Rodos #5 Filerimos Cross

24.7.2025

Heräilin 7.40 maissa, seuramies vasta reilusti myöhemmin. Aamiaiselle suuntasimme noin 9.20 maissa, mutta tuttu lähipaikkamme oli yllättäen ja harmiksemme täynnä. Pienen kävelykierroksen myötä löysimme toisen aamiaista tarjoilevan paikan, jolla oli sopivia antimia ruokalistallaan.

Kokoraki tarjosi hyvän alun päivälle.

Otin taas cappuccinon, tuoreen appelsiinimehun ja croissantin, mutta tällä kertaa täytteeksi ei saanut suklaata, vaan oli tyydyttävä kalkkunaan ja juustoon. Seuralaiseni tilasi kanapiiraan ja cappuccinon. Kahvien kaveriksi kannettin söpöt pienet sirottimet, joissa oli kanelia ja kaakaota ripoteltavaksi maitovaahdon päälle. Tarjoilija oli oikein mukava miekkonen. Harmitti kovasti, kun viereiseen pöytään asettunut italialaisseurue oli niin nirsoa ja epäkohtelias hänelle.

Herkullinen oli tämäkin aamiaissetti.

Vähän noppaa suuremmat sirottimet olivat söpöt.

Palasimme hotellille vesikaupan kautta, mistä ostimme pari puolen litran pulloa retkievääksi. Suoritimme tunnollisesti aurinkorasvauksen ennen kuin lähdimme kävelemään vanhan kaupungin kupeessa sijaitsevalle taksiasemalle. Rohkea kavaljeerini kysyi ensimmäisenä jonossa olevan taksin kuljettajalta epäröimättä mitä maksaisi kyyti Filerimos Crossille. Kohteelle oli ilahduttavasti kiinteä hinta á 24 €, jonka hän tarkisti pienestä vihkosesta. Näin emme ainakaan saaneet osaksemme pärstäkerroinkorotusta, jos emme alennustakaan. Hyppäsimme kyytiin.

Matka sujui joutuisasti, vaikka kuljettajamme touhusikin alkumatkasta huolestuttavan paljon kaikkea ihan muuta kuin ajamista, mm. järjesteli eväitään ja siirteli esineitä ympäriinsä ja räpelsi ajamiseen liittymättömien laitteiden kanssa. Kuski oli kuitenkin mukava ja perille päästiin ehjänä, joten annoimme 3 € tipin. Kuski vielä poistuessamme mainosti, että hyvällä tuurilla näemme alueella poikatipuja esittelemässä pyrstöjään tyttötipuille.

Taksin nelikulmainen viisarikello ilahdutti.

Riikinkukkoja tosiaan pörräsi kukkulalla runsaasti ja ääntelivät maukumalla melkein kuin kissat. Yksi tyttötipu kuulosti aivan laivan sumutorvelta, mutta jäi epäselväksi oliko sillä kurkku kipeänä vai olikö töräys tarkoitettu vaikkapa varoitukseksi poikatipuille, jotka suhtautuivat epäluuloista naarasta uteliaammin lintuja syöttäviin lapsiin. Ei vaikuttanut olevan mikään parittelusesonki, joten avatut pyrstöt jäivät näkemättä, mutta linnut olivat upeita ihan pyrstösulat niputettunakin. Kovin monella yksilöllä ei ollut maksimipituisia pyrstösulkia (vielä?), vaikka olivatkin selvästi poikapuolisia. Monet ihmiset keräilivät alueelta irtonaisia pyrstösulkia.

Riikinkukko piti pyrstön niputettuna.

Riikinkana piipahti poseeraamaan.

Ruokatarjoilu teki linnut rohkeaksi.

Pitkät pyrstösulat olivat lumoavat.

Lyhyehkön, tasaisen kävelymatkan päässä kukkulan laidalla oli valtava risti ja hieno näköalapaikka. Seurasimme muutaman lentokoneen laskeutumista ja otimme valokuvia sekä rististä että maisemista eri suuntiin. Ristin tyvessä ollut portti oli lukossa, mutta siitä näki, että sisällä oli ylöspäin johtavat portaat. Olisi ollut kiva päästä kiipeämään ristin poikkipalkille, mutta se taitaa olla vain huoltomiesten hommaa nykypäivänä. Ristin vieressä oli pieni kirkko/kappeli, jossa piipahdimme, vaikka vaatteeni olivat (taas) sopimattomat. Salama ei iskenyt minua tälläkään kertaa kanveesiin. Kukkulan toisella sivulla olleen arkeologisen alueen sisäänpääsymaksu 10 € tuntui paljolta, kun emme tienneet oliko siellä mitään näkemisen arvoista, joten se jäi meiltä väliin.

Filerimos Cross tiivistettynä yhteen kylttiin.

Arkeologisiin ihmeisiin emme tutustuneet.

Ristin tietä reunusti 14 Kristuksen kärsimyksistä muistuttavaa pyhäkköä.

Filerimos cross.

Kristinuskon, rakkauden ja vapauden symboli - ainakin kilven mukaan.

Ristin uumenissa olevat kierreportaat
olivat lukitun portin takana.

Saari näytti sympaattiselta korkeuksista.

Maisemia ristin terassilta.

Lentokoneita laskeutui tasaiseen tahtiin.

Ristin vieressä oleva kappeli näytti vaatimattomalta päällepäin.

Pieni kappeli oli tunnelmallinen.

Jäimme vielä hetkeksi kahvilaan parkkipaikan vieressä olleeseen kahvilaan juomaan frappet ja sitruunajääteet, koska täältä sai Liptonia. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan toive, että kaikki kreikkalaiset kahvilanpitäjät kävisivät täältä lukemassa, että heidän kannattaisi luopua huonommasta Fuze-jääteestä, jotta minun satunnainen matkailuni olisi mukavampaa. Osa tuoleista oli aivan linnunkakassa, ja olisivat kaivanneet pesua. Pari naislintua lennähti viereisen pöydän turistin korvia hipoen kahvipöytien keskellä olevan puun oksille. Miekkonen taisi säikähtää, kun mekin säpsähdimme.

Kahvilan matkamuistopuoli unohtui katsastaa.

Valitsimme pöydän ylimmältä tasanteelta.

Joustava ja monipuolinen ihminen voi juoda sekä teetä että kahvia.

Riikinpari tutkaili löytyisikö meiltä syötävää.

Valo sai sulkien värit sädehtimään.

Riikinkukko on melko muhkea lintu.

Useimpien kukkojen pyrstösulat olivat verrattain lyhyitä.

Juomat nautittuamme lähdimme kävellen alas kukkulan rinnettä pujottelevaa tietä pitkin kohti Ialysoksen kylää. Olimme etukäteen katsoneet, että matkaa kylään olisi noin 6 km, jonka jaksaisimme hyvinkin taivaltaa jalkaisin. Serpentiinimäkeä riitti noin 3,5 kilometrin verran. Alkumatkasta Hyundai-mies pysähtyi tarjoamaan meille kyytiä, mutta sanoimme haluavamme kävellä. Hänellä oli jo kyydissä vaimo ja lapsi, joten ahdasta olisi tullut - kiittelimme kyllä kovasti.

Lähtiessä kohtasimme vielä yhden pyrstösankarin.

Kukkulalle johtava tie oli yllättävän hyväkuntoinen ja siisti.

Rodoksen kaupunki siintää horisontissa.

Aamulla ostettu vesi tuli tarpeeseen, koska matka oli todella hikinen alamäestä huolimatta. Aurinko porotti jo täydeltä taivaalta. Kylään päästyämme istahdimme hetkeksi eräälle varjoisalle penkille lepäämään. Päätien varrelle päästyämme yritimme löytää kahvilaa tankataksemme lisää nesteitä, mutta ensimmäinen paikka oli todellakin kahvila eikä myynyt mitään muuta kuin kahvia. Minkäänlaista listaa valikoimista ei myöskään ollut tarjolla. Toiselta puolelta risteystä löysimme onneksi paikan, josta saimme ostettua 0,5 l Fanta lemonit. Tuliaiskaupan valikoimat kahvilan vieressä unohtui harmikseni tarkistaa.

Ialysoksen kadut olivat hiljaisia.

Auton alla siestaava kisse venytteli välillä varpaitaan.

Kahvilan sivukadulla oli olevinaan taksiasema, mutta yksikään kaupallinen auto ei ajanut siitä ohi odotellessamme. Lopulta siirryimme pääkadun varteen toivoen, että saisimme pysäytettyä jonkin ohi ajavan vapaan auton, mutta kaikilla oli jo pokat kyydissä. Ehdimme jo ostaa bussiliput automaatista, kun yksi taksi puolivahingossa pysähtyi poimimaan meidät kyytiin. Emme varsinaisesti yrittäneet pysäyttää häntä, mutta varmaankin levoton olemuksemme ja hänen paikallistuntemuksensa bussien aikatauluista kertoi, että meitä kannatti lähestyä.

Toivoton taksiasema.

Bussilippuautomaatti sijaitsi pysäkin katoksessa.

Matkan hinnaksi mies ilmoitti 15 €. Hyppäsimme tyytyväisenä kyytiin, kunnes huomasimme, että hänellä oli etupenkillä jo yksi kyytiläinen. Sellainen aina vähän huolettaa, kun ei haluaisi tulla kujeilevien kaverusten metsikössä ryöstämäksi. Etupenkin miekkonen kuitenkin kuskattiin vähän kaupungin ulkopuolella olevaan resorttiin. Sen jälkeen matka jatkui kohti keskustaa. Kaveri ajeli holtittoman lujaa, ja poimi vielä rantaraitilta kyytiin pariskunnan, joista mies istutettiin eteen ja nainen minun viereeni taakse. Jouduin itse siirtymään keskipaikalle, jossa ei ollut turvavyötä, tai ainakaan en mahtunut ottamaan sitä käyttöön. Naistakaan ei varmaasti ilahduttanut istahtaa hikeä valuvan ja haisevan meikäläisen viereen.

Kuljettaja meinasi jättää meidät ensin väärälle Horizon-hotellille, mutta pääsimme sentään Mitsis La Vitan luokse, mistä oli enää lyhyt kävely perille. Maksoimme vain sovitut 15 € ilman mitään tippejä moisesta kyytioppourtunismista. Olimme varsin helpottuneita päästessämme pois autosta. Säästimme silti paljon aikaa ja hermoja. Bussiliput 2 x 2,30€ olimme onneksi maksaneet kortilla, joten emme heittäneet aivan hukkaan vähäisiä vaihtorahakolikoitamme, joten sekään ei harmittanut liikaa.

Hotellilla täydensimme aurinkorasvausta ja lähdimme kiireesti uimaan. Uimakello unohtui ottaa, joten uinnin kestosta ei ole tietoa. Varmaan siihen se puoli tuntia kului, mikä yleensäkin. Palattuamme taas huoneeseemme, otimme suihkut. Oli jälleen hiustenpesun aika - voi sitä riesaa. Joku voisi ihmetellä, miksi pidän pitkiä hiuksia, kun niiden peseminen on niin tuskallista, mutta minussa ei ole mitään muuta hyvää, niin en voi luopua niistä. Ilman pitkiä hiuksia en tuntisi enää olevani nainen, vaan jokin epämääräinen ameeba. Suihkujen jälkeen haimme naapurimarketista ouzot, CAIRia varastoon sekä vesiä ja keksejä. Asetuimme parvekkeelle nauttimaan pienet aperitiivit. Seuramies nautti Kreikan Makedonian olutta, minä hieman ouzoa. Oluen loputtua jaoimme lopun ouzon puoliksi.

Mini-ouzolla oli iloinen logo.

Beptina [sic] maistui seuramiehelle.

Illalliselle menimme läheiselle ravintolakadulle Napoleon-ravintolaan, jossa oli mukava sisäänheittäjätär, joka salakuunteli keskustelumme illan ruokatoiveista, ja osasi sopivasti houkutella meidät asiakkaaksi heiltä kun sattui löytymään kaipaamamme ruokalajit. Minä tilasin yuvetsin (näin kirjoitettu tässä menussa, vaikka yleensä olen nähnyt sen kirjoitettavan "giouvetsi" - lausutaan juvetsi) ja seuralaiseni otti pork gyrosta. Juomiksi tuli jälleen rosé-lasillinen ja Alfa-olutta. Aterian hinnaksi kertyi 40,40 €, jonka pyöristimme 45 €. Talo tarjosi lopuksi hyvin pienet siivut ouzoa, mikä ilahdutti kuitenkin.

Napoleonin kuuluisa hattu koristi ravintolan nimikylttiä.

Napoleonissa oli vilkas, mutta rento tunnelma.

Yuvetsi oli onnistunut ruokavalinta.

Gyros-lautanen oli monipuolinen.

Jälkiruoka-ouzot.

Kotimatkalla ostimme seuramiehelle salami-kolmioleivän seuraavan päivän aamiaiseksi. Hotellilla otimme jälleen suihkut ja kirjoittelimme päivän kokemukset talteen. Siivooja ei käynyt tänään lainkaan, koska meillä oli älä häiritse-nappi painettuna aamupäivällä juuri siihen aikaan kuin he puuhasivat meidän kerroksessa, eivätkä he palanneet sinne enää myöhemmin.