Laiskiaispulla: Rodos #4 Aarteen piilotus

23.7.2025

Heräilin ennen kahdeksaa. Olin nähnyt painajaista, ja oloni oli hiukan kurja sen takia. Vähän vaille yhdeksän lähdimme aamiaiselle ja pääsimme taas tuttuun naapurihotellin kahvilaan. Tänään hommaa hoitivat eri tarjoilijat kuin aiemmin, kumpikin oli naisia. Toinen heistä yritti kysyä huoneemme numeroa, mutta antoi menut, kun kerroimme, ettemme asu heidän hotellissaan.

Vähän myöhemmin toinen tarjoilijatar yritti kantaa eteemme englantilaiset aamiaiset, vaikka ne kuuluivat toiseen pöytään. Olimme äimistyneitä, että joku voi haluta syödä jotain niin kamalan näköistä. Tilasin jälleen saman setin kuin maanantaina, eli cappuccinon, tuoreen appelsiinimehun ja suklaacroissantin. Seuramies olisi halunnut syödä spanakopitan eli pinaattipiiraan, mutta sen kerrottiin olevan jo tältä päivältä loppu. Hän joutui tyytymään juustopiiraaseen.

Näitä aamiaisia tulee ikävä vielä monta kertaa.

Kävimme aamiaisen jälkeen pienen kävelyn merkeissä tarkistamassa perjantaiksi varatun retken lähtöpaikka erään toisen hotellin edestä. Löysimme paikan melko helposti. Lähtöpaikkaa vastapäätä oli valtava rakennustyömaa. Ihme, että tännekin kapoisalle niemelle mahtuu vielä rakentamaan jotain uutta. Tai ehkä siitä on purettu jotain vanhaa ensin pois. Hotelliketjun logot koristivat työmaan suojapeitteitä.

Palasimme hotellille vaihtamaan uima-asut ylle ja lähdimme rannalle. Uiskentelimme jälleen meressä puolisen tuntia. Sen jälkeen asetuimme rantakahvilaan ja tilasimme jälleen frappet, tällä kertaa kokeeksi ilman sokeria. Viereisessä pöydässä istui ruma, tupakoiva korsto. Hänen läsnäolonsa ärsytti. Eikö yksi pahe per ihminen riitä?

Siivoojat olivat käyneet hoitamassa huoneemme uintireissun aikana. Otimme suihkut nauttien siitä, ettei tarvinnut pelätä siivoojan rynnivän sisään kesken alastomuuden. Sen jälkeen olimme jälleen virkistyneet sen verran, että lähdimme tepastelemaan kohti vanhaa kaupunkia. Meillä oli päivän tehtävänä järjestää aarteenetsintä seuramiehen kaverille, joka oli tulossa samalle saarelle lomalle parin viikon kuluttua. Kyseessä oli sama kaveri, jonka polkupyörätörttöilyllään oli aiheuttanut sen, että ylipäänsä olimme täällä, joten hänen Rodoksen reissunsakin oli myös uhattuna. Emme antaneet sen silti häiritä iloista ideointiamme.

Vanhan kaupungin laidalla oli sievä puistikko.

Ostimme matkalta minikokoisen Mini-merkkisen ouzon aarteeksi. Ensimmäiseltä vanhan kaupungin aukiolta löysimme sopivan paikan vihjelapun piilottamiseksi. Seuraavalta pitkältä kadulta bongasimme kiviseinästä murtuneen sopivan kolon pullolle ja rannalta eilen poimimalleni suojakivelle. Jouduimme odottelemaan melko kauan, että kadulla koitti hetki, jolloin kukaan ohi kulkeva turisti ei ollut katse meihin päin suuntautuneena. Kun tilaisuus koitti, piilotimme pikaisesti pullon, ja asetimme koloon sen eteen vielä suojakiven, joka oli täydellisen samanvärinen kuin seinäkin. Otimme talteen vielä viralliset koordinaatit ja pari vihjekuvaa paikasta.

Aarteen piilopaikka löytyi Ippotonin varrelta.

Portti piilon vieressä.

Diomede De Villaragut House.

Kivi oli kuin luotu sujautettavaksi tähän koloon.

Hakeuduttiin seuraavaksi drinkkibaariin GT:lle á 7 € ja sanailemaan vihjelappua. Tekstistä tuli suunnilleen tällainen:
Hei X - eikä tässä vielä kaikki!
Etsi yllätys Ippotonilta.
Ota suunta kohti Venetsiaa.
Pysähdy Ranskan liepeille.
Punalaatalla polttaa.
Rautaisen portin takana on lähde,
mutta sinun janosi sammuu kivisen "portin" takaa.
T: Y & Z

Kahvila.

Gin tonic oli raikasta ja elähdyttävää.

Kirjoittelimme postikortit samalla. Juomien loputtua, veimme lapun suunnittelemallemme paikalle. Sielläkin jouduimme hetken odottelemaan, että eräs perhe sai otettua tuhat lomakuvaa itsestään ja poistui vakoilemasta puuhiamme. Saimme lapun piilotettua, ja otimme jälleen talteen koordinaatit ja muutamat vihjekuvat.

Tämän aukion laidalle piilotettiin vihje.

Vihje piilotettiin oven viereen.

Vihjelappu niputettuna jemmaan.

Menimme vielä toiseen kahvilaan juhlistamaan mielestämme onnistunutta piilotusoperaatiota. Tilasin tapojeni vastaisesti proseccon (en ole italialaisten kuohuviinien ystävä - siinä maassa osataan tehdä vain erinomaista punaviiniä). Seuramies otti oluen. Meillä alkoi olla jo hiukan nälkä, joten otimme vielä puoliksi annoksen ranskalaisia perunoita ja tarjoilijan suosittelemat tzatzikin ja pitaleipää.

Keppola.

Herkulliset ranskalaiset.

Namileivät ja tzatziki maistuivat.

Ranskalaiset olivat seuramiehen mielestä parhaat mitä hän on koskaan syönyt. Itse pidin enemmän leivästä, jonka päälle oli ripoteltu jotain yrttisuolan tapaista. Tzatziki täydensin nautinnon viimeisen päälle. Proseccokin maistui yllättävän hyvältä. Lasin pohjalle oli luikautettu maraschinokirsikka, joita olen luullut inhoavani.

Kuohujuomaa koristi kirsikka.

Kahvilassa oli kotoisaa.

Nyt sain analysoitua, että kirsikka maistui lapsuuden suosikkiyskänlääkkeeltä. Apteekkarit aina ihmettelivät, kun lapselle ei kelpaa mansikan eikä varsinkaan lakritsan makuinen yskänlääke, vaan piti saada yskänlääkkeen makuista yskänlääkettä. Vika ei ollutkaan maussa, vaan siinä että ulkonäkö ei kuvasta makua, vaan herättää aivan toisenlaiset odotukset sille.

Ostoskadut olivat hiljaisia päivän kuumimpaan aikaan.

Saimme postikortit sujautettua laatikkoon vanhan kaupungin aukion laidalla. Palasimme jälleen hotellille ja lähdimme uimaan vielä toistamiseen. Uinnin jälkeen otimme suihkut ja etsiskelimme internetin avulla sopivaa pitseriaa illallispaikaksi. Mitään selvästi hyvää paikkaa emme löytäneet, joten lähdimme ilman suunnitelmaa tutkimaan naapuristoa.

Satama.

Ensimmäinen kreikkalainen toisen maailmansodan uhri Alexandros Diakos.

Päädyttiin Daphne-nimiseen paikkaan. Se näytti viihtyisältä, mutta henkilökunta oli omituisen nihkeää. Meidän annettiin valita huonon tai vielä huonomman pöydän väliltä, vaikka monia muitakin oli vapaana ja ilman varattu-kylttejä. Valitsimme vahingossa huonoimman pöydän. Tuuletin puhalsi siihen niin kovasti, että tukka oli lähteä päästä, joten vaihdoimme vielä siihen toiseen vaihtoehtoon, vaikka se olikin vilkkaan kulkuväylän vieressä.

Daphne.

Illallisjuomat.

Daphne oli sievästi koristeltu.

Tilasin pizza specialin á 13,50 € ja seuralainen tonnikalapitsan á 14,50 €. Juomaksi otin jälleen rosé-lasillisen á 5,50 € ja seuralainen Zythos Vap-oluen 0,5 l á 4,50 €. Illallisen hinta yhteensä tippeineen oli 43 €. Seuramies tykkäsi pitsastaan. Minä olisin kaivannut omaani enemmän juustoa ja suolaisuutta. Pohjataikinakin oli täysin suolaton, sen myötä mauton, ja öljyäkin se olisi kaivannut.

Tunnelmavalot olivat romanttiset.

Vihreä kreikkalainen paprika oli tämän pitsan parasta antia.

Seuramiehen tonnikalapitsa.

Palasimme eri reittiä takaisin hotellille. Emme halunneet mennä samaa tietä, koska meitä tympi ajatus kohdata erään paikan yli-innokas sisäänheittäjä uudelleen. Tämä oli tullessamme huudellut meille jo kaukaa suomeksi, mitä emme arvostaneet.

Teimme siis samalla pienen iltakävely länsirannalle. Auringonlasku oli juuri ehtinyt valmistua, kun saavuimme rannalle, mutta taivas oli silti hienon värinen horisontissa. Ostimme jälleen lisää vesiä paluumatkalla hotellille. Ilta päättyi jälleen suihkuihin ja kirjoitteluun.