Korfu 2 Dassia

14.7.2024

Yö oli vaikea. Sängyn tasainen kovuus ei sopinut lonkalleni. Oli vaikea löytää asentoa, joka ei olisi puristanut hermoa lysyyn. Onneksi talo tarjosi kaksi tyynyä per henkilö, joiden avulla saatoin kokeilla tukea itseäni eri vinkkeleihin. Oikea koipeni teki vain yhden kivuliaan pakkoliikkeen (ns. potkaisin tyhjää), mutta pelotti silti koko yön, että se toistuu. Sain loppuyöstä nukuttua kuitenkin jonkin verran. Heräsin ilman kipuja uusilla alueilla, mikä on hyvä. Olin hereillä jo 6.35 näkemässä kuinka aurinko nousi vuorten ylle uuden päivän merkiksi.

Ja aurinko nousee.

Noin 7.45 lähdin aamu-uinnille. Hotellin käytävän päädyssä oli ovet, jotka johtivat kierreportaisiin, joiden kautta pääsi lyhyempää reittiä rannalle. Ovia ei ollut vielä avattu päivää varten, mutta uskalsin jättää oven raolleen, kun olin edellisenä päivänä nähnyt ovien olevan auki iltamyöhään saakka. Puoli tusinaa muitakin uimareita jakoi meren kanssani. Uima-allasta siivottiin, mutta avattaisiinkin vasta klo 9 (ja suljettaisiin klo 19).

Uintireissuja kätevöittävät portaat.

Aamiaiselle lähdimme noin 8.50. Ensimmäinen aamiainen on aina hieman hämmentävä, kun protokolla ei ole selvä. Lisää hämmennystä aiheutti kauhea ryysis, joka sai paikan vaikuttamaan eläintarhalta ruokinta-aikaan. Kukaan ei ollut kiinnostunut saapumisestamme, joten keräsimme lautasillemme hieman tunnistettavan näköisiä ruokia: croissanteja, juustopiirasta, tomaattia ja suklaanyyttejä. Asetuimme ulos, kun sisätiloissa oli niin paljon keuhkosairaita yskimässä. Tarjolla olleet mehut olivat ällömakeita ja täysin esanssisia - juomakelvottomia. Kaikkiaan ruokavalikoima oli liioitellun laaja - harmi, ettei ruokia oltu peitetty paremmin kuvuin tai edes matalammalla lasikatoksella ysköksiltä suojaan.

Nakit ja munat.

Hillot ja sörsselit.

Paistelmia.

Sienet ja tomaatit kavereineen.

Leikelmiä.

Muhkeat munkit.

Minit makeat.

Aamiaisen maisemat.

Herkkua on siinä monenlaista.

Aamiaisterassi.

Pihistimme muina henkilöinä ohimennen pari viinilasia ravintolan tiskistä, kun lähdimme pois aamiaiselta. Piilotimme ne yöpöydän syövereihin, ettei siivooja heti veisi niitä pois. Kirjoittelimme hetken aikaa edellispäivän muistiinpanoja, jotka olivat illalla jääneet kesken. Sitten lähdimme allasbaariin nauttimaan frappet, jotta olisimme tiessämme, kun siivooja pian haluaisi päästä huoneeseen. Tapasimme baarin liepeillä hotellin ohjelmamestarin, joka halusi ehdottomasti esittäytyä meille, koska ei ollut nähnyt meitä aiemmin.

Hän jutteli meille ensin saksaa, mutta vaihtoi pian englanniksi, kun näki täysin ymmärtämättömät ilmeemme. Nimen kuultuani totesin hänelle, että seuralaisellani on sama nimi. Tämä tieto yllytti miehen ryhtymään reippaisiin kättelypuuhiin kanssamme. Hän luetteli meille samalla koko viikon esitykset ja tapahtumat, joita olisi hotellilla joka päivä pitkin päivää ja iltaa. Lopulta pääsimme valikoimaan pöytää. Kun baarissa ei ollut jonoa, saimme tällä kertaa frappet pöytiintarjoiluna. Jätimme 1 € tipin. Juomat olivat taas aivan verrattomat, vaikka sokerimieltymystämme ei edelleenkään kysytty. Tänään juomat tarjoiltiin lasissa, kun emme vaikuttaneet olevan menossa minnekään.

Siivoojat olivat käyneet hoitamassa hommansa, kun palasimme. Yöpaidat oli taiteltu nätisti sängyille. Roskikseen kertyneet kakkapaperit oli tyhjennetty. Tämähän oli taas niitä paikkoja, missä vessapaperia ei sovi heittää pönttöön. Suoritimme aurinkorasvauksen. Otsa ja hartiat olivat selvästi vähän jo kärähtäneet. Paketoin käsilaukkuuni vesipullon, mutta se olikin heikkoa laatua ja vuoti kastellen laukun. Hölmöyttäni laskin laukun sängylle purkaakseni sieltä tavarat pois, jolloin laukku tahri peiton ja lakanan laukun nahan väriseksi ruskeaksi - ei kovin viehättävää. Yritin välittömästi pestä peittoa ja lakanaa. Pahin väri siitä lähti, mutta ei saippuapalalla ja hanavedellä pesemisestä ihan kauheasti apua tuntunut olevan.

Lähdimme tekemään pienen kävelyn. Käännyimme kotiristeyksestä vaihteeksi oikealle. Löysimme sieltä vain kirkon (jälleen Zoodochos Pigi:ksi nimetyn), ränsistyneen hautausmaan sekä 1. maailmansodan serbien muistomerkki. Ostimme pienestä kaupasta vesipullot. Kaupan oven vieressä ulkona särpi ukkeli olutta pienen pöydän ääressä. Sisällä oli puolityhjää, mutta löysimme sentään kaipaamamme vedet. Kaksi puolen litran pulloa maksoi vain 60 senttiä. Osa hyllyssä olleista tavaroista näytti siltä kuin ne olisivat olleet myynnissä siellä 60-luvulta saakka.

Dassialainen hautausmaa oli nähnyt parempia päiviä - varmaan huonompiakin.

1. maailmansodan serbien muistomerkki.

Kävelimme takaisinpäin. Lähimarketista ostimme Fanta lemonit ja lisää vettä, isoja pulloja. Huoneessa joimme limut ja söimme pussillisen tzatziki-sipsejä, jotka olivat aika maukkaita. Lisäsimme aurinkorasvaa erityisesti otsaan ja selkään ennen kuin lähdimme uimaan mereen. Joku tyttönen yritti opiskella pääedelläsukellusta hotellin uima-altaalla, vaikka sukeltaminen oli kylttien mukaan kiellettyä. Olisin itsekin halunnut kokeilla, mutta en kehdannut, kun se olisi siinä hetkessä kiinnittänyt liikaa huomiota. Uinnin jälkeen istuskelimme parvekkeella ja korkkasimme kumkvatti-liköörin, joka osoittautui ihmeen hyväksi.

Kumkvatti tuntui olevan Korfun erikoisuus. Jokaisessa kaupassa myytiin hyllytolkulla erilaisia kumkvattituotteita saippuasta makeisiin. Suihkujen jälkeen seuramies otti taas torkut. Itse lueskelin uutisia Amerikkalaisen presidenttiehdokkaan ampumisyrityksestä ja harmittelin, että tapahtuma sinetöi vaalien lopputuloksen. Luulen kyllä, että ampuja oli ehdokkaan itsensä palkkaama ja tähtäsi reilusti ohi. Luodin vingahtaessa ilmojen halki presidenttiehdokas vain tyhjensi käteensä pienen pussillisen ketsuppia, jonka sitten hieroi korvaansa ja jatkoi mylvintää. Söin pois edellispäivän pitsan lopun. Se ei ollut enää niin hyvää kylmänä, mutta ihan kelpoa silti.

Matkakumppanin herättyä lisäsimme taas aurinkorasvaa ja lähdimme kävelemään ranta"polkua" pitkin. Katsastimme samalla lähiseutujen rantabaarien potentiaalin. Näimme matkalla teinipojan, joka oli satuttanut jalkateränsä pahan näköisesti. Kaverit kannattelivat häntä hartioista ja hyppyyttivät pois rannalta. Uima-altaalla olimme nähneet jo aiemmin miehen muovitetun käsikipsin kanssa altaassa. Myöhemmin samalla reitillä kohtasimme varsin isokokoisen naisen, jolta oli amputoitu (?) toinen jalka (oikea?). Hän kampeutui eteenpäin yhdellä jalalla sekä kyynärsauvoilla urheasti, mutta kyllähän tämä kaikki herätti epäilyksen siitä, että olemme saapuneet varsin vaaralliseen kohteeseen.

Dassian rantaraittia.

Palasimme takaisin markettien kautta päätietä pitkin. Ostimme Joy Marketista vettä juotavaksi heti, mutta myös myöhempää käyttöä varten seuralaiselle suihkugeeliä ja pähkinäsekoituslaatikon. Toisesta marketista seuramies piipahti hakemaan meille CAIR-kuohuviinin á 11,37 €. Maksaminen kortilla kuulemma tuntui harmittavan kassaa. Täällä tunnutaan pyrkivän aika aktiivisesti välttelemään veronmaksua, kun kaikki maksut halutaan käteisenä eikä kuitteja jaeta.

Kisse näytti olevan paremman ravinnon ja hoivan tarpeessa.

Menimme vielä kerran vähäksi aikaa uimaan. Aallokko oli hiukan reilumpi kuin aiemmin ja tuonut mukanaan runsaasti jotain ruohoa, jota kellui pieninä lauttoina vedessä. Uinnin jälkeen otimme taas suihkut ja asetuimme parvekkeelle nauttimaan ouzot. Syömään hakeuduimme rantapolun kautta Joy-marketin vieressä olevaan Leonidakseen, joka oli varsin täynnä, toisin kuin ravintolat täällä yleensä. Ehdimme jo päästä pöytään, kun totesimme sen oleva liian huono. Ravintolan uuni oli pöydän kohdalla ja hohkasi ohuen seinän läpi päällemme. Ilma oli tarpeeksi tukala ilman sitäkin. Ilman lämpötilahan oli 35 astetta kellonajasta riippumatta. No hyvä on, kyllä se yöksi laski 32 asteeseen. Lähdimme pois ja palasimme rantapolulle. Siellä päätimme kokeilla Dassia Beach Restaurantin antimia.

Yiamas!

Otimme molemmat Gyros-annokset possusta. Juomaksi tilasin rosé-lasillinen á 3 € sekä 0,5 l vettä. Seuramies joutui juomaan Mythos-oluen, vaikka oli tilannut Alfaa, mutta kun ei viitsi pienistä valittaa. Hintaa aterialle kertyi yhteensä 27,50 €, joten annoimme 30 €. Kuittia tai edes laskun erittelyä ei saatu, tarjoilija vain kertoi meille loppusumman. Ruoka oli hyvää, mutta sitä liikaa minulle. Lihaa olisi voinut ruskistaa lisääkin, mutta oli se kypsää ja mureaa silti. Lisukkeena tarjoiltiin ranskalaisia perunoita, pala kurkkua, tomaattia, raakaa sipulia, leipää ja tzatzikia.

Illallisjuomat.

Herkullinen gyros-annos.

Ravintola sijaitsi Dassia Beach-hotellin alakerrassa.

Hotellimme nuorempi koira tassutteli eteemme rannalle uimaan ja piehtaroimaan hiekassa. Pari kissaa osui taas silmiin illalliskierroksen aikana. Ennen nukkumaanmenoa kirjoittelimme taas vähän päivän kokemuksia muistiin. Päivän kissasaldo: 4 kpl.