Hanko - Bengtskär

24.7.2012

Seuramies on aina tykännyt käydä kaikenlaisilla ekskursioilla. Hän bongailee jatkuvasti erilaisia vaihtoehtoja netistä ja ehdottelee milloin mitäkin. Bengtskärin majakka oli sellainen kohde, että meidän molempien intressit kohtasivat. Hän on aina halunnut päästä majakalle ja minua majakat puhuttelevat ylväällä ulkomuodollaan. Päätimme siis käyttää yhden heinäkuisista lomapäivistä käymällä Bengtskärillä.

Koska seuramies on rohkea, hän soitteli majakkaristeilyjä tarjoavalle Marine Lines-yhtiölle ja kyseli vaihtoehdoista. Nykyään reissun varaaminen taitaa onnistua jo netistäkin. Saman päivän risteilyt oli sään vuoksi peruttu, mutta tiistaina voisi olla saumaa päästä matkaan. Varasimme paikat tiistain klo 11 lähtevään laivaan. Marine Laines tiedotti kiitettävästi mahdollisesta peruuntumisriskistä myöhemmin, mutta lähdimme silti matkaan ajatellen, että onhan se pelkkä Hangossa käyminenkin huonoimmassa tapauksessa kiva reissu.

Lähdimme aikaisin aamusta liikkeelle, koska emme ihan osanneet arvioida matkan kestoa. Lisäksi halusimme varmistaa, että meillä olisi riittävästi marginaalia löytää Itäsatamasta parkkipaikka ja oikea lippukoppi, mistä saisimme lunastettua kyytimme. Löysimme kaikki tarvitsemamme asiat helposti. Lippujen hinta ei nyt ole jäänyt mieleen, mutta eipä sillä niin väliä ole, kun se on luultavasti ehtinyt muuttua moneen kertaan. Meillä oli vielä hyvin aikaa ennen laivan lähtöä, joten teimme pienen kävelykierroksen sataman lähistöllä.

Summersea vei meidät Bengtskärille.

Kun palasimme laivalle vähän ennen yhtätoista, oli paatti jo täynnä väkeä. Jouduimme tyytymään kansipaikkoihin, koska sisältä ei löytynyt enää istumapaikkoja. Risteilyn hintaan sisältyi lounas, joka oli lohikeittoa. Sehän ei minulle sopinut kala-allergian vuoksi, mutta seuramies kehui soppaa mainioksi. Keitto tarjottiin heti lähdön jälkeen, koska vähän myöhemmin aallokko tulisi vaikeuttamaan evään pysymistä kupissa. Avomerelle päästyämme aallokko tosiaan muuttui aika hurjaksi, siis ainakin näin maakravulle.

Sisällä ei mahtunut istumaan.

Ulkokannelta löytyi vielä penkkitilaa.

Ilma oli harmaa ja tuuli muuten siedettävissä lukemissa, mutta edellispäivän aallot eivät olleet vielä asettuneet. Melko kylmäkin laivan kannella oli matkustaa, mutta onneksi meillä oli lämpimät hupulliset vaatteet, mihin kääriytyä. Laiva hyppeli pelottavan tuntuisesti korkeiden aaltojen yli, mutta perille päästiin hengissä noin kahden tunnin kuluttua vähän klo 13 jälkeen. Sen verran olen kuitenkin merikrapu, että huonoa oloa ei aallokko saanut aikaiseksi. Osa porukasta ei ollut ihan niin aallonkestäviä.

Bengtskär häämöttää jo.

Luodolla (opimme matkalla, että luoto on sellainen, missä ei kasva yhtään puuta) ei ollut laituria, vaan laiva ajoi kokan sopivassa kulmassa olevaa kalliota vasten. Matkustajat hyppelivät kokalta sitten maihin. Kallioiden yli oli rakennettu portaita ja valettu kulkuväylä, mutta kohde ei millään ollut soveltuva pyörätuoleille tai lastenvaunuille. Kokoonnuimme ensin ulos kuuntelemaan hieman tarinaa Bengtskäristä. Majakka on rakennettu 1906 suositulle karilleajopaikalle. Tornin korkeus on 52 metriä merenpinnasta ja se on pohjoismaiden korkein majakka. Majakanvartijoiden (ja perheiden) elämä oli varsin eristäytynyttä. Luodolla oltiin pitkiä aikoja kerrallaan eikä sieltä lähdetty harva se päivä käymään maissa. Luoto on myös suosittu pesimispaikka linnuille, mm. haahkoille.

Rantautuminen Bengtskärille.

Bengtskärin majakka.

Polku "satamasta" majakalle.

Laiva lähti toisaalle odottelemaan.

Nykyään luodolla laukkasi turisteja pitkin kesää. Siellä olisi ollut myös mahdollista yöpyä, mutta mikäli sellaista kaipasi, oli varaus tehtävä reilusti etukäteen. Huoneita on rajoitetusti ja kokemus on suosittu. Luodolta löytyi myös sauna, joka oli yövieraiden käytettävissä. Yöpyminenkin olisi mahtava kokemus, mutta harmittaisi kovasti, jos sille kerralle sattuisi huono keli. Lisäksi pelkään, että niin pienen porukan yöpyminen olisi yhteisine illallisineen vähän liian yhteisöllinen kokemus minulle.

Bengtskärin pienoismalli.

Puheosuuden jälkeen lähdimme oppaan johdolla käymään majakan tornissa. Sinne oli 252 porrasta kiivettävää. Viimeinen osuus huipulle kiivettiin tikkaita pitkin. Kiipeäminen oli raskasta, mutta näin isolla letkalla sen verran hidasta, että siitä selvittiin. Nykyään majakan lamppu toimi jo sähköllä, mutta muinoin sitä varten oli raahattu polttoainekanistereita torniin.

Kierreportaat johtivat majakan torniin.

Kierreportaita.

Näkymä tornin ikkunasta.

Huippu häämöttää jo.

Meri siintää.

Ei ihan taskulamppu.

Itämeri.

Siitä sitten omaa majakkaa rakentamaan.

Seinät olivat paksut.

Palattuamme tornista alkoi vapaa-aika. Ilma oli yhtäkkiä kirkastunut ja nyt paistoi aurinko. Ostimme postikortit ja merkit. Tuuli luodolla oli sen verran kova, että meinasin menettää hermot kortteja kirjoitellessa, kun mikään ei tahtonut pysyä käsissä tai pöydällä tai missään muuallakaan, kun istuimme retkipöydän ääressä ulkona majakkarakennuksen kupeessa. Ehkä mukaan mahtui myös pientä nälkäkiukkua, kun keitto oli jäänyt väliin. Oli meillä juustonaksuja eväänä, mutta en ollut niitäkään maistellut kuin alkumatkasta. Saimme kuitenkin kortit kirjoitettua ja toimitettua majakan postilaatikkoon.

Bengtskärin postilaatikko.

Bengtskärillä oli oma postileima.

Kiertelimme vielä pitkin kallioita kuvaamassa merta, vähäistä kasvustoa ja itse majakkaa tietysti. Majalla ja maisema olivat upeat. Useampia muitakin laivoja kävi pörräämässä eri puolilla luotoa ja toi ihmisiä maihin. Kolmen maissa palasimme takaisin laivalle ja hyppelimme kokasta takaisin kyytiin. Laiva oli välillä käynyt toisen luodon suojissa odottelemassa lähtöä. Paluumatkan merenkäynti ei ollut ihan niin kamalaa. Tosin auringon ilmaantuminenkin sai jo olon tuntumaan mukavammalta, joten aikea olla varma oliko sillä vain lumevaikutus. Saavuimme Hankoon 16.50 maissa.

Bengtskärin majakka.

Bengtskärin kallioita.

Tuulen taivuttamia heinän tapaisia.

Itämeri heittäytyi kallioita vasten.

Kaiverrus kalliossa.

Bengtskärin kalliota kaiverruksineen.

Bentskärin majakka.

Kalliot olivat meren pyöristämiä.

Majakka.

Jotain saunioita.

Rantakukka.

Paluu laivalle.

Sinne jäi Bengtskär.

Aurinko houkutteli ihmiset ulkokannelle.

Teimme vielä pienen kierroksen Hangossa. Poikkesimme mm. vesitorniin (á 2 €) ja kirkkoon, minkä jälkeen ostimme jäätelöt. Ennen kotiin suuntaamista ajelimme vielä käymään Tulliniemen rannalla, joka on ollut minun lapsuudessani jokakesäinen uintipaikka. Valitettavasti en ollut huomannut ottaa mukaan uimakamppeita, joten nyt merestä oli nautittava vain pinnallisesti. Lopulta suuntasimme nokan kohti kotia.

Hangon vesitorni.

Vesitorni.

Hankoa.

Itäsatama.

Hangon kirkko.

Hangon kirkko.

Kynttilät palelivat kirkossa.

Kuningatarjäätelö virkisti retkeilijää.

Tulliniemessä.

Tulliniemen ranta.

Tukholma - Takvandring

23.4.2016

Koska uusia matkoja ei nyt ole tiedossa, niin muistelen vaihteeksi jotain tosi vanhaa. Käyn sen verran usein risteilemässä Tukholmassa, että niistä reissuista ei kannata kirjoitella muistiinpanoja saati julkaista tarinoita, mutta kattovaellus Tukholmassa oli kuitenkin sen verran hieno kokemus, että siitä tekee mieli muutama sana kertoa.

Paras ystäväni oli bongannut jostain matkailumainoksesta mahdollisuuden käydä kattovaelluksella Tukholmassa. Tietäen korkeanpaikanhimoni, hän arvasi helposti, että innostuisin ehdotuksesta osallistua vaellukselle. Olimme suunnitelleet vaellukselle menemistä jo aiemmin, mutta kierros oli sen verran suosittu, että emme silloin mahtuneet mukaan. Nyt kuitenkin hän oli hereillä jo tammikuun lopussa / helmikuun alussa, kun olimme huhtikuun loppupuolella lähdössä matkaan. Säätä oli tietenkin täysin mahdotonta arvailla niin paljon etukäteen, mutta luotimme tuuriimme, että Tukholmassa olisi vähintään kohtuullinen sää, kuten yleensä.

Saimme ostettua netistä itsellemme paikat oikealle lauantaille klo 11.30 alkavalle kierrokselle. Kierros maksoi á 595 SEK (nykyään hinta näyttäisi olevan 695 SEK). Laiva rantautuisi satamaan klo 10, joten meillä olisi 1,5 tuntia aikaa löytää kokoontumispaikalle. Tosin lipussa pyydettiin tulemaan paikalle 5-10 minuuttia etuajassa, jotta kierros päästäisiin aloittamaan aikataulussa. Ajattelimme, että vaikka laiva olisi aavistuksen myöhässä, ehtisimme silti ajoissa paikalle. Vaikka aika olisi käynyt tiukalle, matka olisi ollut lyhyt ja nopea taittaa taksillakin.

Kierrokselle osallistumiseen liittyi nippu turvarajoituksia. Osallistujan piti olla vähintään 150 cm pitkä ja täysi-ikäinen (nuoremmat huoltajan kanssa). Painon piti olla alle 120 kg. Alkoholin tai muiden päihteiden vaikutuksen alaisena katolle ei olisi asiaa. Korkokengät olivat pannassa. Katolla tarvitaan hyvät vakaat matalat kengät. Selfiekepit oli kielletty, mutta oppaat ottivat mielellään kuvia retkeläisistä. Sydäntautihistoriaa ei myöskään sopinut olla, vaikka oppailla ensiapukoulutus olikin.

Saavuimme Tukholmaan Viking Linen kyydissä Stadsgårdenin terminaaliin jokseenkin aikataulussa. Sää oli puolipilvinen, ajoittain täysin pilvinen, mutta sopivan tuuleton ja riittävän lämmin. Suuntasimme kävellen vanhaan kaupunkiin. Kuljimme vanhan kaupungin halki. Loppupuolella kurvasimme vasemmalle kohti Riddarholmenia. Tapaamispaikka Riddarholmenilla oli Birger Jarlin aukiolla sijaitsevan Birger Jarlin patsaan luona. Torilla parveili jo muutamia ihmisiä. Yhteensä meitä taisi olla jotain tusinan ja parinkymmenen väliltä. Pian näimme myös pari naista, jotka olivat pukeutuneet valjaisiin (normaalin vaatetuksen lisäksi). Oli helppo päätellä, että he olivat tulevat oppaamme.

Birger Jarl tolpan päässä.

Kattokävelijät koolla.

Saimme torilla pienen perehdytyksen siihen minne tulisimme menemää ja mitä tulisi tapahtumaan. Meille esiteltiin myös japanilainen kuvausryhmä, ja pyydettiin ilmoittamaan, mikäli emme haluaisi näkyä heidän kuvaamallaan videolla. Videon oli tarkoitus ilmestyä youtubessa, mutta en ole koskaan törmännyt siihen enkä huomannut, että Takvandring olisi julkaissut siihen liittyen mitään linkkiä FB:ssä. Seuraavaksi meidät johdateltiin Riddarholmenin kirkon toisella puolella olevaan Kamarioikeuden rakennukseen. Oppaat puhuivat englantia kansainvälisen kokoonpanon hyväksi, mutta matkalla Kamarioikeuteen pääsin tavailemaan muutaman lauseen verran ruotsiakin toisen oppaan kanssa. Hissillä olisi voinut nousta muutaman kerroksen verran ylöspäin, mutta me päätimme reippailla portaita oppaan perässä.

Japanilaisilla oli mukana maskotti.

Kamarioikeus.

Kamarioikeuden käytävä oli hiljainen.

Tarpeeksi paljon kiivettyämme saavuimme vintille. Siellä odotti muutama opas tai avustaja lisää. He auttoivat meitä pukeutumaan valjaisiin ja kypäriin ennen kuin pääsimme nousemaan pienestä luukusta ulos katolle. Reput jätettiin kierroksen ajaksi vintille. Katolla meidät kiinnitettiin kulkupolun viereen kiinnitettyyn vaijeriin siltä varalta, että saattaisimme yrittää pudota. Vaijeriin kiinnitettyä kilkettä kutsuttiin koiraksi ja sitä piti tietysti taluttaa mukana, kun lähdimme kiertämään kattoa ympäri. Vaijerin kiinnityskohdissa koira piti hiukan nykimällä ja jalalla auttaen ujuttaa kiinnikkeen ohi. Se oli ehkä vaikein osuus tässä operaatiossa.

Vintillä oli valjaat poikineen.

Kypärät rivissä.

Valjaat puettiin huolella päälle.

Tikkaita pitkin katolle.

Kohti valoa.

Vaelluskengät jalassa koiraa taluttamaan.

Pysähtelimme muutamassa kohdassa eri puolilla kattokierrosta, jolloin opas kertoili hieman Tukholmaan liittyvää fakta- ja historiatietoa. Sitten jatkoimme seuraavaan kohtaan. Vaikka olimme korkealla, ei katolla kävely tuntunut yhtään huimaavalta. Katon reuna oli enimmäkseen melko kaukana, joten suoraan alas ei nähnyt. Useimmissa kohdissa reittiä reunusti kaide. Pari paikkaa oli vähän jännittävämpiä: portaiden kiipeäminen ja laskeutuminen ilman kaiteita sekä yksi muutaman metrin osuus, jossa katon reuna oli hyvin lähellä, ehkä 0,5 - 1 metrin päässä.

Katolla ollaan.

Opas kuumalla katolla.

Tukholman vanhaa kaupunkia.

Kattonäkymiä.

Kirkon torni oli korkeampi.

Opastusta.

Sitten mennään.

Vain ensimmäisessä porrasosuudessa oli kaide.

Koira seurasi uskollisesti mukana.

Jännää on.

Kaiteen kanssa tuntui ihan turvalliselta kulkea katolla.

Silta Södermalmille.

Södermalm.

Alaspäin, mutta ei liikaa.

Tukholmaa.

Tuolta tultiin.

Osuus ilman kaidetta ja lähellä reunaa.

Kurkistus sisäpihalle.

Kierros lähestyy loppua.

Lopulta olimme kiertäneet koko katon ja palanneet kattoluukulle. Aikaa katolla kului vajaa tunti. Vinttihuoneessa riisuimme turvavarusteet ja ripustelimme ne paikoilleen. Sen jälkeen tepastelimme kadulle yhtä huikeaa kokemusta rikkaampina. Yhteensä aikaa kului n. 11.30-12.50. Jatkoimme risteilyä perinteisemmissä merkeissä ja suuntasimme keskustaan ostoksille. Illalla tapasimme taas muun risteilyporukkamme ja pääsimme hehkuttamaan kattokokemustamme. Toivottavasti saimme heidät sopivan kateellisiksi menemättä kuitenkaan ihan liiallisuuksiin.

Paluu kattoluukulle.

Valjaat ja kypärät palautettiin takaisin paikalleen.

Sitten nokka kohti Tukholman keskustaa.