Viisaita nuo kiinalaiset

Viisaita nuo kiinalaiset. Tai ainakin joku kiinalainen joskus muinaishistoriassa on ollut ihan kohtuullisen nokkela. Eipä yleistetä sen enempää. Ikäkriisin kourissa tuskaillessa olen taas muistanut vanhat tarra-arkit, joska joskus lapsena sain vanhemmiltani. Diabetesliiton tarroista oli kyse, ja tarroihin oli painettu kiinalaisia sananlaskuja jonkin pienen kuvan kera. Yksi niistä sanoi jotain, mikä teki heti vaikutuksen, ja jota olen välillä itselleni toistellut ja muistutellut. "Yksi päivä kiireettömänä on kuin päivä kuolemattomana."

Kirja, josta lainaus löytyy (Kiinalaista viisautta, Seppälä Pertti, WSOY), on painettu jo vuonna 1984. Ajatuksen täytyy siis olla vähintään niin vanha, vaikka voisi sen kuvitella olevan viimeisen vuosikymmenen tuotos. Kaipa kiire on pidempäänkin ihmisiä riivannut, vaikka juuri nyt kuvittelemme olevamme kiireisempiä kuin kukaan ihminen koskaan maailmanhistoriassa. Kai ihmisillä ennenkin oli kiire, kun elinajanodote on ollut merkittävästi lyhyempi. Olen itsekin mielestäni kiire-yhteiskunnan tuotos - jatkuvasti stressaantunut ja levoton ilman aikaa ja energiaa esim. kodinhoitoon tai iloitsemiseen.

Mielessäni on kaikesta stressistä huolimatta kehittynyt hissukseen oma versio kyseisestä viisaudesta. Haluaisin itse päästä vielä joskus kokemaan yhden päivän terveenä. Sellaista päivää ei olekaan, etteikö jokin kohta kropassa syyhyttäisi villisti. Sen vuoksi juuri nytkin moni kohta ihosta on revitty ruvelle ja käsiä vaivaa edelleen zombie-ihottuma, ja kutinakin jatkuu vaan. Jos päivään mahtuu jokin hetki, ettei kutinoita ole, johtuu se siitä, että jokin muu kipu tai vaiva vain on ylittänyt kiusallisuudessaan kutinan tunteen. Esimerkiksi päänsärky tai lihaskivut ohjaavat huomion kutinasta tehokkaasti muualle. Varmaan sitten taas, jos ei päätä tai lihaksia särje, on vatsa kipeä, kynsinauha tulehtunut, oksettaa, pyörryttää tai viisaudenhammas oikuttelee suun perukoilla...

Päivä täysin terveenä olisi todellakin kuin päivä kuolemattomana!