä saattaisi joutua painamaan ylimääräistä polttoainelajikkeen valintapainiketta, mikä tuntui jo ajatuksena ylivoimaisen haasteelliselta.

15.50 matka jatkui seuran kera. Olimme varautuneet ruuhka-aikaan ja muihin keskusta-alueen mahdollisiin ongelmiin, mutta kaikki sujui tietenkin helposti ja mutkattomasti ja olimmekin ajaneet check-in-luukun läpi jo 16.20. Kävi tuuri luukkujen kanssa, eli pääsin ajamaan sellaiselle tiskille, missä matkustaja joutuu asioimaan henkilökunnan kanssa. Saimme liput ja S-kyltin ripustettavaksi taustapeiliin vihjeeksi ahtaajille. 

Jonon hännillä.

Sitten alkoi odottelu. Edellä jonottavan auton katolle pysäköi lokki. Ilma oli kurja ja sateinen, mikä sai lokin viihdyttämään meitä ravistelemalla ylimääräisiä vesiä päältään säännöllisin väliajoin (hullulla jne). Pääsimme ajamaan laivaan (Gabriella) vasta vähän yli 18. Ilmeisesti FSTR Express-laiva oli myöhssä, joten jouduimme odottamaan sen aikaa, kun se kävi pikaisesti satamassa vaihtamassa matkustajia.

Gabriella saapuu päiväreissultaan.

Auto jouduttiin ajamaan ns. hattuhyllylle 4.1 oven lähistölle. Hattuhylly on siitä pirullinen, että sieltä ei varmasti pääse ensimmäisten joukossa ulos laivasta. Meillä oli kuitenkin A-hytti 5114, joka sijaitsi toisessa päässä laivaa. Ei meillä yhdeksi yöksi ollut paljon tavaraakaan, joten sijainti ei sinänsä haitannut. Kokeilin itse matkustaa laiva-osuuden pelkän kosmetiikkalaukun kanssa, mihin olin saanut mahtumaan myös yöpaidan ja vähän vaihtovaatteita.

Hytti 5114

Kerrankin kevyet matkatavarat.

Tavaroiden jättämisen jälkeen hakeuduimme viinibaariin lähtödrinkeille. Shamppanja-hammastani kutitti, joten otin lasillisen Taittinger Brutia á 9 € (sopivasti satuimme kohdalle, kun oli aika korkata uusi pullo) ja seuramies hörppi kansanomaisesti oluen, Saku á 5,50 €. Olimme aikeissa mennä Grilliin syömään, mutta jono sinne ei lyhentynyt millään, joten otimme vielä toisetkin juomat, Raspberry rose (vadelmarommi, lime, limelimu) á 6 €. Vaikka sää oli huono, iloitsimme mukavasta sohvasta ikkunan äärellä ja tietysti myös loman alkamisesta.

Taittinger.

Merellä.

Gabriellalla Grilli on varsin epäkäytännöllisesti aseteltu ravintola, kun sen läpi kulkee käytävä. Useampi pöytä on ikävästi käytävän varrella ja saa pelätä jonkun ohikulkijan kopauttavan kyynärpäällä takaraivoon. Jouduimme juuri tällaiseen kurjaan pöytään. Menujakin oli vanhempaa ja uudempaa painosta. Uudemmassa kerrottiin pihvi-annoksen Cafe de Paris-kastikkeen sisältävän anjovislientä, toisessa ei anjoviksesta mainittu mitään. Pakko oli siis ryhtyä kyselemään asiasta tajroilijalta, vaikka kammoksunkin aina sitä, että joutuu harrastamaan erikoistilauksia. Tarjoilija oli kuitenkin ystävällinen ja kekseliäs ja järjesti naapuriravintolasta minulle punaviinikastikkeen.

Herkkupihvi.

Liha oli mainiota ja paahdetut uudet perunat myös, mutta perunoita oli vähän tarpeettoman vähän. Kaikkinensa olin kuitenkin hyvin tyytyväinen. Toisin oli seuralaisen ruuan kanssa. Hän tilasi kanafajitaksen. Eteen kannettiin poltettu koipipala. Kun kyseessä on fajitas, niin saisi kyllä liha olla siinä muodossa, että siitä on helppo annostella lettusten sisään kimpaleita. Nyt täyttämishomman lisäksi joutui taistelemaan nahan ja lihan irti luista. Lautanekin oli aivan tarpeettoman pieni tällaiselle kirurgiselle toimenpiteelle. Vinkki Viikkarille, että kanasuikaleet tai edes filee olisi ollut huomattavasti parempi. Naapuripöydän kanakin näytti palaneelta, joten kaipa se oli kuitenkin ihan tarkoituksella suunniteltu sellaiseksi.

Ruuan jälkeen käytiin ostoskierroksella. 120 € ostoksilla heltisi huonompi lahjakortti, paremman kortin raja olisi ollut 150 €. Ehkä sitten kotimatkalla... Hytissä käytiin vähän syömässä sipsejä, koska pitihän jälkkäri saada. Samalla kirjoiteltiin vähän päivän kokemuksia ylös muistivihkoon. Virtaa riitti vielä sen jälkeen sen verran, että käytiin yömyssyillä yökerhossa. Kaikki eivät ehkä miellä irish coffeeta unijuomaksi, mutta hyvältä se maistui eikä haitannut nukkumistakaan, kun loman alussa on vielä niin ylikuormittunut ja univajeinen.

Yömyssy.

Parga - 8 - Valtos

23.7.2016

Oli matkan viimeinen päivä ja sen myötä viimeinen tilaisuus käydä aamu-uinnilla. Niin teinkin heti kahdeksissa, kun heräsin. Seuralainen jäi vielä vetelemään sikeitä. En tiedä mikä aamu-uinnin taika on, mutta se on kaikista uintilajeista paras ja nautinnollisin. Ehkä se on ainakin osin sitä, että ranta on vielä hiljainen, ei ole vielä kovin kuuma ja vesi on lempeä herättelijä. Onnistunut alku päivälle auttaa loppupäivääkin sujumaan paremmin.

<3

Aamupalatarpeet alkoivat olla vähissä, mutta ei minulla ollut yhtään nälkäkään. Erityisesti en halunnut syödä jähmeää market-leipää pahalla juustolla ja rasvaisella makkaraleikkeleellä. Jätin siis aamiaispuuhat seuralaisen hoidettavaksi. Itse ryhdyin jo harjoittelemaan pakkaamista kotimatkaa varten.

Valtos-ranta.

Kymmenen maissa olimme valmiit lähtemään rannalle. Tällä kertaa päätimme päästää itsemme helpolla ja kävelimme vain kadun yli omaan rantaan, mistä vuokrasimme lepolasset ja varjon yhteishintaan 8 €. Grillailimme itseämme varovaisen tasaisesti, vartti per puoli ja kahden puolen jälkeen erä uimista ihanassa meressä.

Rantapäivä.

Siellä se meidän vaaleanpunehtava hotelli on.

Inhoan ihmisten varvaskuvia, mutta laitetaan nyt silti sellainen.

Kokeilin pitkästä aikaa snorkkeliakin. Muistin vielä miten sitä käytetään, mutta lasien huurtuminen ja ihmisten huomaaminen vasta hetkeä ennen törmäämistä olivat pienoisia ongelmia. Olisiko laseihin pitänyt päästää tilkka vettä valumaan pitkin linssiä, että se ei olisi huurtunut niin helposti? Joku kikka siihen oli olemassa, mutta ei se nyt muistunut mieleen.

Snorkkelisti.

Rantahiekkaa.

Aurinkorasvaa.

Vähän puolen päivän jälkeen lähdimme pois rannalta. Itse olisin voinut viettää tunti- ja päivätolkkuja rannalla, kun kerran oli varjokin, mutta seuralainen tuppaa aina kyllästymään makoiluun, vaikka sisätiloissa häntä on varsin vaikea saada pysymään hereillä ja pois vuoteesta...

Päivä oli kuuma kuin sauna. Jouduimme kävelemään Pargan kylän puolelle, koska vesitaksi karkasi pois juuri kun olimme jalkautumassa hotellista rannalle. Halusin ostaa vielä toisen aasinmaitovoiteen (kasvovoide), koska olin ensimmäisen purkin ostettuani todennut sen olevan erinomainen tuliainen kaikille tuntemilleni ihmisille, vaikka olin ensin ajatellut sitä vain yhdelle. Monesta kaupasta löytyi jotain vastaavaa voidetta, mutta hinnat olivat pilviä hiplaavat. Pitkän eessuntaassun harhailun jälkeen löysin saman kaupan mistä olin ostanut ensimmäisen voiteen. Hinta oli sielläkin yhtäkkiä noussut. Mutta olin ovela ja olin vertailevinani erilaisia voiteita ja sen varjolla onnistuin penkomaan kasan keskeltä toisen edullisemmalla hintalapulla varustetun voiteen. Halvempi hinta edellisellä kerralla oli siis ollut n. 18,50 € ja nyt täsmälleen samassa voiteessa komeili hintalappu 22,50 €. Tämä kalliimpikin hinta olisi ollut ihan kohtuullinen verrattuna naapurikauppojen 36 € hintoihin. Jos olisin löytänyt heti ensimmäiseksi vain tuon 22,5 hintaisen voiteen, olisin ollut varsin tyytyväinen siihenkin. Mutta kun satuin tietämään paremmin, niin ei huvittanut maksaa ekstraa...

Kylän taloja.

Pieni kirkko pilkistää talojen välistä.

Parga.

Viimeinen ostoskierros oli onnekas myös sormustimen osalta. Yhdessäkään kaupassa, missä olimme viikon aikana käyneet, ei myyty sormustimia. Nyt jokin veti huomioni kauppaan, joka oli ulkoapäin hyvin epätodennäköisen näköinen, mutta menin kuitenkin kuikuilemaan sisään ikkunan läpi. Ja mitä näinkään - edessäni oli koko telineellinen sormustimia. Ja ei kun ostamaan!

Parga.

Linnoitusvuori.

Pargan rantaa.

Emme olleet ostaneet ruokaa lennolle, joten halusimme syödä vielä tukevan lounaan. Asetuimme Pargan satama-aukion kohdalla olevaan Caravel-nimiseen kuppilaan. Oikein sievä, ystävällinen ja huolellinen tarjoilijatar otti tilauksemme; minulle toast ham & cheese, country potatoes ja fresh lemon juice, seuralaiselle hamburger special (isompi kuin tavallinen hampurilainen ja sisältäen sipulia) sekä olut. Ruuat olivat aivan erinomaisen herkulliset. Hinnaksi kertyi 18 € ja yritimme jättää mukavalle tarjoilijalle tipin maksamalla 22 €, mutta tarjoilija yritti kerta toisensa jälkeen tuoda meille vaihtorahoja, vaikka sanoimme lukuisilla eri tavoilla, että extra on tippiä. Kylläpä neito oli tosissaan vilpittömän otettu ja kiitollinen, kun lopulta tajusi asian. Oli mukava nähdä näin rehti tarjoilija, koska niitäkin on tullut vastaan, jotka eivät ole edes aikeissa harkita mitään vaihtorahojen antamista.

Caravel-kippolan näkymä.

Tuorepuristettua sitruunaa.

Toastia.

Hamburger special.

Kylläpä maistui hyvältä.

Palasimme lounaan jälkeen hotellille. Haimme vielä lähimarketista vähän vettä ja sipsejä evääksi lennolle. Oleskelimme parvekkeella, otimme vielä viimeisiä auringonsäteitä ja kuivattelimme päivän uimakamppeita. Vähän ennen neljää pyrähdin vielä viimeiselle uinnille kevytbikineissä. Ne siis olivat toppaamattomat ja sellaiset, että ne saa helposti rutistamalla melko kuiviksi. Vähän nolotti, mutta kävin kuitenkin pyyhkeettä uimassa. Palatessani otin hotellin katusuihkussa pikaisen huuhtelun.

Vielä viimeisen kerran nousimme nämä 64 askelmaa.

Kotien koristelua.

Hotellilla käytin vielä viimeiset kosmetiikat, minkä jälkeen nekin suljettiin matkalaukun sisään kotimatkaa varten. Sitten ei ollutkaan enää aikaa muuhun kuin pukeutumiseen, kaappien, laatikoiden sekä sängynalusen tarkistamiseen ja käsimatkatavaroiden lentokoneeseenkelpaavuuden tarkistamiseen.

Noin kymmentä vaille 17 tepastelimme ulos tekemään checkoutia ja kävelimme rannan pickup-paikalle odottamaan bussia. Helle oli painostava ja tuntui kurjalta lähteä kotimatkalle. Toinenkin viikko olisi mennyt täällä vielä helposti. Bussi tuli ajallaan. Oppaanamme oli taas Sami, joka kulutti tunnollisesti aivan liikaa aikaa kattavan mainospuheen vetämiseen Aurinkomatkojen somesta ja uusista palveluista.

Venetaksi lähtökuopissa.

Viimeinen vilkaisu Valtos-rannalle.

Lentokenttä oli edelleen yhä pieni. Siirrymme jonottamaan check-in-tiskeille 1-3. Tiskit 1 ja 2 ottivat väkeä samasta jonosta vuorotellen, kun taas 3:lle oli erillinen jono. Valitsimme puolivahingossa kolmostiskin. Check-inin vauhti oli niin kova, että mitään kunnon jonojakaan ei päässyt syntymään. Passien avulla saimme boarding passit. Laukut punnittiin ja tägättiin. Kilogrammoja meillä oli yhteensä 33,1. Sen jälkeen siirryimme viemään laukut erikseen läpivalaisuun, joka sekin eteni vauhdikkaasti. Turvatarkastuksessa oli isojen, laakeiden, matalien laatikoiden sijaan perinteiset "A4-kokoiset" "sukkakorit". Turvatarkastus meni vikkelään, ja sitä seurasi passintarkastus. Vaikka passintarkastusta varten oli vain 1 koppi, ei siihenkään kohtaan syntynyt jonoja. Missään ikinä ei ole lentokentän turvapuolelle pääseminen sujunut näin nopeasti! Koko hommaan meni hädin tuskin 5 minuuttia.

Prevezan lentokentällä.

Teimme vielä muutamia ostoksia lentokentän kaupassa. Ostin mm. pinssin, oliiviöljyä, ruusuvesikarkkeja ja jääteen. Sitten ajattelimme ostaa jotain pientä evästä lentokentän kioskista, mutta tunnelma oli siinä niin hektinen, että en ehtinyt katsoa, olisiko keksivalikoimassa jotain munatonta, joten seuralainen osti sitten itselleen oluen ja minulle jääteen, vaikka olin juuri sanonut, että ostin kaupasta jääteen, joten sitä en ainakaan tarvitse. Kyllä harmitti, että näin huonosti kuunnellaan tositarkoituksella puhuvaa ihmistä. Jäätee jäi sitten seuralaisen juotavaksi, mutta valitettavasti pari viikkoa sitten löysimme sen pilaantuneena hänen jääkaapistaan... Sinne oli ihan jotain mustia könttejä kasvanut pullon sisään, yök!

Meillä oli vielä tunnin verran istuskelua tiedossa, joten käytimme ajan päivän muistiinpanojen kirjoitteluun. Boarding tapahtui yhtä vauhdikkaasti kuin kaikki muutkin asiat tällä kentällä. Sitä seurasi noin sadan metrin kävely lentokoneelle. Meillä oli koneessa paikat 30 E ja F, tällä kertaa minä pääsin ikkunapaikalle. Eteemme asettui eräs tuttu perhe, joka onneksi lapsen alkukiroilujen ja kiukuttelujen jälkeen asettui olemaan hiljakseen loppulennon ajaksi. Taaksekin tuli lapsia, mutta tällä kertaa hekin pysyivät rauhallisina eivätkä potkineet selkänojiamme tai yskineet tai oksentaneet päällemme. Lento lähti 20.40 ihan aikataulun mukaisesti. Paluumatkalla tarjoilu pelasi taas normaalilla ripeydellä eikä sellaisella sekapäisellä hitaudella kuin tulolennolla. Sipsit meillä olikin omasta takaa. Seurailimme kiinnostuneina pussien pullistumista lentokorkeuden kasvaessa ja ilmanpaineen muuttuessa.

Jonottamassa lentokoneeseen.

Matalaliitoa.

Prevezan lentokenttä.

Eväshetki.

Nousevan kuun lisäksi saimme ihastella allamme riehunutta ukkosta.

Tuulet olivat suotuisat ja laskeuduimme reilusti etuajassa kotimaan kamaralle. Matkalaukut tulivat melko nopeasti, minun ensin. Seuralainen kävi vielä lentokentän Alepassa hakemassa aamiaistarpeita. Kello oli noin 00.08, kun istahdin bussiin, joka kuljetti minut lentokentän parkkialueelle. Koneemme olisi pitänyt laskeutua vasta suunnilleen tähän aikaan. Auto löytyi paikaltaan kunnossa. Kotiin päästyäni en jaksanut enää kuin purkaa märät uimakamat ja hammasharjan pois matkalaukusta. Nukkumaan pääsin vihdoin 01 maissa.

Muutama kommentti kohteesta vielä yhteenvedoksi:
- Hyttysiä esiintyi jonkin verran pimeällä 
- Ihmiset olivat ihan poikkeuksellisen ystävällisiä
- Sähkö oli nopeaa. Puhelimet ja kameran akut latautuivat jostain syystä ennätysvauhdilla joka kerta.
- Smirnoff Ice, siiderit ja muut neitijuomat olivat melkoisen hintavia, vaikka muualla lomakohteissa ovat olleet yleensä edullisia
- Vessojen lukot olivat lähes kaikkialla rikki tai puuttuivat kokonaan
- WC-paperia ei saa heittää pönttöön, mikä on aina yhtä kiusallista
- Sormustintarjonta on heikko
- Parga oli ihana lomakohde ja lähtisin milloin tahansa uudelleen!