Itävalta 4 Wien 1 matkalla

15.4.2025

Nukutti 7.30 saakka. Heräämisen jälkeen suoritin kevyen meikkauksen. Aamiaiselle lähdimme vähän yli kahdeksalta. Meille osoitettiin jälleen salista eri pöytä, mutta ilahduttavasti ikkunaseinustalta. Aamiaisen jälkeen palasimme huoneeseen viimeistelemään matkatavaroiden pakkauksen. Aikaa jäi vielä yli edellispäivän muistiinpanojen viimeistelyyn. Kellon lähestyessä 11 tarkistelimme, ettei mitään tavaroita jäänyt ikkunalaudoille, sängyn alle, kaappeihin eikä varsinkaan safety boxiin. Sen jälkeen heitimme huoneelle hyvästit ja laskeuduimme vastaanottoon tekemään checkoutin ja maksamaan hotellilaskumme, verot á 11 € sekä juomat 12 € happy houreilta.

Oli aika heittää hyvästit hotellille.

Viimeinen vilkaisu aamiaissaliin.

Kävelimme juna-asemalle ja kiertelimme hiukan sen ympäristössä, koska meillä oli vielä ylimääräistä aikaa ennen junamme lähtemistä. Näin suomalaisittain erikoisin löytö oli 24 h automaattimyymälä, jossa oli saatavilla myös alkoholi- ja tupakkituotteita. Kuinka sellaisten osalta saadaan iät luotettavasti tarkisteltua? Poikkesimme myös aseman vieressä olevalle Forum1-ostarille, missä kiertelimme läpi kaikki eri kerrokset. Kauppakeskuksen edustalla oli taksiasema, jonka vieressä hulttiot virittelivät käsirysyä - tiistaiaamuna työaikaan. On se kumma, kun enää ei osata jättää rähinöitä kunniallisesti yöajalle.

Miksi mennä baariin, kun automaatistakin voi ostaa drinksuaineet?

Forum 1-ostoskeskus.

Juna oli etuajassa odottelemassa laiturilla 8, osioissa B-D. Löysimme helposti vaunumme #12 ja paikat 210 C ja D. Junayhtiö oli paluumatkalle Westbahn, jonka paikkanumerointi seurasi loogisemmin perinteistä aritmetiikkaa. Seuramies asettui ikkunalle. Kannoimme matkalaukut niille tarkoitettuun telineeseen, joka ei tällä kertaa ollut heti selkämme takana, vaan vaunun toisessa päädyssä. Kävin hetken päästä katsomassa kameran kera laukkujamme, jolloin saksaa puhuva nuorehko mies päätti opastaa minulle miten saan lukitusvaijerin käyttöön 1 € kolikkopantilla. Ymmärsin hänen esittelynsä, vaikka hän juttelikin vain saksaa. Sen verran vielä oli lukion saksankursseilta oppeja mielessä, että osasin kiittää häntä saksaksi. Sen kyllä osaa varmaan moni muukin ihan ilman lukiokursseja.

Juna odotteli jo asemalla.

Paluujuna vaikutti modernimmalta kuin tulojuna.

Hain seuralaiseni ja etsimme rahoistamme tarvittavat kolikot, ja saimme sidottua laukut vaijereilla paikoilleen. Näin on mukavampi viettää muutaman tunnin junamatka, kun ei tarvitse niin haukkana vahtia jokaisella asemalla ovatko laukut vielä paikallaan vai poistumassa jonkun muun kuin meidän kanssa. Juna lähti klo 11.52. Konduktööri tuli heti alkumatkasta ja sanaakaan virkkamatta skannasi ojentamamme lipun sekä yhden qr-koodin edessä olevasta selkänojasta. Viereemme istui espanjaa kovaan ääneen kälättävä nainen, joka ehti soitella varmaan koko sukunsa ja kaikki ystävät läpi ennen kuin jäi kyydistä jollain väliasemalla ennen Linziä. Kiittelimme onneamme, ettei häntä tarvinnut kuunnella koko matkaa.

Matkalaukut sai lukittua paikoilleen vaijerilla.

Sain kirjoiteltua kesken jääneet matkan muistelot loppuun junassa. Vessaan ei tarvinnut onneksi mennä, vaan matka sujui kaikin puolin mukavasti. Junassa oli nopea ja hyvä internet-yhteys, jonka avulla tutkailimme helpointa reittiä asemalta hotellillemme. Saavuimme Wienin Westbahnhof-asemalle täysin aikataulun mukaiseen aikaan 14.22. Sääennuste oli uhannut sateella, mutta sellaista ei taivaalta tullut, kun vaelsimme kohti hotellia. Oikeat suunnat löytyivät helposti.

Hotelliksi olimme valinneet Ruby Marien aseman läheltä. Vastaanoton virkaa 5. kerroksessa toimitti pieni itsepalvelupiste ilman mitään merkintöjä siitä, että juuri tämän pömpelin äärellä pitäisi tehdä check-in. Jouduimme kysymään baarista apuja suunnistamiseen. Nuori mies tuli valvomaan kirjautumistamme pöytään upotetuilla tableteilla, ja esittämään hankalia lisäkysymyksiä. Avainkortitkin jouduimme aktivoimaan itse palvelupisteellä. Saimme huoneen 811.

Ruby Marie-hotelli sijaitsi melko lähellä Westbahnofia.

Hotelli jatkui pyöreän osan puolelle.

Hotellin aula sijaitsi 5. kerroksessa. "Vastaanotto" löytyi nuolen osoittamasta suunnasta.

Aamiainen ei kuulunut hintaan, joten jouduimme ostamaan sen erikseen á 22 € / hlö / pv, koska sellainen on matkaillessa välttämätön, että jaksaa rymistellä menemään koko päivän, eikä joudu tuhlaamaan aamulla aikaa ruokapaikan etsimiseen. 3. kerroksesta saisi kuulemma ilmaiseksi kahvia tai teetä. Myös siivous piti rastittaa erikseen halutuksi palveluksi. Vaihtoehtoisesti olisimme saaneet yhden drinkkikupongin, mikäli olisimme jättäneet siivouksen ottamatta. Valitsimme siivouksen, koska halusimme, että edes roskat haettaisiin pois päivittäin. Ymmärrän kyllä sen, että lakanoiden ja pyyhkeiden kanssa halutaan säästellä resursseja eli rahaa, mutta ettei voi valita edes kevytsiivousta, vaan se on kaikki tai ei mitään... Roskakorin kanssa ei kovin kauan kenelläkään nokka tai muukaan ruumiinosa tuhisisi.

Ajoimme avainkortilla aktivoitavalla hissillä talon ylimpään kerrokseen. Huoneessa oli oma kapea ja pitkä parveke, joka kaartui talon seinän mukana. Huone oli tilava, mutta sekalaisia pieniä puutteita oli. Jääkaappia ei ollut, yöpöydät olivat (liian) pienet, kaikki pesutuotteet haisivat miehekkäiltä ja "nojatuoleja" olisi saanut olla kaksi tasapuolista seurustelua varten. Pienen asettumis- ja lepohetken jälkeen menimme takaisin juna-asemalle syömään Burgerista-nimiseen pikaruokapaikkaan.

Hotellihuone 811.

Kuinka joku kehtaa asentaa sähköpistokkeen noin vinoon, kun se vielä erottuu seinäpaneelista noin hyvin?

Yöpöydän koko ja muoto oli kuin banaanille luotu.

Hotellihuoneen WC ja suihku näyttivät modernin minimalistisilta.

Siivooja siirsi vierailumme aikana sitkeästi tissue-laatikon takaisin pesuaineiden alle, missä ne varmasti kastuisivat.

Parvekkeen varustelut.

Panoraaman tapainen näkymä parvekkeeltamme.

Kysymällä löytyi yksi englannintaitoinen tarjoilijapoika ottamaan tilauksemme vastaan. Seuramies otti Classic-hampurilaisen, minä tilasin 3 x mini cheeseburger-setin, koska siinä ei kuvauksen mukaan ollut mitään minua allergisoivaa. Otimme molemmat ns. komboina, eli mukaan tulivat ranskalaiset perunat ja juomat. Seuralainen valitsi juomaksi soodan, itse halusin kokeilla sitruunalimua, koska ravintola kehuskeli kotisivuillaan sen kotitekoisuudella. Yhteensä aterialle tuli hintaa 30,60 €.

Westbahnhof.

Burgerista valmisti päivän ateriamme.

Sapuskat olivat oikein hyvät. Kaikki tuotteet valmistettiin meidän odotellessa ja näkösällä, joten saimme varsin tuoreet purilaiset. Limunaati oli erinomaisen pirtsakkaa eikä tosiaan mitään 'spriteä' (joka on olevinaan sitruunalimu). Viereisessä pöydässä istui omituisehko partamies, nuorehko, joka vaikutti nyppivän itseltään silmäripsiä, joita hän sitten pyöritteli käsissään kuin olisi punonut niistä narua, ja nyppi sitten lisää. Hän ei ollut millään tavalla häiriöksi, mutta jäi kiinnostamaan mistä touhussa oli kyse, ja minkälainen ajatusprosessi oli mahtanut tuoda hänet siihen tänään.

Burgeriannokset.

Burger-emo poikasineen olivat maukkaat.

Syömään lähtiessä sateli hiukan, eikä sade loppunut koko iltana. Paluumatkalla haimme hotellia vastapäätä olleesta Sparista jääkaappikylmän skumpan á 12 €. Ostimme myös läjän vesiä. Hörpimme skumpan huoneessa illan ratoksi. Hyvää oli. Juoman loputtua oli aika käydä suihkussa. Muuten aika kuluikin hengaillessa ja kirjoitellessa. Telkkarissa olisi ollut hyviä ohjelmia tarjolla, Täydelliset naiset & Siskoni on noita, harmillisesti saksaksi dubbattuna.

Nyt voin minäkin laulaa, että olen juonut viiniä Wienissä. Tai voisin, jos osaisin yhtään laulaa, mutta kun en osaa.

Pinkki on niin nättiä.

Wien by night.

Wien by night:ssa oli jotain Pariisimaista.