Itävalta 2 Salzburg 2 Altstadt

13.4.2025

Heräilin yöllä pari kertaa käymään vessassa. Ylivuodoilta onneksi vältyin, mutta sen varalta sängystä on kuitenkin aina noustava akrobaattisesti kierähtäen kyykkyyn sängyn viereen kuin hyppypukin yli konsanaan. Päätä särki, hartiat olivat jumissa ja buranaa oli (muutenkin) otettava santsiannos. Seitsemän maissa tai vähän jälkeen heräilin päivään ilman herätyskelloa. Lueskelin uutisia seuramiehen vielä uinaillessa autuaasti. Jostain etäältä kuului käkikellon kukuntaa ja sitten perään kirkon kellojen kilahtelua

Aamiaiselle siirryimme, kun olimme noin suunnilleen päässeet tolpillemme. Kahvivalintojamme tiedusteltiin heti, kun saavuimme pieneen aamiaissaliin. Samassa yhteydessä meille osoitettiin pöytä, jonka ääreen meidän toivottiin istuvan. Pian meille tuotiinkin pyytämämme juomat - kummallekin oma pieni kannullinen kahvia. Unikonsiemensämpylä osoittautui hyväksi, viipalejuustokin oli kelvollinen toisin kuin hotelleissa yleensä. Brietäkin oli tarjolla ja se oli suorastaan erinomaista. Leikkeleet ja mehu puolestaan eivät minua innostaneet. Hain vielä lisäviipaleen leipää kohta, ettei heti tulisi nälkä, kun pääsisimme liikenteeseen. Kaikki muut ympärillämme puhuivat saksaa.

Aamiaissetti.

Kahvi tuotiin pöytiin pienessä kannussa.

Kiireisille kahvittelijoille on ennakkoreikä kannun nokassa?

Aamiaistarjoiluja.

Who am I to diss a brie..

Myslit lisukkeineen olivat vallanneet salin nurkan.

Jugurttihommeleita.

Palatessamme huoneeseen, pysähdyimme matkalla vastaanottoon kysymään ujon oloiselta mieheltä safety boxin avainta ja ostimme häneltä myös Salzburg-kortit. Kortteja sai ostaa vain käteisellä, 48 tunnin kortti maksoi á 36 €. Kiva kumminkin, kun sai kunnollisen muovisen kortin samalla muistoksi. Huoneessa suoritimme pikaisen orientoitumisen, pakkasimme arotavarat kassakaappiin ja tarpeelliset mukaan laukkuun.

Safetyboxin avain tarjoiltiin söpössä rasiassa.

Salzburg-kortti oli mahtava keksintö.

Gackerlin kerääminen ei ole koskaan näyttänyt yhtä houkuttelevalta.

Lähdimme jalkaisin kohti vanhaa kaupunkia. Ensimmäinen vastaan tuleva nähtävyys oli Mirabell-puutarha, jonka läpi kuljimme, ja siellä pegasos-suihkulähde, joka on tuttu ainakin Sound of Music-elokuvasta. Seuraavaksi pääsimme jo "vingauttamaan" tuoreita Salzburg-korttejamme, kun kävimme tutustumassa Mozartin asuintaloon. Virkailija piippautti kortit ja siitä käynnistyi 48 tunnin aikamme. Nähtävyydeksi Mozartin koti oli hiukan karu. Näytteillä ei ollut oikein mitään aitoa Mozartin omistamaa tai käyttämää tarpeistoa, vaan erilaisia kopioita ja suunnilleen sellaisia tavaroita, joita Mozart olisi aikanaan käyttänyt. Sellainen on ihan hyväksyttävä silloin, kun esitellään jonkin tietyn aikakauden elämää, mutta kun kyse on tietyn henkilön elämästä, saisi tarpeisto olla henkilökohtaisempaa.

Larry Mirabell-puistossa.

Von Trappin lapset kävivät täällä.

Täällä tykätään taruhepoista.

Mirabell-puutarhassa kukittiin kurissa ja järjestyksessä.

Mozartin asuintalo.

Mozartin asuintalo oli tilava.

Mozartin viulu.

Mozart ei ollut hongankolistaja vaan pianon pimputtaja.

Antiikkisia lasten näytelmän vaatteita, jotka muistuttavat niitä, joita Mozartilla oletetaan olleen tapana käyttää joskus.

Peilin kautta saattoi tirkistellä asuntoon.

Ylitimme Salzach-joen päätyen vanhan kaupungin puolelle. Siellä suuntasimme Mozartin synnyinkotiin, mihin myös pääsi sisään Salzburg-kortilla, jonka QR-koodia käytettiin virkailijalla luettavana. Täällä oli sentään vähän parempi esineistö, mm. hiuskiehkuroita. Synnyinhuonekin oli selvästi merkitty, jotta pystyimme aistimaan tilan merkittävyyden. Kyllä täälläkin silti oli muutamia sinnepäin-esineitä näytillä.

Näkymät olisivat komeat, jos ilma ei olisi sakeanaan sähköjohtoja.

Vatsanpuruinen pariskunta kieltää ylittämästä tietä.

Hempeää tienylitystä.

Mozartin synnyinkoti.

Mozart asui yläkerrassa.

Vasta silloin on "joku", kun pääsee legoksi.

Synnyinkodin keittiö.

Täällä syntyi Mozart.

Mozartin hiuksia.

Hauvakin oli murheissaan Mozartin hautajaiskulkueessa.

Itävaltalaiset eivät tuhlaa kattoja pelkäksi sadesuojaksi tai lattianalusiksi.

Seuraavaksi yritimme löytää ostoskadun päästä reitin vuorelle, mutta epäonnistuimme hankkeessa. Eräänlainen hissin portti löydettiin, mutta se oli suljettu pysyvän näköisesti. Löysimme kuitenkin kirkon, johon pääsi sisään vaatimattomasta sivuovesta. Taisi olla Kollegienkirche nimeltään. Sisätilat olivat komeammat kuin sivuovi antoi ymmärtää.

Vanhan kaupungin tunnelmaa.

Pferdeschwemmekin vilahtaa Sound of Musicissa.

Kollegienkirche.

Katosta roikkui epätyypillistä kirkkotaidetta - Eva Petrič "I am an Earthling, what are you?"..

Alttari ja mahtipontiset pylväät.

Enkelille sai jättää terveisiä.

Osallistuin.

Etsimme myös glockenspieliä, mutta se osoittautui flopiksi. Kelloja soitettiin mitättömät pari kilausta ja vieläpä 5 minuuttia vaille puolenpäivän. Sen sijaan pääsimme näkemään erään pariskunnan treffit istuskellessamme Mozart-aukiolla odottamassa tapahtuisiko kellonsoiton rintamalla mitään klo 12. Viereisellä penkillä istui mies hyvissä ajoin odottamassa. Nainen ilmestyi paikalle jo useampia minuutteja ennen tasaa. He kättelivät toisiaan ja lähtivät kävelemään yhdessä jonnekin vanhan kaupungin uumeniin - ihanan täsmällistä. Viereisen Residenzplatz-aukion laidalla olevan tuomiokirkon kello sentään veti todella kumeat ja sydämeen käyvät soitot, joskin pari minuuttia myöhässä.

Residenzplatz muuttui nurkastaan Mozartplatziksi.

Mozart aukionsa keskustan tienoilla.

Mozartkin katseli turhautuneena kellopeliä.

Siirryimme kellonsoittojen jälkeen aukion laidalla olevan Joulumuseon kahvilan terassille. Otimme kumpikin Mozart Kaffeet á 9,60 € + tippi, yhteensä 22 €. Kahvi koostui tuplaespressosta kermavaahdolla ja mozart-liköörikylkiäisellä (kermalikööriltä maistui). Tarjoiluun sisältyi myös lasillinen vettä. Säätila oli pilvinen, mutta melko lämmin. Kyllä siinä kelpasi istuskella. Vessassa oli käytävä ennen kierroksen jatkumista.

Mozart kaffee @ Café Glockenspiel.

Lähdimme etsimään Funikulaaria, jolla pääsisi ylös Hohensazlburg-linnoitukselle. Tämänkin kulkupelin kyyti sisältyi Salzburg-korttiin. Pienen kiertelyn jälkeen löysimme reitin. Internetin hakutuloksiin oli jotenkin todella huonosti merkitty missä funikulaarin ala-asema sijaitsi. Mikäli olisimme heti osanneet etsiä sitä "festungsbahn"-nimellä, olisi paikka löytynyt välittömästi. Jonoa ei sillä hetkellä vaunun kyytiin ollut. Näytimme vain korttien viivakoodia suoraan kääntöporttien lukijalaitteelle ja hyppäsimme kyytiin.

Kiskot korkeuksiin.

Festungsbahn matkallaan.

Korkealta näkee kauas.

Ylös vuoren päälle päästyämme ihastelimme upeita maisemia hetken ja otimme muiden turistien tavoin valokuvia. Joku Ylen? toimittelija ryhtyi jututtamaan meitä, kun luuli meidän tulleen kaupunkiin musiikkitapahtuman takia. Ensi-ilta oli kuulemma edellisenä päivänä. Näimme siitä kyllä eilisellä iltakierroksellamme bannerin, jossa mainittiin radion sinfoniaorkesteri ja Esa-Pekka Salonen. Jouduimme kuitenkin tuottamaan hänelle pettymyksen. Vaikka mieluusti menisin kuuntelemaan tuollaista konserttia, en ole riittävän kaunis, siisti ja sivistynyt voidakseni mennä muiden ihmisten joukkoon.

Larry Salzburgissa.

Pikaisen kiusallisen rupattelun jälkeen lähdimme tutustumaan linnaan. Päätimme, että Panorama tour kuulosti meille sopivalta ja seurasimme sen suuntaan osoittavia opasteita. Tämänkin sisäänpääsyn kuittasimme Salzburg-kortilla "ilmaiseksi". Pääsimme kiipeämään linnan torniin, missä oli kova tungos, mutta maisemat olivat taas pykälää komeammat, kun olimme pykälää korkeammalla. Reitti kulki tornin jälkeen pitkien kapeiden käytävien kautta sisäpihalle. Linnoituksen kaupasta ostin parit matkamuistot, ehkä tuliaisenkin. Ylhäällä ollut ravintola oli tupaten täynnä ja vaikutti muutenkin ruokapaikalta, joten jätimme sen väliin pienen harkinnan jälkeen.

Salzburgin linnaa.

Tornin huipulle oli pystytetty lava, johon ihmiset pystyttivät itsejään.

Salzburgia korkeuksista.

Käytävät olivat kapeita.

Torvisoittoa ilman teetä.

Linnan sisäpihaa.

Ajelimme takaisin alas funikulaarilla. Tuomiokirkon jätimme väliin, koska sinne olisi Salzburg-kortin lisäksi pitänyt maksaa sisäänpääsystä 3,50 €. Normaali hinta ilman korttia olisi ollut 5 €. Eihän tuo nyt mikään valtava summa ole, mutta jotenkin se tuntui tarpeettomalta nähtävyydestä, jolla ei ole niin suurta henkilökohtaista merkitystä. Päivän aiempi kirkko oli jo tehnyt mukavan säväyksen, ja oli riittävä sillä saralla.

Stephan Balkenhol - "Sphaera", 2007.

Puluilla oli komea kylpypaikka.

Tuomiokirkko.

Pietán varvasta oli hivelty.

Tuomiokirkon sivustalla päivysti hevosia.

Etsimme käsiimme seuraavaksi drinkkibaarin. Se löytyi hetikohta, kun olimme palanneet sillan yli uudemman kaupungin puolelle. Tilasimme Aperol Spritzit á 7,50 €. Oli mukavaa istuskella terassilla ja seurata katuvilinää ja viereisten pöytien ihmisten puuhia. Aurinko paisteli hiukan pilviharson läpi. Maksoimme 20 € setelillä 15 €:n laskun ja jätimme 2 € tipiksi. Tarjoilija tulikin pian kysymään onko pöydällä odottanut kolikko hänelle. Olisi ollut melko noloa kaikille osapuolille, jos se ei olisikaan ollut. Ajatus nauratti meitä kovasti.

Nokian terassilla oli mukava istuskella.

Kuljimme paluumatkan jälkeen Mirabell-puiston läpi. Hotellilla vietimme pienen lepo- ja kirjoitteluhetken. Taisimme pilvekkäästä kelistä huolimatta saada aavistuksen liikaa aurinkoa. Kellon edettyä kierroksellaan riittävän pitkälle päätyimme siirtyä hotellin Baroque roomiin happy hourille. Olimme ainoat siellä. Joimme valkoviinin (minä) ja oluen (seuralainen) á 3 €. Juomat kirjattiin huoneen laskuun kuin maailmankansalaisten konsanaan. Huoneen sisustus oli monipuolinen ja kiva. Erityisesti vanhaa vieras/muistokirjaa oli jännittävää selata. Sisältöä oli monen vuosikymmenen ajalta.

Magnolia kukki kiihkeästi.

Barokkisali.

Happy hour-valinta.

Kävikö Valentina täällä?

Kävimme vielä huoneessa vessassa ennen illalliskierrokselle lähtöä. Olimme päätyneet L'osteria-nimiseen ravintolaan, vaikka siellä eilen oli vain juojia. Internetin mukaan menu sisältäisi myös pitsoja. Saimme hetimmiten odotteluitta mukavan kulmapöydän terassilta. Tarjoilijaa saatiin odottaa sen jälkeen kauan, mutta lopulta eräs heistä vinkkasi seuramiehelle silmää merkiksi vuoromme lähestymisestä (tai jostain muusta?).

Terassikelejä huhtikuussa.

Ensimmäinen tarjoilija suostui ottamaan vain juomatilauksen. Toinen tuli kohta perään kysymään ruokatoiveemme. Tilasin pizza prosciutto & funghin ja kavaljeerini otti pizza salamin. Juomiksi Sprite (minä) ja olut (hän). Pitsat olivat jättikokoiset, mutta erittäin maukkaat. En jaksanut sittenkään syödä kaikkea, vaikka jätin reunat tapani mukaan syömättä. Aterian hinnaksi kertyi ~37,30 €, joten jätimme maksuksi 40 €. Illallisen aikana soivat jossain lähellä kirkon kellot melkein yhtä komeasti kuin tuomiokirkolla. Tai ehkä se oli sama tuomiokirkko, mutta kuulosti siltä kuin olisi ollut vieressä, vaikka matkaa on linnuntietä puolisen kilometriä

Pitsa.

Hotellilla otimme suihkut ja kirjoittelimme päivän tapahtumia muistiin. Jano oli aika kova. Taisi olla päivän mittaan kertynyt hiukan nestehukkaa, jota pahensin suolaisella aterialla. Verenvuoto oli onneksi jo hellittänyt eilisestä. Se hyvä puoli satunnaisesta verilöyly-mittakaavan runsaudesta on, että sellaisen jälkeen loput päivät ovat tavallista niukempia vuotomääriltään. Buranaakin kului jo vähemmän tiheästi.