Rodos #1 Meno

20.7.2025

Emme koskaan olleet ajatelleetkaan Rodosta matkakohteeksi, koska se on niin kliseinen suomalaisturistien kohde, mutta sinne sitä nyt kuitenkin päädyttiin. Seuramiehen oli tarkoitus mennä kaverinsa kanssa Pohjois-Makedoniaan ja Kosovoon, mutta matka peruuntui kaverin telottua polvensa paria viikkoa ennen matkaa liian pahasti. Paraneminen ei oikein ottanut edistyäkseen, vaan säännölliset hoidot jatkuivat yhä matkan ajankohtana. Turkish airlines suostui mieluummin perumaan herrojen lennot kuin vaihtamaan tilalle toisen matkustajan, joten peruutushan siinä tuli sitten valittua. Päätimme etsiä itsellemme jonkun kivan äkkilähdön, mutta oikein mitään muuta sopivaa emme löytäneet kuin Rodoksen. Sinne siis!

Heräsin seuramiehen tarkistustekstiviestiin kellon ollessa vasta 3.05, vaikka viestit oli sovittu lähetettäväksi klo 3.15. Menetin turhaan kymmenen minuuttia sikeää unta kyseisen varaslähdön myötä. Lähdin aikaisemman herätyksen vuoksi myös etuajassa matkaan. Noin 3.50 ajoin sisään P5-parkkitaloon, josta olin jälleen ostanut etukäteen paikan matkan ajaksi á 83 €. 2A-kerroksesta löytyi jälleen hyvä vapaa paikka.

Seuralaiseni saapui taksilla lentokentälle samaan aikaan kuin itse nousin terminaalin lähtökerrokseen. Siirryimme tervehdysten jälkeen tulostamaan automaateilta bag tagit ja boarding passit. Liimasimme tagit matkalaukkujen kahvoihin ja kuskasimme laukut bag drop-pisteelle. Hihnastossa oli päällä jokin häiriö, minkä vuoksi laukut eivät lähteneet kahta metriä kauemmas. Jäimme vahtimaan veskoja siksi aikaa, että häiriö vähitellen saatiin korjattua, ja laukut pääsivät lopulta seinän taakse pois potentiaalisten varkaiden ulottuvilta.

Aamun punastusta.

Terminaalissa oli jo vilskettä.

Check-in-automaatti.

Laukut jäivät jumittamaan.

Jatkoimme seuraavaksi turvatarkastukseen, joka meni nopeasti. Käsidesipulloni joutui jostain syystä lisäanalyysiin, vaikka se olikin asianmukaisesti pakattu minigrip-pussiin ja köllötteli repun vieressä laatikossa. Analyysin jälkeen pullo palautettiin kiltisti haltuuni.

Ostimme turvatarkastuksen jälkeen vesipullot. Piipahdimme sitten terminaalin keskiosassa olevaan portaikkoon seuramiehen "photospotille" ottamaan parit yleiskuvat kentän tunnelmista. Sen jälkeen poikkesimme juottamaan kavaljeerilleni kahvin Toasteryssä. Etsimme lopulta tiemme ahtaalle nurkkaportille 24 vessan kautta. Maskitin itseni tunnelman tiivistyessä jonossa.

Lentokentällä on aina oma tunnelmansa.

Ja aurinko nousee.

Portti 24 sijaitsi piilossa nurkan takana.

Olimme torpanneet järjestelmän ehdottamat varauloskäyntipaikat, koska mikään ei ole niin sietämätöntä kuin istua lentokoneessa tuntikausia näkemättä pienintäkään vilausta ulkoilmasta. Meille oli arpoutunut tilalle paikat 1 B (minä) ja C (seuramies). Kone ei tullut täyteen ja 1A jäi tyhjäksi. Siirryin siihen ja seuramies 1 B:hen. Ensimmäinen rivikään ei ole aivan ihanteellinen, koska edessä on seinä niin lähellä, mutta kyllä se aina varauloskäynnin voittaa.

Huomenta Seutula!

Melkein saatoimme kuvitella olevamme business-luokassa.

Tarjoilun alettua tilasimme kuohuviinit á 12 €. Sitä ennen olin jo popsinut aamulääkkeeni ja -vitamiinit. Koska olimme päässeet hieman etuajassa nousuun, laskeuduimme myös ajoissa n. klo 9.40. Lentokoneen ulkopuolella odotti bussikuljetus terminaaliin. Laukut tulivat hihnalle 1, mutta vasta toisessa erässä - minun ensin. Erillinen nimilappujuttu oli kadonnut laukun kahvasta, vaikka siinä on mielestäni ollut melko vahva remmi. Se oli vähän masentavaa.

Lennon kaunein hetki.

Kyllähän tätäkin nyt juo, mutta shamppis takaisin Finnairille, kiitos!

Limnoksella on jokin suola-aavikon näköinen laikku.

Datçan niemimaa kietoutui unenomaiseen utuun.

Rodos nähty kertasilmäyksellä.

Heti baggage claimin ulkopuolella odotti opas, joka nopeasti neuvoi meidät bussille 1. Kyytiin tuli vain kourallinen porukkaa. Ihmiset jakautuivat neljään eri hotelliin. Me pääsimme kyydistä kolmannella pysähdyksellä. Porukkaa tuli vain kourallinen, kaikki eri 4 hotelliin, meidän oli 3. pysähdys. Matka kesti puolisen tuntia. Sen aikana opas Emmi kertoili hiukan yleistietoa. Tällainen aidon ihmisoppaan pitämä esitys tuntui menneen maailman luksukselta.

Hotellimme oli nimeltään Rhodos Horizon Boutique. Hotellilla ei ollut huonetta valmiina, mutta saimme jätettyä matkalaukut säilöön ja kävimme vessassa. Kadulle päästyämme kohtasimme heti ensimmäiseksi ison torakan - ewwwh, karmivaa. Kävimme ensimmäiseksi tutustumassa yleensä lännestä puhaltavalta tuulelta suojassa olevaa itärantaa, ja kiertelimme hieman hotellin lähikortteleissa. Ravintoloita alueella oli melko huonosti. Lähimmästä meidät käännytettiin pois, koska ei ollut enää aamiaisaika, mutta ei vielä lounaskaan.

Hotelli Horizon Boutique.

Hotellin katutason ikkunasto oli peililasitettu.

Aula oli modernisti kaunis.

Itäranta oli suosittu.

Löysimme lopulta eräänlaisen turistikadun, ja sieltä ravintolan, josta saimme spagetti bologneset ja Fanta Lemon sekä seuramiehelle Mythos-oluen. Otimme jatkoksi vielä kreikkalaiset kahvit vauhdittamaan kotoutumista. Otimme tarjoilijan vahvasta suosituksesta myös vähän sokeria juomiin. Ruuat maksoivat á 14,50 €, kahvit á 3 € ja juomat 5 € oluesta sekä 3,50 € Fantasta. Hintaa kertyi siis yhteensä 47,50 €, jonka pyöristimme helppouden nimissä 50 €:oon. Spagettipaikka tarjosi vielä päälle viipaleet vesimelonia, mikä oli mukava lisä. Pari kisseä tuli jo aterian aikana bongattua.

Thassos piti putiikkia auki myös lounasaikaan.

Spagetti antaa uutta virtaa turistille.

Vesimeloni on mukava suupala aterian jälkeen.

Kreikkalainen kahvi oli ydykästä.

Jatkoimme kiertelyä ja tarkastimme parin marketin valikoimat. CAIR-skumppaa näytti löytyvän monelta, hinta n. 14,50 € paikkeilla, olimmehan CAIRin kotisaarella. Kiersimme vielä länsipuolelta saapuen niemennokan ja palasimme hotellille, vaikka vastaanoton nainen ei vielä ollutkaan soittanut huoneen valmistumisesta. Kuumuus alkoi verottaa voimia sen verran, että kaipasimme edes hieman ilmastoituun tilaan istuskelemaan.

Länsiranta oli itäistä tuulisempi.

Hotellilla ei tarvinnut odottaa kauankaan, niin saimme huoneen. Olimme hieman järkyttyneitä siitä, että hotellilla ei ollut edes pientä uima-allasta kellarissa (missä oli kuntosali ja sauna) tai katolla, ja aamiainenkin oli hinnoiteltu sen mukaan, että he eivät toivo vieraidensa sitä ottavan. Tarkkaa hintaa en muista, mutta yli 30 € per päivä se olisi ollut. Melkoinen hinta appelsiinimehusta ja leivästä, joista yleensä loma-aamiaiseni koostan. Hotelliveron, 70 €, maksoimme heti pois. Sekin oli tuplasti Lefkakseen nähden. Saimme kolme lepolasseen oikeuttavaa voucheria Horizon-ketjun beach-hotelliin, joka sijaitsi yltiötuulisella länsirannalla n. 1,2 km kävelymatkan päässä. Näitä tuskin tulisimme käyttämään.

Saimme huoneen 105, jonka ikkuna ja parveke olivat kadulle päin, suoraan hotellin oven yläpuolella. Lepäsimme hetken ja ihmettelimme sängyn vieressä istumakorkeudella olevaa ilmastointilaitetta. Safety box oli edellisten jäljiltä lukossa, joten jouduimme pyytämään vastaanotosta apua sen avaamiseen, kun palasimme ostamasta juomia hotellin vastapäisestä pikkumarketista. Vastaanoton päivystävä tyttö auttoi avaamaan kaapin, mutta sössin sen pian lukkoon uudelleen, ja piti käydä pyytämässä apua uudelleen. Saimme vastaanoton avaimen lainaan. Lopulta sain vaihdettua laitteeseen numerokoodin haluamaksemme, ja kävin palauttamassa avaimen. Vastaanoton tyttö vaikutti yllättyneeltä, että olimme onnistuneet hankkeessamme. Vaikutimme varmaan melko dilleiltä.

Hotellihuone näytti elegantilta.

Marmorinen kylpyhuone on aina mieluinen.

Suihku vaikutti pätevältä.

Parveke oli hieman turhan kapea.

Parvekkeen maisema ei hivellyt silmää eikä toistakaan.

Halusimme päästä testaamaan uimarannan ja välimeren, joten sivelimme nahkaamme hieman aurinkorasvaa ja vaihdoimme uima-asut ylle. Suuntasimme jälleen niemen itäpuolelle. Ranta oli pientä kiveä, joten oli pakko mennä kengät jalassa. Veden lämmöksi mittasimme 28,2 astetta, mutta se tuntui vilpoisemmalta. Ehkä olimme itse vain niin kuumissamme oltuamme matkavaatteissa niin monta tuntia. Puolisen tuntia lilluttelimme nauttimassa merestä. Hotellilla otimme pikasuihkut, joiden jälkeen asetuimme parvekkeelle nauttimaan aiemmin ostamaamme ouzoa. Oli aika lämmintä.

Yamas!

Illalliselle päätimme lähteä vanhaan kaupunkiin. Matkaa alueen laitamille oli n. 1,3 km. Vanha kaupunki oli vanhan linnoituksen ympäröimä alue, jota muurit osin halkoivat. Kissoja kuhisi kaikkialla. Laskeminen oli mahdotonta. Päädyimme pienen kiertelyn ja harkinnan jälkeen To Rodi-ravintolaan, jossa oli sisäänheittäjänä sympaattinen eikä yli-innokas vanhempi herra. Meidät istutettiin kadunvarsipaikoille, kaikki muut ohjattiin puutarhan puolelle, mikä tuntui vähän erikoiselta.

Ottomaanien vaikutus näkyi saarella voimakkaasti.

Nea Agoraa tuli vilkaistua nopeasti matkalla vanhaan kaupunkiin.

Kisse seurasi maailman menoa ihan muina kisseinä.

Vanhan kaupungin muurit olivat massiiviset.

Ippoton oli pitkä katu, jonka varrella oli muinoin sijainnut
Johanniittain ritarikunnan edustustoja.

To Rodista oli mukava katsella iltamenoja.

Söimme kokkiniston (minä) ja giouvetsin (seuralainen). Juomiksi tuli lasi roséta (minä) ja seuramiehelle Mamos-olut. Tilasimme yhteisesti myös litran vettä. Lasku pari penniä alle 50 €, joten maksoimme 55 €. Ruoka-annokset olivat noin 17 € paikkeilla. Kleftiko olisi maksanut huikeat 27,50 €, mikä on aivan liikaa paikalliseksi hinnaksi. Toisessakin paikassa kleftikon hinnaksi oli laitettu 25 €, joten ei voi edes ajatella. Rodos on selvästi kalliimpi kuin moni muu Kreikan lomakohde. Ravintola tarjosi pienet leivospalat aterian jälkeen. Söin sen allergian riskillä. Hyvää oli, eikä tullut mitään oireita. Ruoka oli kaikkinensa ihan maittavaa, kuten Kreikassa kuuluukin olla.

Kokenut kokki kokkasi kokkinistoni komeasti.

Giouvetsi on seuramiehen vakioannoksia.

Hunajainen minileivos oli mukava yllätys.

Seuralainen alkoi valitella kurkkukipua illan edetessä. Täytyy toivoa, että kyse on vain luulosairaudesta. Suomalaisia kohteessa oli paljon, mutta meitä onneksi luultiin useammin ruotsalaisiksi tai saksalaisiksi ainakin ravintoloitsijoiden taholta - hienoa. Aurinko laski aiemmin kuin Lefkasissa, mutta oltiinhan nyt selvästi idempänä.

Erään youtube-lähteen mukaan tämä olisi Armenopoulos-kappelin jäänne.
Kilven mukaan taas Bysantin eforaatin kollakion linnoituksen raunioita.
Ketä uskoisi?

Ippoton iltahämärässä.

Aterian jälkeen palailimme hissukseen hotellille. Rodoksen hotelli oli varautunut pohjoismaisiin vieraisiin paremmin kuin Lefkaksessa. Sängyssä oli kummallekin omat lakanat ja peitot, oikein täkki pussilakanassa. Suihkujen jälkeen seuramies heittäytyi unille. Minä ryhdyin kirjoittelemaan päivän tapahtumia muistiin ennen kuin jotain "tärkeää" unohtuisi.