Korfu 3 National gallery

15.7.2024

Heräilin noin 7.30 ja lähdin aamu-uinnille 7.45. Yö oli sujunut paremmin kuin ensimmäinen, koska löysin jo tutusti siedettävät asennot tyynyjen kanssa, ja olin ottanut ibuprofeenia. Otin uinnille mukaan puhelinkameran uimapussissa ja sain ihan mukavia aamu-/rantakuvia. Aamupalalle lähdimme 8.45. Yskijöitä oli niin paljon, että oli vaikea löytää sellaista ruokaa, johon joku ei olisi juuri tuoreeltaan räkinyt päälle. Valikoima jäi heikoksi senkin puolesta, että suklaanyytit puuttuivat tiskistä tänään. Mehun sijastaan kokeilin ottaa automaatista limua, joka oli vähän paremmin juotavissa. Kokeilin myös kaakaota toisesta automaatista, mutta se oli niin laihaa ja vetistä, että en pystynyt pakottamaan itseäni juomaan sitä.

Auringon siltaa.

Hotelli mereltä nähtynä.

Aamu-uinnilla.

Aamiaisen jälkeen suoritimme jälleen aurinkorasvauksen ja täytimme pienet vesipullomme isommista pulloista. Lähdimme kävellen reilun kilometrin päässä Kato Korakianan kylässä sijaitsevaan taidemuseoon, National Gallery - Corfu Annex. Koko matka oli pelkkää ylämäkeä, mutta selvisimme siitä kohtalaisesti muutaman lepopysähdyksen taktiikalla. Olimme vähän aiemmin lukeneet uutisia ihmisistä, jotka heittävät noin vain hetkessä henkensä ryhtyessään kiipeilemään mäkiä 35-asteen helteessä, joten olimme melko ylpeitä itsestämme, kun selvisimme hengissä kilometristä.

Picasso-peili.

Yläkylän risteys. Oikealta tultiin ja vasemmalle mentiin.

Museo olisi muuten löytynyt helposti, mutta se oli parin mutkan takana täysin hylätyltä näyttäneen tontin perukoilla. Pihamaalla lojui roskia. Astelimme kuitenkin varovaisen uteliaasti peremmälle ja löysimme lopulta oikean rakennuksen. Museossa ei ollut muita asiakkaita. Lipun hinta oli á 5 €. Museossa oli kolme kerrosta, joissa kaikissa oli vähän erityylisiä tauluja, veistoksia ym. taiteen tapaista. Henkilökunta oli ystävällistä, joskin hiljaista. Alakerrassa päivystänyt setä avasi meille hissin oven ja paino napin puolestamme, kun olimme siirtymässä 2. kerrokseen. Museon ylpeys oli El Grecon maalaus ristiinnaulitsemisesta. Moni museon maalauksista oli lainassa muualla ja seinällä vain tyhjä kohta nimilapun kera.

Museon mainoskyltti.

Pysäköintialue ei vakuuttanut.

Taidemuseon piha oli kodikas.

Kasvi oli valinnut erikoisen paikan asettua asumaan.

National gallery - Corfu annex.

Parhaat teokset olivat 1. kerroksessa.

El Greco - The crucifiction.

Nikolaos Gyzis - Wishbone (~1878).

Runsas maalinkäyttö mielyttää silmääni. Thanassis Tsingos - Flowers (1960).

Modernimpaa taidetta.

Valo loi seesteisen tunnelman portaikkoon.

Museon jälkeen poikkesimme vielä "yläkylässä" Joy's cafe:hen frappelle. Seuramies hörppi myös jääteen. Tarjoilijatar vaikutti ensimmäistä kertaa ohi kulkiessaan tylyltä, mutta osoittautuikin ystävälliseksi tullessaan ottamaan tilaustamme. Ensivaikutelmia pitää oppia antamaan anteeksi. Täälläkin pesi pääskyperhe seinällä. Poikaset olivat jo tosi isoja ja pesä käynyt ahtaaksi niille, mutta mukava niitä oli taas tarkkailla juomia hörppiessä.

Joy's cafe.

Kahvilan hurtta veteli sikeitä lattialla.

Frappet virkistivät kehoa ja mieltä.

Poikkesimme vielä tutustumaan yläkylän marketin valikoimiin, kun kerran olimme vaivautuneet kiipeämään tänne korkealle. Hämmästykseksemme siellä nökötti keskellä lattiaa vitriini, jossa myytiin kannabistuotteita. Myyjä singahti paikalle heti, kun näki meidän nähneen pömpelin, ja kysyi haluaisimmeko ostaa jotain. Olimme tyrmistyneitä. Näytämmekö me nyt vanhan lisäksi myös huumehampuuseilta? Järkyttävää, jos tällainen on nykyään Kreikassa jo laillista. Mikä järki on ihmisten myrkyttää itseään? Tutkimme asiaa myöhemmin netistä ja ilmeisesti marketissa myydään vain lähes "alkoholittomia" versioita tuotteista ihmisille, jotka haluavat uskotella itselleen olevansa letkeitä ja vapaamielisiä.

Market sijaitsi oikealla olevassa rakennuksessa.

Hotellille päästyämme vaihdoimme uima-asuihin ja lähdimme rannalle. Kuljeskelimme ensin hiukan rantaraittia pitkin tutkailemassa onko missään kohtaa vähemmän kiviä, mutta ei ollut. Palasimme omaan rantaan. Poikkesin myös kokeilemaan pääedelläsukellusta altaaseen. Kolme hyppyä oli riittävästi vakuuttamaan minulle itselleni, että uskallan vielä. Tyylistä tai osaamisesta ei sen suhteen voi puhua. Uiskentelimme ja hengailimme ihanassa meressä taas kaikessa rauhassa. Sen jälkeen oli aika ottaa suihkut. Pesin hiuksetkin, kun ne olivat ehtineet hiestä ja uintivesistä tahriintua ikävästi. Lähdimme sen jälkeen kävelylle. Tällä kertaa suuntasimme rannalle ja käännyimme siellä vasemmalle, koska emme olleet siihen suuntaan vielä tutustuneet. Emme löytäneet mitään jännää.

Päädyimme puikkelehtimaan korkeiden ruokojen reunustamaa kävelyväylää pitkin ja huomasimme tulleemme päätien varteen lähelle Red Pengun-kippolaa. Siellä ei ollut muita asiakkaita, mutta tarjoilija viittoili rohkaisevasti meille. Poikkesimme sinne juomaan mojitot sekä syömään kinkkutoastit lounaaksi. Tarjoilija oli mukava. Juomat maksoivat á 8 € ja toastit á 3,5 €. Mojitot olivat erityisen onnistuneet. Tippien kera loppusummaksi jäi 25 €. Ennen hotellille paluuta poikkesimme vielä CAIR:ia myyvään markettiin ostamaan vettä.

Red Penguinin pingu oli symppiksen näköinen.

Mojito.

Sopivasti niittyyntynyt piha näytti ihanan villiltä.

Menimme uimaan uudemman kerran. Ranta ja vesi ovat täällä aivan taivaalliset ja vedessä voisi viipyillä tuntikausia, jos ei pelottaisi, että ennen pitkää polttaa itsensä. Hotellin vierestä lähti pitkin päivää nousuvarjoilijoita (parasailing) veneen vetämänä. Kyseinen harjoitus olisi hiukan saattanut minua/meitä kiinnostaa, mutta tarkistimme netistä hinnan (kun sitä ei jostain syystä haluttu mainoskylteissä mainita) ja se osoittautui törkykalliiksi - 80 €. Jonkun 30 € olisin voinut sellaisesta vielä maksaa.

Uinnin jälkeen piti tietysti taas ottaa suihkut. Niiden jälkeen siirryimme parvekkeelle nauttimaan edellispäivänä ostettua CAIR:ia Lay's-etikkamaustettujen sipsien kanssa. Opas soitti seuralaiseni numeroon ensimmäisen lasillisen jälkeen ja tivasi miksi emme olleet tulleet häntä tapaamaan. Emme tienneet, että oppaiden hotellitapaamiset olisivat nykyään pakollisia tai että pitäisi erikseen ilmoittaa, että meillä ei ole hänelle asiaa. He juttelivat hetken sekalaisia matka- ja retkiteemaisia asioita.

CAIR:ia sitä olla pitää!

Puhelu ei ollut erityisen hedelmällinen, kun retket oli kuitenkin ostettava netistä tai puhelinsovelluksen kautta. Opas ei myöskään tiennyt miten Dassiasta matkustetaan bussilla Corfu Towniin saati mitä se maksaisi. Hän ilmeisesti vähän leppyi puhelun aikana, koska lupasi lähettää tekstiviestillä ohjeet miten löytää kaupungista paras jäätelökioski. Mitään viestiä emme koskaan saaneet, joten ehkä hän ei sittenkään leppynyt? Todella kummallisessa valossa näyttäytyy Apollon opastoiminta. Vika ei varmaankaan ole nuoressa oppaassa, mutta meille jäi tunne, että Apollo ei juuri vaivaudu henkilökuntaansa kouluttamaan.

Puhelun jälkeen jatkoimme skumpan nauttimista ja jatkoimme retkitilanteen ihmettelyä. Emme saaneet varattua torstaille haluamaamme Paxos-Antipaxos-retkeä. Ilmeisesti se oli loppuunmyyty, vaikka retkisovellus ei kyennytkään antamaan siitä asianmukaista ilmoitusta. Päätimme sitten vähän yllättäen ottaa Parga-Paxos-retken, jonka varaaminen onnistui. Retken hinta oli 108 € kahdelta hengeltä. Pargassa olimme jo muutama vuosi sitten viettäneet viikon, mutta meille oli jäänyt paikasta mukavat muistot, joten menimme sinne mielellään uudestaan. Lisäksi saimme kuitenkin käytyä edes toisen Paxos-saarista, joten pääsisimme kokemaan myös jotain uutta.

Illalliselle olisimme halunneet mennä läheisen leirintäalueen Karda-ravintolaan, mutta kun lopulta pitkän kiertelyn jälkeen löysimme sen, se oli ihan tyhjä. Henkilökuntakin oli tylyä ja nihkeää. Väittivät myös, että heiltä löytyisi kleftikoa, joka olisi porsaasta, mikä on tietenkin täyttä huijausta, jos näin on. Perään hän mutisi vielä hiljaa jotain lampaasta, mutta luottamus oli jo menetetty. Meillä oli varasuunnitelmana mennä Ambrosia-nimiseen ravintolaan, joten suuntasimme sinne.

Ravintolassa hengaillut koira haukkui reippaasti, kun lähestyimme paikkaa. Se kuitenkin ohjattiin toisaalle häiritsemästä maksavia asiakkaita. Koira olisi ollut ihan mukava tuttavuus, kunhan olisi hetken aikaa saanut rauhoittua ja tottua meihin, mutta sille ei annettu sellaista tilaisuutta. Tarjoilija oli mukava nuorehko mies, joka kyseli mistä kaukaa vieraat ovat. Kerroimme olevamme suomalaisia ja hän kertoi meidän olevan hänen ensimmäiset suomalaisensa. Yleensä turistit olivat täällä saksalaisia (ja havaintomme mukaan myös satunnaisesti englantilaisia). Olimme toivoneet pääsevämme syömään pastitsadaa, mutta se oli loppu, joten tyydyimme chicken- (minä) ja pork souvlakeihin. Annokset olivat perushyvät. Juomaksi seuralaiselle olut ja kuplavettä (minä & me).

Ravintola Ambrosia.

Ravintolassa oli rauhallista.

Kana-souvlaki.

Talo tarjosi vielä pienet Mastika-ryypyt digestiiviksi, joita kehuimme kovasti tarjoilijalle. Kyllä se ihan siedettävän makuinen juoma olikin, ei liian väkevä. Hiukan mietin hiljaa itsekseni, että alkoholi olin täällä aika normi. Sitä kaadettiin lasiin nenäni eteen ihan noin vain, vaikka ruokajuomanani oli ollut vain vettä. Siinä on puolensa ja puolensa. Toisaalta olisin ollut myös loukkaantunut, jos minulle tarjoamisesta olisi tullut erikoisempi numero epäröinteineen ja kyselyineen. Olkoot hyvä näin. Hintaa aterialle kertyi 28,50 € ja jätimme 4,5 €:n tipin. Täältä saimme jopa kuitin maksustamme. Opa!

Korfu 2 Dassia

14.7.2024

Yö oli vaikea. Sängyn tasainen kovuus ei sopinut lonkalleni. Oli vaikea löytää asentoa, joka ei olisi puristanut hermoa lysyyn. Onneksi talo tarjosi kaksi tyynyä per henkilö, joiden avulla saatoin kokeilla tukea itseäni eri vinkkeleihin. Oikea koipeni teki vain yhden kivuliaan pakkoliikkeen (ns. potkaisin tyhjää), mutta pelotti silti koko yön, että se toistuu. Sain loppuyöstä nukuttua kuitenkin jonkin verran. Heräsin ilman kipuja uusilla alueilla, mikä on hyvä. Olin hereillä jo 6.35 näkemässä kuinka aurinko nousi vuorten ylle uuden päivän merkiksi.

Ja aurinko nousee.

Noin 7.45 lähdin aamu-uinnille. Hotellin käytävän päädyssä oli ovet, jotka johtivat kierreportaisiin, joiden kautta pääsi lyhyempää reittiä rannalle. Ovia ei ollut vielä avattu päivää varten, mutta uskalsin jättää oven raolleen, kun olin edellisenä päivänä nähnyt ovien olevan auki iltamyöhään saakka. Puoli tusinaa muitakin uimareita jakoi meren kanssani. Uima-allasta siivottiin, mutta avattaisiinkin vasta klo 9 (ja suljettaisiin klo 19).

Uintireissuja kätevöittävät portaat.

Aamiaiselle lähdimme noin 8.50. Ensimmäinen aamiainen on aina hieman hämmentävä, kun protokolla ei ole selvä. Lisää hämmennystä aiheutti kauhea ryysis, joka sai paikan vaikuttamaan eläintarhalta ruokinta-aikaan. Kukaan ei ollut kiinnostunut saapumisestamme, joten keräsimme lautasillemme hieman tunnistettavan näköisiä ruokia: croissanteja, juustopiirasta, tomaattia ja suklaanyyttejä. Asetuimme ulos, kun sisätiloissa oli niin paljon keuhkosairaita yskimässä. Tarjolla olleet mehut olivat ällömakeita ja täysin esanssisia - juomakelvottomia. Kaikkiaan ruokavalikoima oli liioitellun laaja - harmi, ettei ruokia oltu peitetty paremmin kuvuin tai edes matalammalla lasikatoksella ysköksiltä suojaan.

Nakit ja munat.

Hillot ja sörsselit.

Paistelmia.

Sienet ja tomaatit kavereineen.

Leikelmiä.

Muhkeat munkit.

Minit makeat.

Aamiaisen maisemat.

Herkkua on siinä monenlaista.

Aamiaisterassi.

Pihistimme muina henkilöinä ohimennen pari viinilasia ravintolan tiskistä, kun lähdimme pois aamiaiselta. Piilotimme ne yöpöydän syövereihin, ettei siivooja heti veisi niitä pois. Kirjoittelimme hetken aikaa edellispäivän muistiinpanoja, jotka olivat illalla jääneet kesken. Sitten lähdimme allasbaariin nauttimaan frappet, jotta olisimme tiessämme, kun siivooja pian haluaisi päästä huoneeseen. Tapasimme baarin liepeillä hotellin ohjelmamestarin, joka halusi ehdottomasti esittäytyä meille, koska ei ollut nähnyt meitä aiemmin.

Hän jutteli meille ensin saksaa, mutta vaihtoi pian englanniksi, kun näki täysin ymmärtämättömät ilmeemme. Nimen kuultuani totesin hänelle, että seuralaisellani on sama nimi. Tämä tieto yllytti miehen ryhtymään reippaisiin kättelypuuhiin kanssamme. Hän luetteli meille samalla koko viikon esitykset ja tapahtumat, joita olisi hotellilla joka päivä pitkin päivää ja iltaa. Lopulta pääsimme valikoimaan pöytää. Kun baarissa ei ollut jonoa, saimme tällä kertaa frappet pöytiintarjoiluna. Jätimme 1 € tipin. Juomat olivat taas aivan verrattomat, vaikka sokerimieltymystämme ei edelleenkään kysytty. Tänään juomat tarjoiltiin lasissa, kun emme vaikuttaneet olevan menossa minnekään.

Siivoojat olivat käyneet hoitamassa hommansa, kun palasimme. Yöpaidat oli taiteltu nätisti sängyille. Roskikseen kertyneet kakkapaperit oli tyhjennetty. Tämähän oli taas niitä paikkoja, missä vessapaperia ei sovi heittää pönttöön. Suoritimme aurinkorasvauksen. Otsa ja hartiat olivat selvästi vähän jo kärähtäneet. Paketoin käsilaukkuuni vesipullon, mutta se olikin heikkoa laatua ja vuoti kastellen laukun. Hölmöyttäni laskin laukun sängylle purkaakseni sieltä tavarat pois, jolloin laukku tahri peiton ja lakanan laukun nahan väriseksi ruskeaksi - ei kovin viehättävää. Yritin välittömästi pestä peittoa ja lakanaa. Pahin väri siitä lähti, mutta ei saippuapalalla ja hanavedellä pesemisestä ihan kauheasti apua tuntunut olevan.

Lähdimme tekemään pienen kävelyn. Käännyimme kotiristeyksestä vaihteeksi oikealle. Löysimme sieltä vain kirkon (jälleen Zoodochos Pigi:ksi nimetyn), ränsistyneen hautausmaan sekä 1. maailmansodan serbien muistomerkki. Ostimme pienestä kaupasta vesipullot. Kaupan oven vieressä ulkona särpi ukkeli olutta pienen pöydän ääressä. Sisällä oli puolityhjää, mutta löysimme sentään kaipaamamme vedet. Kaksi puolen litran pulloa maksoi vain 60 senttiä. Osa hyllyssä olleista tavaroista näytti siltä kuin ne olisivat olleet myynnissä siellä 60-luvulta saakka.

Dassialainen hautausmaa oli nähnyt parempia päiviä - varmaan huonompiakin.

1. maailmansodan serbien muistomerkki.

Kävelimme takaisinpäin. Lähimarketista ostimme Fanta lemonit ja lisää vettä, isoja pulloja. Huoneessa joimme limut ja söimme pussillisen tzatziki-sipsejä, jotka olivat aika maukkaita. Lisäsimme aurinkorasvaa erityisesti otsaan ja selkään ennen kuin lähdimme uimaan mereen. Joku tyttönen yritti opiskella pääedelläsukellusta hotellin uima-altaalla, vaikka sukeltaminen oli kylttien mukaan kiellettyä. Olisin itsekin halunnut kokeilla, mutta en kehdannut, kun se olisi siinä hetkessä kiinnittänyt liikaa huomiota. Uinnin jälkeen istuskelimme parvekkeella ja korkkasimme kumkvatti-liköörin, joka osoittautui ihmeen hyväksi.

Kumkvatti tuntui olevan Korfun erikoisuus. Jokaisessa kaupassa myytiin hyllytolkulla erilaisia kumkvattituotteita saippuasta makeisiin. Suihkujen jälkeen seuramies otti taas torkut. Itse lueskelin uutisia Amerikkalaisen presidenttiehdokkaan ampumisyrityksestä ja harmittelin, että tapahtuma sinetöi vaalien lopputuloksen. Luulen kyllä, että ampuja oli ehdokkaan itsensä palkkaama ja tähtäsi reilusti ohi. Luodin vingahtaessa ilmojen halki presidenttiehdokas vain tyhjensi käteensä pienen pussillisen ketsuppia, jonka sitten hieroi korvaansa ja jatkoi mylvintää. Söin pois edellispäivän pitsan lopun. Se ei ollut enää niin hyvää kylmänä, mutta ihan kelpoa silti.

Matkakumppanin herättyä lisäsimme taas aurinkorasvaa ja lähdimme kävelemään ranta"polkua" pitkin. Katsastimme samalla lähiseutujen rantabaarien potentiaalin. Näimme matkalla teinipojan, joka oli satuttanut jalkateränsä pahan näköisesti. Kaverit kannattelivat häntä hartioista ja hyppyyttivät pois rannalta. Uima-altaalla olimme nähneet jo aiemmin miehen muovitetun käsikipsin kanssa altaassa. Myöhemmin samalla reitillä kohtasimme varsin isokokoisen naisen, jolta oli amputoitu (?) toinen jalka (oikea?). Hän kampeutui eteenpäin yhdellä jalalla sekä kyynärsauvoilla urheasti, mutta kyllähän tämä kaikki herätti epäilyksen siitä, että olemme saapuneet varsin vaaralliseen kohteeseen.

Dassian rantaraittia.

Palasimme takaisin markettien kautta päätietä pitkin. Ostimme Joy Marketista vettä juotavaksi heti, mutta myös myöhempää käyttöä varten seuralaiselle suihkugeeliä ja pähkinäsekoituslaatikon. Toisesta marketista seuramies piipahti hakemaan meille CAIR-kuohuviinin á 11,37 €. Maksaminen kortilla kuulemma tuntui harmittavan kassaa. Täällä tunnutaan pyrkivän aika aktiivisesti välttelemään veronmaksua, kun kaikki maksut halutaan käteisenä eikä kuitteja jaeta.

Kisse näytti olevan paremman ravinnon ja hoivan tarpeessa.

Menimme vielä kerran vähäksi aikaa uimaan. Aallokko oli hiukan reilumpi kuin aiemmin ja tuonut mukanaan runsaasti jotain ruohoa, jota kellui pieninä lauttoina vedessä. Uinnin jälkeen otimme taas suihkut ja asetuimme parvekkeelle nauttimaan ouzot. Syömään hakeuduimme rantapolun kautta Joy-marketin vieressä olevaan Leonidakseen, joka oli varsin täynnä, toisin kuin ravintolat täällä yleensä. Ehdimme jo päästä pöytään, kun totesimme sen oleva liian huono. Ravintolan uuni oli pöydän kohdalla ja hohkasi ohuen seinän läpi päällemme. Ilma oli tarpeeksi tukala ilman sitäkin. Ilman lämpötilahan oli 35 astetta kellonajasta riippumatta. No hyvä on, kyllä se yöksi laski 32 asteeseen. Lähdimme pois ja palasimme rantapolulle. Siellä päätimme kokeilla Dassia Beach Restaurantin antimia.

Yiamas!

Otimme molemmat Gyros-annokset possusta. Juomaksi tilasin rosé-lasillinen á 3 € sekä 0,5 l vettä. Seuramies joutui juomaan Mythos-oluen, vaikka oli tilannut Alfaa, mutta kun ei viitsi pienistä valittaa. Hintaa aterialle kertyi yhteensä 27,50 €, joten annoimme 30 €. Kuittia tai edes laskun erittelyä ei saatu, tarjoilija vain kertoi meille loppusumman. Ruoka oli hyvää, mutta sitä liikaa minulle. Lihaa olisi voinut ruskistaa lisääkin, mutta oli se kypsää ja mureaa silti. Lisukkeena tarjoiltiin ranskalaisia perunoita, pala kurkkua, tomaattia, raakaa sipulia, leipää ja tzatzikia.

Illallisjuomat.

Herkullinen gyros-annos.

Ravintola sijaitsi Dassia Beach-hotellin alakerrassa.

Hotellimme nuorempi koira tassutteli eteemme rannalle uimaan ja piehtaroimaan hiekassa. Pari kissaa osui taas silmiin illalliskierroksen aikana. Ennen nukkumaanmenoa kirjoittelimme taas vähän päivän kokemuksia muistiin. Päivän kissasaldo: 4 kpl.

Korfu 1 Meno

13.7.2024

Heräsin noin 10 minuuttia ennen herätyskelloa eli 3.50. Lähettelimme seuramiehen kanssa tarkistustekstiviestit toisillemme klo 4.05 ja totesimme olevamme hereillä. Suoritin viimeiset tavaroiden pakkailut ja hurautin matkaan 4.28. Saavuin P5-parkkitalolle klo 4.45. Juuri kun olin kurvaamassa sisään, teki auto "hätä"jarrutuksen, vaikka ei ollut mitään syytä. Koskaan aiemmin auto ei ole omia aikojaan jarrutellut eikä sen jälkeenkään, joten se tuntui omituiselta tapahtumalta. Minulla oli jälleen ennakkoon ostettu pysäköinti, jolloin tilaa pitäisi varmuudella löytyä ja hinnan olla vähän edullisempi. Viikon pysäköinti maksoi 83 €, joten ei se kyllä erityisen edulliselta tunnu. Ajoin pinkkiin kerrokseen ja sain mieleiseni paikan. Seuralaiseni oli tullut taksilla. Siitäkin huvista joutui maksamaan 56 €, ja bonukseksi hän oli saanut housunsa märäksi taksin oluenkyllästämästä penkistä.

Odottelin hetken kavaljeeriani terminaalin edessä ulkona, koska sisällä oli liikaa kuumuutta, kosteutta ja yskijöitä. Maskitin itseni, kun siirryimme sisätiloihin. Kävimme perinteiseen tapaan laukkujen tägit ja boarding passien paperiversiot automaatista (järjetöntä, että tätäkin voi kutsua jo perinteeksi). Toimitimme laukut bag dropin automaatille, ja niin ne lähtivät jälleen matkustamaan liukuhihnalla omia reittejään kohti lentokonetta.

Aamurusko kultasi lentokentän.

Turvatarkstukseen oli pitkä jono, mutta se eteni kuitenkin nopeasti. Matkakumppanini reppu ajautui sivuraiteelle, mutta sitä ei pengottu eikä pyyhitty. Virkailijat tyytyivät tutkimaan läpivalaisukuvia hetken kauemmin. Haimme seuralaiselle kahvin uudesta Toastery-kippolasta, jolla oli ulkoterassi. Itse otin vain vettä. Kuuden maissa oli aika ottaa kilpirauhaslääke, jonka kyytipojaksi vesi sopi oivasti.

Toasteryn terassi.

Käyskentelimme terminaalilla ympäriinsä, kunnes noin 6.20 poikkesimme WC:hen. Boarding alkoi noin 6.35 porttilla 17. Ryhmiin 1-2, jotka päästettiin ensimmäisenä koneeseen, kuului vain kourallinen ihmisiä. Me olimme ryhmä 3:ssa, ja siinäkin pääsimme ensimmäisten joukossa sisään. Paikoiksi olimme saaneet 7 E (minä) ja F (seuramies). Näimme kapteenin tai perämiehen pyörimässä matkustamon puolella ennen lentoa. Luulin, että heidän pitäisi nykysäännösten mukaan lukittautua ohjaamoon ennen matkustajien tuloa, mutta ei näköjään.

Karoliina Korhosen samaistuttavat sarjakuvat viihdyttivät lentokentän seinillä.

Lähtö tapahtui portilta 17.

Hiuksekkaita päitä edessä .

Lentokoneen pakkaaminen valmistui nopeasti. Matkaan päästiin muutama minuutti myöhässä. Tarjoilu alkoi nopeahkosti. Muutamille ahmateille jaettiin ensin ruuat, ja pian sen jälkeen kaikille juomat. Otimme pikkupullot kuohuviiniä á 12 € (olen edelleen Finnairille katkera shamppiksen poistamisesta valikoimista) ja parit pikkulaatikot sipsejä á 4 €. Juoma + sipsi-yhdistelmästä oli voimassa tarjous, joten saimme 1 € alennuksen, jolloin loppusummaksi muodostui 30 €. Juomat olivat ihan siedettävät. Vierustorverinamme oli hiljainen ukkeli, joka ei ottanut mitään tarjoiluja ja väisteli kiltisti, kun halusimme lennon loppupuolella vessaan. Hiukan ihmetytti, ettei tullut useammin hätä, hädin tuskin (pun intended) oli silloinkaan. Seuralaista alkoi kiusata päänsärky, joten annoin hänelle ibuprofeenitabletin.

Skumppa ja sipsit käynnistävät lomatunnelmat.

Lentoreitti ei ollut aivan suora, koska väistimme muka ukkosrintamaa. Asia tietysti herätti epäilyksiä, koska vain pari päivää aiemmin oli iltapäivälehdissä uutisoitu kuinka venäläiskoneiden väistämisellä selitetty reittimuutos oli myöhemmin selitelty paremmin päin ukkosen väistämiseksi. 10.34 laskeuduimme Korfun saarelle. Konemalli oli Airbus A319, eli pienempi kuin matkoillemme yleensä on osunut, ja se tyhjenikin yhtä nopeasti kuin täyttyi. Melkoinen kuumuus hyökkäsi painostavana iholle, kun ulkoistimme itsemme koneesta. Bussi kuljetti meidät terminaaliin. Laukut tulivat melko nopeasti, minun ensimmäisenä. Matkatoimistonamme oli vaihteeksi Apollo. Heidän puolestaan kentällä oli ensin vastassa vain pari tanskalaista opasta, mutta kun hetken odottelun jälkeen tuli myös suomalainen opas paikalle.

Korfu nähty.

Nuorehko nainen vaikutti olevan vähän pihalla. Odotimme hänen kertovan meille mistä löydämme bussin, jolla pääsemme hotellille, mutta sen sijaan hän alkoikin kysellä meiltä onko meillä jotain kysyttävää häneltä. Saimme kokea myös omituisen pitkän retkimainostelun ennen kuin hän suostui kertomaan meille bussikyydistämme. Mainitsimme mainospuheen aikana Paxos-Antipaxos-retken kiinnostavan, johon opas totesi, että hän suosittelisi sitä äidilleen. Olimme melko loukkaantuneita, koska tulkitsimme hänen tarkoittavan sitä, että näytämme sen verran ikälopuilta, että meille kannattaa suositella geriatrisia retkiä. Aikamoista ikärasismia. Tuijotimme häntä hämmentyneinä tietämättä mitä sanoa. Jatkoa ajatellen vinkkinä matkaoppaanaluille, että kannattaa mieluummin kohdistaa suositukset mieltymyksien mukaan kuten merimatkailusta, uimisesta, kirkoista tai kahvilakulttuurista nauttiville eikä "vanhuksille".

Jouduimme bussiin #8 ja olimme ainoat, jotka olivat jäämässä Korfulle. Koko muu bussin väki suuntasi Sarandaan Albanian puolelle. Kymmenen minuutin ajelun jälkeen pysähdyimmekin satamaan, jossa muut matkustajat jäivät pois kyydistä. Eipähän ollut ketään yskimässä niskaan, kun meillä oli koko bussi vain kahdelle ihmiselle. Kuski vei meidät taitavasti ahtaissa paikoissa luovien Elea Beach Hotelliin Dassiaan. Meitä jäi vähän harmittamaan, kun emme päässeet näkemään miten kuski saa taivuteltua ison linjurinsa pois sokkelon perältä.

Bussissa oli hiljaista.

Elea Beach hotellin pääovi.

Vastaanotossa teimme yllättävän peliliikkeen ja päätimme upgradeta huoneemme sellaiseksi, jolla on merinäköala. Onneksi teimme niin, koska muuten olisimme saaneet onnettoman alakerran takahuoneen #72 (näin huoneen numeron vilahtavan respan rouvan käsittelemässä paperissa). Tarvittiin toinen virkailija sumplimaan huoneen vaihtoa. Pykälää edellistä vanhempi rouva kertoi meille huoneen maksavan yleensä muka 140 €, mutta kuinka ollakaan heillä oli juuri tänään tarjous, jolla saisimme sen 100 € hintaan, jos maksaisimme käteisellä. Tämä oli samalla ensipuraisu saarella rehottavasta harmaasta taloudesta (tai siltä se meistä vaikutti). Tartuimme tarjoukseen ja saimme huoneen 173. Huoneessa oli siivous vielä kesken, mutta valmistui viidessä minuutissa.

Hotellin omistava vuvve valvoi tapahtumia piilosta.

Hotellihuone.

Kylpyhuone oli kohtuullisen viehko.

Huone oli järjettömän kuuma. Naamataulu valui hikeä kuin suihkulähteestä vettä, kun yritimme saada ilmastointia päälle. Se ei vaan meinannut suostua toimimaan, vaikka yritimme mitä. Lopulta syyksi paljastui parvekkeen ovi, joka oli verhon takana 1 cm raollaan. Lopulta saimme sen päälle. Ilmastointi osoittautui tehokkaaksi ja yllättävän hiljaiseksikin. Jäähdyttelimme hetken ja söimme eväsleivät pois kuljeksimasta. Eväiden jälkeen kipaisimme hotellin viereiseen lähimarkettiin hakemaan vesiä juotavaksi. Hotellin pihalta täytyy poistua autoliikennettä hillitsevien puomien välistä. Havaitsimme puomien toimivat liikkeentunnistimella. Pitää muistaa olla tarkkana, ettei saa puomilta turpiinsa, kun niiden välistä kävelee. Paluumatkalla marketista kävimme vielä hakemassa vastaanotosta safety boksin käyttöömme. Avaimesta piti antaa 10 € pantti, ja laskua boksin käytöstä kertyi 1 € / päivä eli 7 € yhteensä.

"...temperature setting, and timer operation, etc. are sometimes impossible to control."

Seuraavaksi lähdimme koekäyttämään rannan eli uimaan. Ranta oli aivan hotellin takapihalla. Rantaviiva oli kapea ja koostui pikkukivistä, jotka tuntuivat melko kauheilta jalkapohjissa. Kivivyöhykkeen jälkeen olikin sitten ihanaa pehmeää hiekkaa loputtomasti. Kiviosuuden leveys oli sen verran maltillinen, että sen yli pystyi kävelemään juuri ja juuri veteen paljain jaloin. Jos sitä olisi ollut vielä muutama metri enemmän, olisi uimakengitys ollut paikallaan. Vesi oli 32-asteista, vähän syvemmällä 31. Testasin myös uima-altaan, joka oli jo turhankin lämmin vilvoittelua ajatellen. Uinnin jälkeen otimme suihkut, minkä jälkeen seuramies torkahteli hetken. Itse istuin parvekkeella fiilistelemässä välimerellistä tunnelmaa.

Hotellihuoneen parveke.

Näkymä parvekkeelta.

Näkymiä parvekkeelta.

Pienen levon jälkeen lähdimme testaamaan allasbaarin frappet. Yleensä frappea tilatessa kysytään haluammeko maitoa ja/tai sokeria, mutta tällä kertaa ei. Onneksi juomat tulivat sellaisina kuin haluamme eli maidolla ja pienellä määrällä sokeria. Kylmät kahvijuomat virkistivät. Silmät ja sielu lepäsivät merimaisemassa.

Frappet maidolla ja maisemalla.

Teimme vähän myöhemmin kävelyretken "kylille" katsomaan mitä kauppoja ja ravintoloita alueelta löytyy. Bongasimme myös bussipysäkin ja pysäkillä sijainneen lippuautomaatin. Tästä näytti menevän vain yksi bussilinja ohi, #7. Automaatin opasteiden mukaan bussilippu "Corfu Town"iin maksaisi 1,60 €. Siedettävän kävelymatkan päässä oli pari hyvää kauppaa. Ensimmäisessä vastaan tulleessa marketissa myytiin CAIR-kuohuviiniä, jota on pakko saada aina Kreikassa käydessä, nam! Isoin kauppa (Joy Market) oli noin 650 metrin päässä hotellilta. Ostimme mm. vettä, sipsejä ja aperitiivia. 

Hotellille päästyämme asetuimme parvekkeelle nauttimaan limun (minä), oluen (seurames) ja ouzot (kumpikin). Tutkimme samalla ravintolatarjontaa internetin kautta. Ensimmäisen illan ravintolaksi valitsimme La Bonitan, joka sijaitsi lähimmässä päätien risteyksessä. Lisäksi se oli pitsapaikka, mikä on aina helppo ratkaisu, kun ei ole vielä täysin akklimoitunut uuteen kohteeseen.

Hotellin omistajalla pari koiraa, jotka pyörivät vapaina tiluksilla. Yksi oli "lukinnut" itsensä, kai vahingossa, helteeseen pääoven eteen. Päästimme sen lähtiessämme sisään vilvoittelemaan. La Bonitassa ei ollut sisäänheittäjiä, joten istuimme vaan rohkeasti pöytään. Yhdellä asiakkaalla oli vain bikinit & paita vaatteena (huh huh), joten emme tunteneet itseämme alipukeutuneeksi. Tarjoilija toi menut ja juomat (Fanta lemon minulle, Corfu beer seuralaiselle) aika pian, mutta ruokaa odotettiinkin sitten lähemmäs puoli tuntia.

Pitsa.

Juustoisa herkkupala.

Vanha auto täydentää retroa tunnelmaa.

Ravintolassa kävi pari kissaa herkkupudokkaiden toivossa. Ravintolan nurkassa pesi pääskypari, joka lenteli ahkerasti ees-taas väistäen aina taitavasti pesän edessä pyörivät kattotuulettimen lavat. Eläinten puuhia oli mukava seurailla. Odotus kannatti, koska saimme lopulta varsin hyvän makuiset ja runsasjuustoiset isot pitsat. En edes jaksanut syödä kaikkea (yleensä kyllä olen sen verran syöjätär, että syön varsin hyvin kokonaisen pitsan, mutta kuumuus vie minulta jostain syystä nälän), mutta tarjoilijatar ystävällisesti kysyi haluaisinko loput mukaan. Halusin.

Kisse tyytyi maistelemaan itseään.

Pitsat (L-koko) maksoivat á 11 €, olut 5 €, ja jokin epmääräisesti nimetty asia kuitilla oli 1,5 €. Joku juoma vaikutti puuttuvan laskulta. Näin jälkikäteen en muista tuliko tilattua kaksi limua, koska pullo oli aika pieni, ja vettä varmaan oli myös hörpitty. Emme jaksaneet valittaa laskusta, vaan jätimme reilusti tippiä eli maksoimme 35 €, kun kuitti sanoi 28,50 €. Koko päivä oli järjettömän kuuma ja kostea, eikä se hellittänyt yhtään auringon laskettua. Hotellin pihalla pauhasi musiikki klo 23 saakka. Nukkumaan kävimme vähän 23 jälkeen, kun oli jo hiljaista.

La Bonita-ravintola.