Vastikään pidetyt missikisat toivat mieleeni lapsuuden. Tietysti niinkin, että halusin lapsena ryhtyä missiksi, mutta vielä enemmän siltä kannalta, että lapsena maailmankuvani oli aika ehdoton. Ajattelin muun muassa, että jokaisella maalla on oltava vuosittain valittava missi. Se on kansainvälinen laki, jota ei yhdenkään maan sovi rikkoa.
Kaupunki, jossa asun, on maan pääkaupunki (vaikka ei tietenkään ollut), koska eihän kukaan itseään kunnoittava ihminen kerta kaikkiaan voi asua muussa kuin PÄÄkaupungissa.
Markka on tietenkin ainoa oikea valuutta. Suomen markka oli ensimmäinen markka. Saksa on matkinut Suomea ottaessaan omaksi valuutakseen myös markka-nimisen rahan.
Kaikista sääntöjen rikkomiset ovat rikoksia. Esimerkiksi punaisia päin käveleminen on rikos. Osa rikoksista on sakotettavia, mutta suurimmasta osasta joutuu vankilaan. On ollut suuri pettymys huomata, että melkein mistään ei joudu nykyään vankilaan.
Ihminen, joka ei osaa yhdyssanoja, ei saa töitä mistään ikinä. Eikä töitä saa sellainenkaan, joka ei osaa kaikkea kaikesta. Lapsena uskoin vakaasti, että jokaisen on lopulta opittava kaikki asiat, voidakseen työllistyä. Vähän kuten lukemisen kanssa on. Kaikki eivät osaa lukea loistavasti ensimmäisellä luokalla, mutta lukemaan on lopulta opittava. Mikä järkytys onkaan, että ihmiset eivät lopulta opikaan esimerkiksi yhdyssanoja tai muita kielioppisääntöjä, mutta joku pöljä heidät kuitenkin palkkaa. Minähän en palkkaisi edes kaupan kassalle ihmistä, jolta ei kieli taivu moitteettomasti. Onneksi en ole kauppias. En tiedä miksi ajattelin asiasta niin ehdottomasti, koska ei kukaan ole koskaan sellaista väittänyt. Minulle on vain sanottu, että pääsee helpommin parempiin töihin, jos osaa asioita. Kaikenlaisia tulkintoja sitä lapsen mieli sitten tekeekin.
Ihmisillä on myös ties minkälaisia taikinakulhoja. Jopa sellaisia heppoisia, joissa ei ole kunnon kiinnipitokohtaa, pyöristettyjä reunoja tai muita muotoja eikä edes kumirinkuloitua pohjaa, jotta kippo pysyisi hyvin vatkatessa paikallaan pyödän pinnassa. Meillä oli aina hienot ruotsalaiset taikinakulhot, ja kun on suomessa kiertänyt ihmisten kodeissa, niin on törmännyt tähän järkyttävään totuuteen siitä, että heppoiset ja ennen kaikkea väärät taikinakulhot ovat kovassa huudossa tässä maassa. Minun maailmassani vain kumirinkulapohjainen kippo on kunnollinen.
Isällä oli peltipurkissa sellaisia hiukan jauhopintaisia minttukarkkeja. Kun olin pieni, niitä tarjottiin minulle aina joskus. Mielestäni niin harvion kuin kerran vuodessa. Sitten lopulta sain koko purkin itselleni, mutta sitkeästi laskin, että niitä ei saa ottaa kuin kerran vuodessa. Purkissa oli vielä vähintään puolet pastilleista jäljellä. Aina, kun tarjosin sellaisen jollekin kaverille, pidin kirjaa siitä montako vuotta pitää kulua ennen kuin saan itse ottaa purkista seuraavan kerran pastillin. Nyt en ole moneen vuoteen tarjonnut niitä kenellekään enkä ottanut itse. Luulen, että aikaa on kulunut jo sen verran, että olen jopa muutaman pastillin jäljessä.
Lisäksi täytyy toivoa, etten ihan heti joudu dementiatesteihin tai lyö päätäni tms. Jos kysyttäisiin kuka on presidentti tai pääministeri, niin vastaukset olisivat Mauno Koivisto ja Esko Aho. Esko Ahon jälkeen ei ole jäänyt enää mitään uutta päähän. Varhaiselle tasolle on henkinen kehitykseni pysähtynyt, oi voi...
torstai 9. toukokuuta 2013
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Vantaan L***i
Kuluneella viikolla putkahti taas postilaatikosta Vantaan Lauri, vantaalaisten kirkkoon kuuluvien lehti. Paitsi että eihän se ole kirkkoon kuuluvien lehti, kun se jaetaan väkisin jokaiseen kotiin. Olen saanut sen käsityksen, että Helsingissä seurakunnan lehti jaellaan vain niille, jotka ovat jäsenmaksunsa maksaneet. Miksi sitten Vantaalla ei saa olla rauhassa uskonnolta?
Kysyin tätä Vantaan Laurilta joskus vuosia sitten. Sääli, että tarkka vastaus on hukassa, mutta jotain sellaista siinä sanottiin, että 'Sori vaan, mutta lehdessähän on ihan kiinnostavia artikkeleita myös sellaiselle, joka on ei-uskonnollinen henkilö.', ja ehdotettiin, että voisin liimata oveeni lapun, jossa lukee "Ei Vantaan Lauria, kiitos", mutta sekin on toki sitten lehtien jakajasta kiinni, josko hän viitsii poimia juuri minun valmiiksi niputetusta mainospinkastani pois kyseisen lehden. Luultavasti ei viitsi. Mahdollisesti tyyppi jakaisi jopa tahallaan pari kappaletta minulle naapurin jäädessä ilman. Enkä halua turhaan suututtaa naapureita esittämällä uskonnonvastaista henkilöä, koska en sellainen ole. Päinvastoin. Haluaisin, että mahdollisimman moni kansalainen kuuluisi kirkkoon ja eläisi kilttiä elämää.
Voisin vielä hyväksyäkin lehden pakkojakelun, mutta lehden nimi riepoo vietävästi. Ja tästäkään syystä en halua liimata lehden nimeä oveni koristeeksi... Miksi siihen on pitänyt valita nimi Lauri mukaan? Onhan täällä toki Pyhän Laurin kirkko ja varmaankin Lauri on jonkin sortin merkittävä henkilö, mutta minulle Lauri merkitsee vain ja ainoastaan koulukiusaajaa. Näinpä tai kuulinpa Lauri-nimen missä tahansa, tunnen kuinka vatsani vääntyy mutkille, yököttää ja puistattaa. Onko tämä tosiaan se reaktio, jonka kirkko haluaa ihmisessä herättää? Eikö pakana pitäisi pelastaa eikä saattaa voimaan pahoin?
Eikö lehti voisi edes olla toisella nimellä kuin Vantaan Lauri? Jos siinä on oltava henkilön nimi, niin voisiko se olla jokin niin merkillinen, että nimi olisi todennäköisemmin kiusatun kuin kiusaajan? Tai sellainen nimi, joka ei ole kellään enää nykyään käytössä? Saisi se silti raamatullinen tai uskonnollinen olla. Vantaan Efraim? Entä jos se olisi vain Vantaan seurakuntasanomat tai Vantaan hengelliset uutiset? Vantaan kirkkojuorut? Valitut saarnapalat? Suoraan roskiinhan se silti minun kodissani joutaisi, mutta ei tarvitsisi niin kovasti pelätä, että lehti on eteisen lattialla nimi-sivu ylöspäin. Eikä tarvitsisi miettiä miten päin sen paperikoriin tiputtaa, koska nyt se nimi ei vaan saa jäädä näkyviin!
Kysyin tätä Vantaan Laurilta joskus vuosia sitten. Sääli, että tarkka vastaus on hukassa, mutta jotain sellaista siinä sanottiin, että 'Sori vaan, mutta lehdessähän on ihan kiinnostavia artikkeleita myös sellaiselle, joka on ei-uskonnollinen henkilö.', ja ehdotettiin, että voisin liimata oveeni lapun, jossa lukee "Ei Vantaan Lauria, kiitos", mutta sekin on toki sitten lehtien jakajasta kiinni, josko hän viitsii poimia juuri minun valmiiksi niputetusta mainospinkastani pois kyseisen lehden. Luultavasti ei viitsi. Mahdollisesti tyyppi jakaisi jopa tahallaan pari kappaletta minulle naapurin jäädessä ilman. Enkä halua turhaan suututtaa naapureita esittämällä uskonnonvastaista henkilöä, koska en sellainen ole. Päinvastoin. Haluaisin, että mahdollisimman moni kansalainen kuuluisi kirkkoon ja eläisi kilttiä elämää.
Voisin vielä hyväksyäkin lehden pakkojakelun, mutta lehden nimi riepoo vietävästi. Ja tästäkään syystä en halua liimata lehden nimeä oveni koristeeksi... Miksi siihen on pitänyt valita nimi Lauri mukaan? Onhan täällä toki Pyhän Laurin kirkko ja varmaankin Lauri on jonkin sortin merkittävä henkilö, mutta minulle Lauri merkitsee vain ja ainoastaan koulukiusaajaa. Näinpä tai kuulinpa Lauri-nimen missä tahansa, tunnen kuinka vatsani vääntyy mutkille, yököttää ja puistattaa. Onko tämä tosiaan se reaktio, jonka kirkko haluaa ihmisessä herättää? Eikö pakana pitäisi pelastaa eikä saattaa voimaan pahoin?
Eikö lehti voisi edes olla toisella nimellä kuin Vantaan Lauri? Jos siinä on oltava henkilön nimi, niin voisiko se olla jokin niin merkillinen, että nimi olisi todennäköisemmin kiusatun kuin kiusaajan? Tai sellainen nimi, joka ei ole kellään enää nykyään käytössä? Saisi se silti raamatullinen tai uskonnollinen olla. Vantaan Efraim? Entä jos se olisi vain Vantaan seurakuntasanomat tai Vantaan hengelliset uutiset? Vantaan kirkkojuorut? Valitut saarnapalat? Suoraan roskiinhan se silti minun kodissani joutaisi, mutta ei tarvitsisi niin kovasti pelätä, että lehti on eteisen lattialla nimi-sivu ylöspäin. Eikä tarvitsisi miettiä miten päin sen paperikoriin tiputtaa, koska nyt se nimi ei vaan saa jäädä näkyviin!
torstai 22. marraskuuta 2012
Kehonkoostumusmittauksia
Kävin kehonkoostumusmittauksessa ikäkausiterveystarkastuksessa työterveyshoitajan (onpa paljon pitkiä yhdyssanoja) luona 22.11.2011 Diacorissa. Mittausta varten noustiin jalkapohjat kostutettuna vaa'an näköisen laitteen päälle seisomaan ja käsissä pidettiin kapulaa kohotettuna navan tai rinnan korkeudelle ja käsivarsia ojennettiin irti vartalosta. Kesti sen verran kauan näin huonokuntoiselle, että alkoi olla raskasta kannatella mokomaa keppiä. En sentään ole mikään koira!
Tässä siis mittaustuloksia vuoden takaa hoitsun Omron BF500-kehonkoostumusmittarilla:
Painoa oli 74,9 kg. Rasvaprosentti oli 39,7 ja sijoittu vertailutaulukossa suurimpaan luokkaan. Miten voi ihmisessä olla melkein 40 % rasvaa? 40! Minähän olen pahempi kuin useimmat juustot! Ai niin, olet mitä syöt... Painoindeksi oli 25,3 eli ylipainoisen puolella. Luustolihasprosentti oli 25,4 %, joka asettuu taulukossa kohtaan "normaali". Sisäelinrasvan taso oli 5, kun sen tilastojen mukaan pitääkin olla alle 10. Tästä hoitsu oli erityisen ilahtunut, koska se tarkoittaa sitä, että suurin osa rasvastani on vain ihonalaista rasvaa ja sisäelimeni voivat hyvin.
Lepoaineenvaihdunta järkytti; se oli vain 1487 kcal / vrk. Eihän sillä määrällä pysty syömään vielä mitään! Hoitsu kaivoikin vikkelästi esiin esimerkkiruokalistan yhdelle päivälle, jossa tavoitteena on syödä 1200 kcal. Kun liikunnan määrä kerran oli nolla, niin ehkäpä se todellinen kulutus ei ole paljonkaan yli lepoaineenvaihdunnan.
* * *
Ensimmäisen kerran kävin kehonkoostumusmittauksessa maaliskuussa 2010. Silloinen kuntosalifirmani antoi jäsenilleen jonkinlaisen tarjoushinnan, jonka halusin käyttää hyväkseni. Kuntosalilla käytettiin InBody720-mittaria. Kuntosalilla tulostettu raportti on lisäksi hauskempi, koska siinä on paljon enemmän erilaisia mittaustuloksia. Raportilla on esimerkiksi eritelty jokaisen raajan paino erikseen:
- oikea käsi 2,56 kg
- vasen käsi 2,50 kg
- oikea jalka 7,48 kg
- vasen jalka 7,46 kg
- keskivartalo 22,0 kg
Perustulokset 2010 kehonkoostumusmittauksesta:
Painoa oli 74,2 kg. Rasvaprosentti oli 35,0. Painoindeksi oli 25,4. Lihasmassaa oli 26,5 kg ja rasvaa 26,0 kg. Lihakset saivat luokituksen "normaali", rasvaprosentti oli "huomattavasti yli", vyötärö-lantio-suhde oli "normaali", ylä- ja alavartalon välillä vallitsi "lievä epätasapaino". Lihavuusaste (= obesity degree) oli 118 %. Perusaineenvaihdunta oli 1411 kcal / vrk.
Tässä vanhemmassa raportissa on kerrottu myös sopiva tavoitepaino = 62,9 kg. Raportissa on määritelty tarvittavan lihaskasvun määräksi 200 g ja liiat rasvat -11,5 kg pitäisi saada pois. Mistä minä muka taikoisin 200 g lihasta? Paitsi Stockmannin lihatiskiltä!
* * *
Olin vuosi sitten luvannut syödä terveellisesti ja kuntoilla kovast ja mennä puolen vuoden kuluttua uudestaan työterveyshoitajan luokse mittauttamaan kehoa seurannan nimissä. Tämä jäi tekemättä, koska liikuin aina vain vähemmän, nollasta mentiin jo negatiivisen puolelle. Reilu viikko sitten tein kuitenkin heräteostona uuden mittauksen. Olimme ystäväni kanssa käymässä kädentaitomessuilla ja olihan siellä kovasti muitakin messuja, kun huomasin erään standin tarjoavan kehonkoostumusmittausta erittäin edulliseen 10 €:n hintaan. Standin poika ei ollut oikein myyntihenkinen, mutta jostain putkahti esiin naishenkilö, joka sitten näki anovan katseeni ja tuli juttelemaan. Naisella oli myös InBodyn laite, malli 230.
Painoa oli tullut lisää vuodessa taas ainakin viisi kilogrammaa, joten se rasvaprosentin todennäköinen nousu pelotti kovasti. Painoa oli tässä tuoreimmassa mittauksessa 79,4 kg, lisäystä 4,5 kg. Rasvaprosentti sen aijaan oli kuitenkin laskenut 35,4:ään! Kummon kermajuusto vie taas voiton, vaikka moni muu juusto tietysti jää yhä hoikeammaksi kuin minä.
Lihasmassaa oli 28,4 kg eli lähes 2 kg (vs. 0,2 kg) enemmän kuin vuonna 2010. Se siitä lihatiskistä... Olin aivan äimänä. Mutta sitten takaraivossa alkoi raksuttaa ajatus, että lihasmassan kehittyminen on luultavasti ollut 2010 jäissä silloin vielä toteamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan takia. Ei siis mikään ihme, että treenaamisessa ei silloin tapahtunut kehitystä.
Vyötärö-lantiosuhde oli ensimmäisellä mittauskerralla vielä rimaa hipoen kunnossa (0,85) ja nyt se oli ylittynyt reippaasti. Tuorein arvo on 1,01. Mikäli Iltalehden terveysartikkeleita on uskominen (ja tokihan minä uskon), aiheutuu vyötärölihavuus stressistä ja stressin tuottamista hormoneista, jotka stressitilanteen pitkittyessä kiusaavat kehoa rajusti.
Tuoreen tilanteen mukaan lihasta ei tarvitse enää kasvattaa (ellei halua). Lihastasapainokin on aika hyvässä kuosissa. Sekä vasen käsi että jalka ovat vain 0,1 kg vähemmän lihaksikkaita kuin oikean puolen raajat. Jokainen raaja on saanut luokituksen "normaali".
Rasvaa sen sijaan pitäisi laihduttaa pois 12,7 kg. Piparkakkuhahmon muotoisesta kaaviosta käy selvästi ilmi, että eniten liiaallista rasvaa on keskivartalossa, peräti 15 kg, josta tietenkään ihan joka gramma ei ole liiaallista. Alavartalon rasvatilanne on normaali (ei kyllä, jos minulta kysytään) ja ylävartalossa rasvaa on hiukan liikaa.
Tuoreimman mittauksen mukaan perusaineenvaihdunta on 1479 kcal / vrk. Valitettavasti tämä on yhä linjassa vuodentakaisen mittaustuloksen kanssa, joten mässäilemään en pääse.
* * *
Olen aivan älyttömän iloinen, että rohkaistuin käymään uudestaan mittauksessa nyt messuilla. Olin aika lannistunut siitä hurjasta rasvaprosentista sekä lihasmassan kasvattamisen toivottomuudesta, mutta kun edes parissa asiassa on tapahtunut parannusta muutamista huonontumisista huolimatta, niin kyllä se toivoa antaa! Ystävänikin hetken mietinnän jälkeen innostui mittauttamaan itsensä. Laitetaan hyvä, eli kiinnostus omasta hyvinvoinnista, kiertämään!
Tässä siis mittaustuloksia vuoden takaa hoitsun Omron BF500-kehonkoostumusmittarilla:
Painoa oli 74,9 kg. Rasvaprosentti oli 39,7 ja sijoittu vertailutaulukossa suurimpaan luokkaan. Miten voi ihmisessä olla melkein 40 % rasvaa? 40! Minähän olen pahempi kuin useimmat juustot! Ai niin, olet mitä syöt... Painoindeksi oli 25,3 eli ylipainoisen puolella. Luustolihasprosentti oli 25,4 %, joka asettuu taulukossa kohtaan "normaali". Sisäelinrasvan taso oli 5, kun sen tilastojen mukaan pitääkin olla alle 10. Tästä hoitsu oli erityisen ilahtunut, koska se tarkoittaa sitä, että suurin osa rasvastani on vain ihonalaista rasvaa ja sisäelimeni voivat hyvin.
Lepoaineenvaihdunta järkytti; se oli vain 1487 kcal / vrk. Eihän sillä määrällä pysty syömään vielä mitään! Hoitsu kaivoikin vikkelästi esiin esimerkkiruokalistan yhdelle päivälle, jossa tavoitteena on syödä 1200 kcal. Kun liikunnan määrä kerran oli nolla, niin ehkäpä se todellinen kulutus ei ole paljonkaan yli lepoaineenvaihdunnan.
* * *
Ensimmäisen kerran kävin kehonkoostumusmittauksessa maaliskuussa 2010. Silloinen kuntosalifirmani antoi jäsenilleen jonkinlaisen tarjoushinnan, jonka halusin käyttää hyväkseni. Kuntosalilla käytettiin InBody720-mittaria. Kuntosalilla tulostettu raportti on lisäksi hauskempi, koska siinä on paljon enemmän erilaisia mittaustuloksia. Raportilla on esimerkiksi eritelty jokaisen raajan paino erikseen:
- oikea käsi 2,56 kg
- vasen käsi 2,50 kg
- oikea jalka 7,48 kg
- vasen jalka 7,46 kg
- keskivartalo 22,0 kg
Perustulokset 2010 kehonkoostumusmittauksesta:
Painoa oli 74,2 kg. Rasvaprosentti oli 35,0. Painoindeksi oli 25,4. Lihasmassaa oli 26,5 kg ja rasvaa 26,0 kg. Lihakset saivat luokituksen "normaali", rasvaprosentti oli "huomattavasti yli", vyötärö-lantio-suhde oli "normaali", ylä- ja alavartalon välillä vallitsi "lievä epätasapaino". Lihavuusaste (= obesity degree) oli 118 %. Perusaineenvaihdunta oli 1411 kcal / vrk.
Tässä vanhemmassa raportissa on kerrottu myös sopiva tavoitepaino = 62,9 kg. Raportissa on määritelty tarvittavan lihaskasvun määräksi 200 g ja liiat rasvat -11,5 kg pitäisi saada pois. Mistä minä muka taikoisin 200 g lihasta? Paitsi Stockmannin lihatiskiltä!
* * *
Olin vuosi sitten luvannut syödä terveellisesti ja kuntoilla kovast ja mennä puolen vuoden kuluttua uudestaan työterveyshoitajan luokse mittauttamaan kehoa seurannan nimissä. Tämä jäi tekemättä, koska liikuin aina vain vähemmän, nollasta mentiin jo negatiivisen puolelle. Reilu viikko sitten tein kuitenkin heräteostona uuden mittauksen. Olimme ystäväni kanssa käymässä kädentaitomessuilla ja olihan siellä kovasti muitakin messuja, kun huomasin erään standin tarjoavan kehonkoostumusmittausta erittäin edulliseen 10 €:n hintaan. Standin poika ei ollut oikein myyntihenkinen, mutta jostain putkahti esiin naishenkilö, joka sitten näki anovan katseeni ja tuli juttelemaan. Naisella oli myös InBodyn laite, malli 230.
Painoa oli tullut lisää vuodessa taas ainakin viisi kilogrammaa, joten se rasvaprosentin todennäköinen nousu pelotti kovasti. Painoa oli tässä tuoreimmassa mittauksessa 79,4 kg, lisäystä 4,5 kg. Rasvaprosentti sen aijaan oli kuitenkin laskenut 35,4:ään! Kummon kermajuusto vie taas voiton, vaikka moni muu juusto tietysti jää yhä hoikeammaksi kuin minä.
Lihasmassaa oli 28,4 kg eli lähes 2 kg (vs. 0,2 kg) enemmän kuin vuonna 2010. Se siitä lihatiskistä... Olin aivan äimänä. Mutta sitten takaraivossa alkoi raksuttaa ajatus, että lihasmassan kehittyminen on luultavasti ollut 2010 jäissä silloin vielä toteamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan takia. Ei siis mikään ihme, että treenaamisessa ei silloin tapahtunut kehitystä.
Vyötärö-lantiosuhde oli ensimmäisellä mittauskerralla vielä rimaa hipoen kunnossa (0,85) ja nyt se oli ylittynyt reippaasti. Tuorein arvo on 1,01. Mikäli Iltalehden terveysartikkeleita on uskominen (ja tokihan minä uskon), aiheutuu vyötärölihavuus stressistä ja stressin tuottamista hormoneista, jotka stressitilanteen pitkittyessä kiusaavat kehoa rajusti.
Tuoreen tilanteen mukaan lihasta ei tarvitse enää kasvattaa (ellei halua). Lihastasapainokin on aika hyvässä kuosissa. Sekä vasen käsi että jalka ovat vain 0,1 kg vähemmän lihaksikkaita kuin oikean puolen raajat. Jokainen raaja on saanut luokituksen "normaali".
Rasvaa sen sijaan pitäisi laihduttaa pois 12,7 kg. Piparkakkuhahmon muotoisesta kaaviosta käy selvästi ilmi, että eniten liiaallista rasvaa on keskivartalossa, peräti 15 kg, josta tietenkään ihan joka gramma ei ole liiaallista. Alavartalon rasvatilanne on normaali (ei kyllä, jos minulta kysytään) ja ylävartalossa rasvaa on hiukan liikaa.
Tuoreimman mittauksen mukaan perusaineenvaihdunta on 1479 kcal / vrk. Valitettavasti tämä on yhä linjassa vuodentakaisen mittaustuloksen kanssa, joten mässäilemään en pääse.
* * *
Olen aivan älyttömän iloinen, että rohkaistuin käymään uudestaan mittauksessa nyt messuilla. Olin aika lannistunut siitä hurjasta rasvaprosentista sekä lihasmassan kasvattamisen toivottomuudesta, mutta kun edes parissa asiassa on tapahtunut parannusta muutamista huonontumisista huolimatta, niin kyllä se toivoa antaa! Ystävänikin hetken mietinnän jälkeen innostui mittauttamaan itsensä. Laitetaan hyvä, eli kiinnostus omasta hyvinvoinnista, kiertämään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)