Rodos #7 Laiskottelua

26.7.2025

Heräilin seitsemissä, mutta yritin puoliväkisin pysytellä sängyssä kahdeksaan asti. 9.20 maissa suuntasimme aamiaiselle. Tällä kertaa mahduimme taas tuttuun naapuribaariin, jossa tilasin suosikkisettini. Suklaa-croissantin sijaan eteeni kannettiin tavallinen ja pari pientä pakettia jotain nutellan sukulaistuotetta, mitä en allergioideni puolesta voi syödä. Onneksi croissant oli omassa luokassaan varsin maukas, joten söin sen silti ihan hyvällä ruokahalulla.

Loman viimeinen aamiainen.

Aamiaisen jälkeen palasimme hotelliin suorittamaan aurinkorasvaukset. Sitten suuntasimme rannalle ja uimaan. Siivooja kävi hoitamassa huoneemme kuntoon sillä välin. Uinnin jälkeen otimme suihkut ja päästyämme jälleen pukeisiin, lähdimme vanhaan kaupunkiin hankkimaan tuliaisia.

Mandrakin 1300-luvun tuulimyllyjä oli enää kolme jäljellä.

Tarkistimme vanhaan kaupunkiin saapuessamme ohimennen ja huomaamattomasti, että vihjelappunen oli yhä paikallaan. Piipahdimme myös Ippotonille, missä kauhuksemme huomasimme, että aarretta oli joku käynyt käpälöimässä. Se oli kuitenkin paikallaan ja avaamaton, joten asettelimme sen ja suojakiven taas paremmin paikoilleen, kun tuli hetki, ettei kukaan ohikulkija vaikuttanut tarkkailevan meitä.

Kiertelimme katselemassa ostoskatujen tarjontaa. Pahimman ravintolakadun sisäänheittäjät olivat niin aggressiivisia, että se meni jo aivan överiksi. Ei tulisi pieneen mieleenkään mennä sellaiseen paikkaan syömään tai juomaan mitään. Istahdimme nauttimaan päivädrinkit Hippokrateen aukion laidalla olevaan Archipelagos-ravintolaan. Tilasimme kokeeksi ja vaihtelun vuoksi Campari-spritzerit á 9,50 €, joiden loppusumman pyöristimme 21 €. Campari spritz oli happamampi kuin Aperol- ja tulen varmasti tilaamaan sellaisen toistekin, kun on sopiva raikkauden kaipuu päällä.

Archipelagos tarjosi hyvät drinkit ja ihmisbongailua.

Campari spritzissä oli raikasta hapokkuutta.

Tarjoilijat kävivät kukin vuorollaan liehittelemässä äitinsä (?) kanssa edessämme istunutta nuorta naista. Mielestäni tämä ei ollut kummoisenkaan saaliin näköinen, mutta ehkä hän on rahamimmejä tai ravintolan omistajalle sukua. Nainen reagoi touhuun tavalla, jota kuvailisin ujoksi, joten vaikutti siltä, ettei hän ollut aivan tottunut touhuun, ainakaan äitinsä (?) valvovan katseen alla. Jotenkin oli ihan koomista kuinka systemaattista tämän pöydän luona piipahtelu oli.

Hippokrateen aukio oli päivällä hiljaisempi.

Athenen pöllö valvoi Hippokrateen aukion tapahtumia.

Nautimme toiset päivädrinkit samassa paikassa kuin missä pari päivää sitten kirjoittelimme vihjeitä ja kortteja. Otimme jälleen gin tonicit. Tarjoilija vaikutti leppoisammalta tänään. Ehkä hänellä oli viimeksi vähän huono päivä. Juomien välissä ja jälkeen harrastimme lisää ostostelua. Mukaan kertyi ihan kohtalainen saalis tuliaisia.

GT maistuu aina.

Shoppailukierros alkoi tuottaa tulosta.

Herkkua on siinä yhdenlaista.

Ostosten jälkeen palasimme hotellille vaihtamaan uima-asut päälle ja päivittämään aurinkovoitelua. Suuntaismme uimaan toistamiseen. Tuuli ja aallokko olivat tyyntyneet normaaleiksi, kun aamupäivällä rannalla oli liehunut keltainen lippu. Nyt oli jälleen vihreän lipun olosuhteet. Uinnin jälkeen otimme suihkut ja lepoa.

Illalliselle lähdimme klo 19 maissa. Olimme valikoineet kohteeksi La Casa Roof Garden-ravintolaan. Emme kuitenkaan päässeet katolle, vaan kapoisalle kujalle, johon oli sijoitettu muutamia pöytiä. Tila oli onneksi ihan viihtyisästi sisustettu (vai ulostettu, kun oli ulkotila?). Ravintolan alhaiset hinnat hiukan ihmetyttivät ja huolettivat.

Ravintolan kuja oli hauskasti sisustettu.

Tilasimme alkuun ouzot á 4 €. Ruuaksi kokeilin jotain 'uutta' eli "tigania"-nimistä annosta, possupaloja, á 12,50 €. Seuramies tilasi Speciotaa, joka osoittautui olevan mureaa lihapataa nauhapastalla. Juomaksi tuli lasi roséta ja seuralaiselle Mythos-olut. Aterian hinnaksi tuli noin 40,40 €, jonka pyöristimme 45 €. Ruuat olivat kerrassaan maukkaita, palvelu pelasi kelvollisesti ja kaikki toimi nopeasti. Rosé oli vähän turhan makeaa, mutta juomakelpoista. Talo tarjosi loppuun pienet napanderit.

Ouzot olivat tujut.

Tigania tarjoiltiin kolmion muotoiselta lautaselta.

Possu oli mureaa ja maukasta. Lisukkeetkin olivat herkullisia.

Persiljakoristelu karsi Speciotan miehekkyttä.

Jälkinapanderit.

Illan edetessä alkoi ravintola täyttyä.

Kotimatkalla poikkesimme vielä pariin markettiin hankkimaan aamiaistarvikkeita, keksejä, vettä ja parit viime hetken tuliaiset. Seuramies hinkui vielä illan ratoksi pakkauskaljaa, joten hän otti myös yhden 'Beptina'- eli Vergina-oluen. Paijasimme ohimennen erästä nukkuvaa kisseä, joka ei ollut meille moksis sen tautta.

Hotellilla otimme taas suihkut. Sen jälkeen oli aika ruveta pakkaamaan tavaroita aamun aikaista lähtöä varten. Muistiinpanojakin yritettiin jaksaa vielä päivän osalta kirjoitella. Seuramies hoiti muistiinpanot ensin ja pakkailut vasta sitten.